Erikoistuminen uintiurheiluun

Kysymysten siivittämänä jatketaan sammakoiden ja omien ajatusten päästämistä ilmoille. Mietitäänpä hetki erikoistumista uintiurheiluun. Keskustelu lasten erikoistumisesta yhteen urheilulajiin aaltoilee välistä hyvin vilkkaana ja toisinaan hieman rauhallisempana. Yleisesti halutaan nähdä, että lapsi saisi mahdollisimman monipuolisesti liikuntaa. Ikärajaa erikoistumiselle eri urheilulajiessa haetaan jatkuvasti. Joissain lajeissa se on luontaisesti nuorempana kuin toisissa. Yleisesti lajien kesken puhutaan esimerkiksi 12 - 15 vuoden iästä.

On totta, että monipuolisuus on hyvästä ja että esimerkiksi voimistelusta tai jopa jääkiekosta on saatavissa positiivisia siirtovaikutuksia uintiin. Lasten ja nuorten valmentajat toimivat eri taustoilla ja osaamisella. Onhan siis yleisesti järkevää, että lapsi pääsee harrastamaan mahdollisimman montaa eri lajia, monen eri valmentajan kanssa. Se voi olla vahvuus.

Ongelmana henkilökohtaiselta näkökannalta näen juuri nuo valmentajien taustat ja osaamiset. Mikäli muissa lajeissa valmentajina toimii esimerkiksi 16 v. täyttänyt juuri lajin lopettanut ohjaaja, niin kuinka paljon positiivisia siirtovaikutuksia voit odottaa? Ongelma on kokonaisvaltainen, eli meidän pitäisi saada lasten pariin ammattitaitoisempia valmentajia. Tästä syystä näen, että jossain tapauksissa tiettyyn lajiin, esimerkiksi uintiin voit erikoistua jo vaikka viisi vuotiaana, mikäli sinulle osuu riittävän ammattitaitoinen ohjaaja / valmentaja. Uintiharjoittelu voi olla yllättävän monipuolista.

Itse on tullut koitettua harjoitteluohjelmassa omien uimareiden kanssa mm. voimistelua, pelejä, juoksua, hiihtoa ja fysiikkaharjoittelua eri muodoissa. Tämän monipuolisuuden mahdollistaa liikunnanohjaajan koulutus. Aika näyttää mitä seuraavan ryhmän kanssa tullaan tekemään, mutta "bag of tricks" on huomattavasti täydempi, kuin tauolle jäätäessä. Maininta jääkiekon siirtovaikutuksesta on saanut esimerkiksi miettimään lasten ja nuorten kestävyyden harjoittamista uinnin parissa, ja sieltä tarkemmin yksittäisiä ominaisuuksia. Selvästi havaittava ero, joka 14 v. uintia aloittaneet entisen jääkiekkoilijan ja pitkään uintia harrastaneen saman ikäluokan uimarin välillä oli tehon tuottaminen. Joskus aikoinaan juniorin rakennuskaava PK-VK-(ehkä MK)Nopeus ei esimerkiksi mahdollistanut uimareille riittävää irtiottokykyä.

Summa summarum: eri lajeista saa positiivisia siirtovaikutuksia, kuten kehonhallintaa ja hahmotusta voimistelusta ja tehoja jääkiekosta, mutta tekemisen taso muissa lajeissa vaikuttaa tähän oleellisesti. Pistäähän se mietityttämään, jos uimarisi pelaa yhden pelin kauden aikana toisessa lajissa ja on joukkueen paras pelaaja. Mietittävää jää myös siitä, kuinka paljon saman nuorukaisen valmentajat keskustelevat keskenään, kuten myös siitä voiko taitava valmentaja luoda sellaisen monipuolisuuden lajin sisälle, ettei muita erillisiä lajiharjoituksia tarvita varmistaakseen täysipainoisen kehittymisen.

Kaiken tämän lajipuheen ohella ei missään nimessä kannata unohtaa lapsen omaa liikkumista, siihen jos johonkin pitää kannustaa.

Tutkiva ja mietteliäs minä, osa 3

Päätetään tämä katsaus uintivalmennukseen tällaisella kirjoituskatsauksella. Venyttelyä ja lämmittelyä on sen verran samoilla ajatuksilla lähi-aikoina käsitelty, että en sitä omin sanoin lähde kovinkaan paljon avaamaan.

Sen verran kuitenkin haluan lisätä, että lajin vaatimaa liikelaajuutta kannattaa miettiä. Venyttäminen ja vahvistaminen kokonaisvaltaisessa mittakaavassa pitää toki olla keskiössä. Uintia mietittäessä 2000 luvun alkupuolella uimarin liikkuvuudesta oli jos jonkinlaista legendaa liikkeellä. Uimarit miellettiin hyvin liikkuvina ja sitä pidettiin yleisoletuksena ja tarpeena lajin harrastajalle. Pysähdyttiinkö koskaan miettimään konkreettisesti lajin liikkuvuusvaatimuksia? Uimarit mahdollisesti omasivat paikallisesti jopa liian suuri liikkuvuuksia, ymmärtäen kuitenkin sen, että esim. rintauinnin potkua ajatellen riittävä liikkuvuus ei välttämättä tule kaikille itsestäänselvyytenä.

Uimareita harjoittaessa mieti liikkuvuutta toiminnan kautta. Millaisia liikeratoja esiintyy, kuinka uimari kykenee nähin liikeratoihin? Staattinen venyttely on ottanut ns. pataan viime aikoina huolella. En koe tärkeäksi sen kummemmin alkaa puolustelemaan kyseistä metodia. Mietin vain jälleen, että asiantuntijoiden "tutkiessa" asiaa, ovatko he itse oman kropan avulla vertailleet eri metodeja?? Omien kokemusten mukaan ei se staattinen ihan niin "sontaa" ole, kuin annetaan ymmärtää. Pitää vaan ymmärtää käyttää sitä oikein.

Uimareiden lämmittelystä tuli vastaavasti mieleen kulttuurin siirrännäisyys. Onko uimareiden lämmittely muuttunut, vai vieläkö pyöritellään käsiä sinne, tänne ja sitten ollaan valmiita altaaseen? Mitä muita keinoja ja missä järjestyksessä asioita tehdään? Tässä herättävä klippi katsauksen alkuun. Olkaa hyvä, olen puhunut :)

Ketjuliikkuvuus
 
Venyttelykö turhaa, osa 1

Staattinen ja dynaaminen venyttely

Lämmittely ja uintisuoritus

Paras lämmittely sprinttiuintiin

Lämmittelyn ajoitus

Tutkiva ja mietteliäs minä, osa 2

Jatkamme juttusarjaa tarkastelemalla urheilijan eri elämänvaiheiden oheisharjoittelua. Kyseiset ajatukset ovat puhtaasti omaa pohdintaa. Perustuvat oman koulutuksen ja kokemuksen kautta havaittuihin parhaisiin mahdollisiin käytänteisiin.

Lapsuusvaihe

Tärkein vaihe urheilijan polulla. Pidä ajatus harjoittamisesta ja kehittämisestä mahdollisimman yksinkertaisena. Luo vahva koheesio ja motivaatioilmapiiri ryhmän sisälle. Rentouden ja nauttimisen kautta eteenpäin. Väärin voit tehdä vain, jos teetät liian paljon, liian hienoa ja liian vakavana. Mikä siinä onkin, että nykyään näkee niin monia junnu urheilijoita tekemässä mitä ihmeellisempiä tempauksia harjoittelussaan ja pahimmassa tapauksessa valmentaja vielä sättii vieressä, jos ei mene oikein. Yhtenä esimerkkinä tähän voisi ottaa esim. punnerrus josta kierähdys takanojaan??? Lapsuusvaiheessa sinulla on paljon mahdollisuuksia vaikuttaa urheilijan tulevaisuuteen. Pystyt merkittävästi vaikuttamaan millainen harjoituskulttuuri ryhmässäsi tai seurassasi vallitsee. Tästä syystä lasten valmentajina pitäisi aina olla hyviä ja kokeneita kyseisen ikäryhmän valmentajia. Valtaosalla näin ei kuitenkaan ole. Onko tässä yksi maamme urheilun kompastuskivistä? En koe, että Humu-projektissa huomioitiin riittävästi urheilijan polun alkuvaihetta. Kansa hokee tällä hetkellä 15 vuotias sitä ja tätä. Huippu-urheilu sitä ja tätä. Aivan kuin kaikki olisi huippu-urheilua. Ei kasvi voi hyvin, jos sen juuret ovat mädäntyneet. Olisiko koko projekti pitänyt nimetä toisin?

"Ei kasvi voi hyvin, jos sen juuret ovat mädäntyneet"

Youtube on täynnä todella hienoja harjoitusvideoita aikuisista urheilijoista, mutta kuinka monesti olet nähnyt videota harrastuksestaan nauttivista lapsista, jotka tekevät järkeviä asioita hyvällä meiningillä? Itse en ole nähnyt vielä yhtään. Pistä siis toki linkkiä, jos tällaisen tiedät. Mitä lasten harjoittaminen altaan ulkopuolella sitten pitäisi olla? Uintitekniikan tavoin tekemistä pitäisi leimata vaivattomuus ja nautinto. Keskitytään riittävän yksinkertaisiin asioihin oikealla asenteella. Mihin siis? Kävely, juoksu, loikat, hypyt, perusvoimistelu, eli kehonhallinnan perusteet. Tarvitseeko meidän miettiä voiman hankkimista ja sen kehittymistä? Mielestäni ei. Voima, nopeus, ketteryys ja liikkuvuus kehittyvät lapsella luontaisesti oikeanlaisten harjoitusten yhteydessä. Älä edelleenkään mieti liian hienoja juttuja, pidä asiat yksinkertaisina.  

Valintavaihe

Joko puntille? No ei. Lapsuusvaiheesta tutulla kehonpainolla harjoittelua on hyvä jatkaa läpi valintavaiheen. Perusteiden, kuten voimaharjoitus suoritustekniikoiden opettelu on vahvasti käynnissä. Huom. jälleen opetellaan perusteita, ei edelleenkään mennä liike edellä ja anneta urheilijoiden tehdä huonoja suorituksia harjotuksissa. Vaativaa? Kyllä, se on valmentajana sinun tehtävä. On tärkeää, että panostatte laadulliseen tekemiseen. Useiden satojen ja tuhansien vatsalihasten, huonolla ryhdillä tehtyjen punnerrusten ja olemattomien kyykkyhyppyjen teettämisen voit unohtaa. Ne eivät palvele urheilijaasi. Määrä ei korvaa laatua urheilijan polun missään vaiheessa.
Vetokumit, kuntopallot, aeroslingit, redcordit ja trx kapistukset tuovat hyvää vaihtelevuutta harjoitteluunne. 

"Määrä ei korvaa laatua urheilijan polun missään vaiheessa"

Valintavaihe luonnollisesti mahdollistaa teettää urheilijoille jo enemmän keskittymiskykyä vaativia harjoitteita, joten niitä rohkeasti mukaan. Kehonhallinnan perusteiden lisäksi voit lisätä vaativuustasoa esimerkiksi Pilates harjoittelulla. Jälleen kerran harjoituskulttuurin luominen nuoresta mahdollistaa ennakkoluulottoman lähestymisen aiheeseen. Vain sinun valmentajana pitää olla ennakkoluuloton.

Huippu-urheilu vaihe

Tullaan pisteeseen, jossa voi helposti hukkua liian filosofistiseen ajatusmaailmaan. Mikä on tärkeää ja hyödyttää oikeasti uintia. Älä hämäänny, ajattele yksinkertaisesti, sillä muuten samaan aikaan kilpakumppanit tekevät ja menevät edelle, vaikka vähän huonommallakin tekemisellä. Voiman lajeista ja niiden tärkeydestä harjoittaa altaan ulkopuolella kannattaa kuitenkin käydä sisäistä ja ulkoista keskustelua. Miksi tekisimme kestovoimaa, kun sitä tulee altaassa jo itsestään ja hermotusjärjestys ei ole lähellekkään sama vedessä kuin kuivalla. Voiman lisäystä, hermotusta ja liikenopeutta kyllä tarvitaan, vaikka se edelleenkään siirry veteen suoraan, mutta auttaa oikeiden lihasten aktivoinnissa ja "väärien" rentouttamisessa. 

"Voiman lajeista ja niiden tärkeydestä harjoittaa altaan ulkopuolella kannattaa kuitenkin käydä sisäistä ja ulkoista keskustelua"

Älä vieläkään mene siihen youtuben hienoimmat harjoitusvideot ansaan ja teetä urheilijoille jotain käsittämätöntä. Varmistu, että isoilla painoilla tehtäessä tekniikat ovat kunnossa, älä katso sormien lävitse. Löydä perusteet toiminnallenne ja yritä rakentaa oheisharjoittelu tukemaan parhaalla mahdollisella tavalla kisasuoritusta pitäen mielessä uinnissa vaalittu rentous suorituksessa myös  kuivalla. Sanomattakin on selvää, että kahden edellisen vaiheen perusteet ovat edelleen harjoittelussa mukana, toki hieman erilaisella painotuksella mahdollisesti.


jatketaan vielä uimareiden lämmittelyllä ja liikkuvuusharjoittelulla

Tutkiva ja mietteliäs minä, osa 1

Tättädää! Käsitelläänpä jälleen jotain toivottua, kiisteltyä ja väärin ymmärrettyä(?) aihetta. Kyse on uinnin oheisharjoittelusta. Oheisharjoittelu, koska se sisältää kaiken altaan ulkopuolisen toiminnan. Suurin osa valmentajista sitä teettää ja urheilijoista sitä tekee. Väittäisin kuitenkin, että iso osa tekijöistä ei ihan tarkkaan osaa kertoa miksi he tekevät, mitä tekevät. Kertomuksia siitä miksi tehdään on monia, mutta löydetäänkö faktaa siirtovaikutuksesta on toinen asia.

"Tärkeää on se mitä teet, mutta sitäkin tärkeämpää on miten teet sen"

Olen tästä puhunut aiemminkin, mutta mitä se konkreettisesti tarkoittaa? Tässä pari esimerkkiä:

Merkittävän uinnin oheisharjoittelun löytäminen on yksi valmentajan suurimmista haasteista. Mitä me tehdään altaan ulkopuolella? Miten se auttaa kisasuoritusta, vai onko sen tarkoitus palvella jotain toista päämäärää? Jos altaassa keinoja päästä onnistuneeseen lopputulokseen on useita, niin oheisharjoittelussa "totuuden" löytäminen on vieläkin monimutkaisempaa.

Opiskelussa olemme edenneet toiseen vaiheeseen, eli "terveyden edistämisen johtamisen tutkimus ja kehittäminen" osioon. Kaikki jotka ovat lukeneet blogia aikaisemmin tietävät minun suhtautumisen tutkimiseen. Se on kuin välttämätön paha, jota yliarvostetaan suuresti. Itsellä on sellainen fiilis, että nykyajan tutkimuksia leimaa usein oudot tutkimusasetelmat tai merkityksettömät otannat. Tuntuu kuin tutkimuksia tehtäisiin pönkittämään omaa ajatusmaailmaa, eli tulos on päätetty jo ennen tutkimuksen aloittamista ja tutkimustapa sekä asetelma valitaan päämäärään tavoittamista palvelevaksi. Toinen mahdollisuus on, että tutkitaan tutkimisen vuoksi.

Mistä puhun? Otetaanpa vaikka yksi esimerkki. Mielestäni uinnin opetuksessa pitäisi panostaa varhaiseen opettamiseen ja alkeisuimatyylit ovat turhanpäiväistä hömppää(joo, ihan ok jossain vaiheessa tekniikkaharjoitteina, mutta ei todellakaan lapsuusvaiheessa eikä korostaen, että tämä on jokin uintityyli). Tällöin ajatuksemme tueksi voisimme kaivaa seuraavan tutkimuksen:

Children's readiness for learning front crawl swimming. 

Miten oheisharjoittelun ohjelmoiminen on sitten niin vaikeaa? Otetaan ensimmäiseksi esimerkiksi vaikka plyometrinen harjoittelu. Moni sitä tekee, ja miksi ei tekisi, sillä onhan sen vaikutuksen suorituskykyyn todettu. Kuten voit huomata täältä .

 

Entäs jos kyseinen harjoitusmuodon voitaisiin toteuttaa vedessä lajinomaisempana ja lähempänä kisasuoritusta? Lueppa tämä. Mitä tämä siis todisti? Sen, että plyometrinen harjoittelu on yhtä tehokasta vedessä kuin maalla. Se mitä tässä jää huomioimatta on lajinomaisuus, eli onko plyometrinen harjoittelu uinnin kilpailusuorituksen kannalta tehokkaampaa kuitenkin vedessä? Tehokkaampaa siksi, että vedessä sinä joudut linjaamaan vartalosi virtaviivaisemmaksi, jolloin se lisää plyometrisesta harjoittelusta saatavan edun hyödyntämisprosenttia. Ajatuksena, että sinulla voi olla tosi hyvä pomppu maalla, mutta kuinka pystyt siirtämään sen veteen? Hajoaako asentosi ponnistaessa, pienetäen hyötyprosenttia suorituksessa? Tässä voit myös miettiä miten teet käännöksen jokaisessa harjoituksessa, tai miten teidän ryhmässä tämä tehdään. Onko sillä sittenkin merkitystä?

 

Toinen esimerkki oheisharjoittelun vaikeasta ynmärrettävyydestä on täällä.  Netti on täynnä hienoja esimerkkejä, joita innokkaat valmentajat ovat valmiita pureksimaan ja ottamaan osaksi omia harjoituksiaan. Harjoittelu kun vaan ei ole se liike mikä tuntuu inhoittavammalta tai näyttää hienoimmalta. Mikä tässä klipissä on sitten niin hankala ymmärtää? Jumppapallo vaan alle ja menoksi. Vaikea ymmärtää tässä on se, että ennen kuin sinä pääset tähän vaiheeseen, on sinun pitänyt tehdä paljon työtä perusteiden eteen. Lihashermotus, oikea aktivointijärjestys ja rangan linjan säilyttäminen. Ei mennä liike edellä, vaan ymmärretään kokonaisuus ja sen jäsentäminen ennen suoritusta. 

 

Kolmas esimerkki on maalaisjärki. Kaikki mitä sitä teetät tai teet, sinun pitäisi pystyä perustelemaan kisasuorituksen tai edes yleisen hyvinvoinnin kannalta. Otetaan tarkasteluun vaikka todella suosittu lankkupito. Voidaan toki lähteä ajattelemaan pääkohtien kautta suoritettavaa harjoitetta. Mitä harjoitetaan ja mihin keskityt. Voimme myös ajatella yksinkertaisemmin; missä uintilajissa tai uinnin vaiheessa esiintyy lankkupitoa muistuttava suoritus? Jos pystyt jotenkin ihmeellisesti perustemaan itsellesi lankkupidon merkittävyyden, niin pidä se toki harjotuspankissasi. Mikäli perusteita ei löydy, niin älä ihmeessä jatka sen teettämistä!

 

Voidaan siis helposti todeta, että oheisharjoittelun toteuttamismalleja on monia. Toiset tehokkaampia kuin toiset. Miten yksilöllisyys vaikuttaa harjoitusohjelmaan, vai onko yksilöllisyys niin suuri käsite urheilijoiden historian vuoksi. Mikäli perusteet tehdään hyvin varhaisvaiheessa, onko yksilöllisyyden määrä pienempi?

Jatkuu...

Syksy 2013

Yleistä

Syksy 2013.... jättää osittain hiljaiseksi tämän miehen ja se näkyy myös blogin julkaisuissa. Tyyntä ennen myrskyä? Ehkä, sillä loppuvuosi ja tammikuu tarjoaa varmasti ajatuksia ja kirjoitettavaa. Vuoden alussa ei koskaan voi tietää mitä se tuo tullessaan. Tämä vuosi on tuonut paljon ja isolla lusikalla.

Opinnot etenevät, projekti etenee, kaikki menee omalla painollaan eteenpäin. Omia huonoja puolia ovat selkesti kärsimättömyys ja itsensä kuormittaminen. Kärsimättömyydelle en edes halua tehdä mitään, koska se pitää rattaat käynnissä, mutta kuormittamiselle voisin yrittää jotain ensivuonna tehdä. Oliko tämä siis lupaus?

Olisi myös kiva kuulla ihmisten toiveita kirjoitusaiheista. Kenen? No sinun! Kyllä, juuri sinun joka siinä istut ja luet parhaillaan tätäkin päätöntä tekstiä. Ei mikään ajatus ole liian älytön, ainakaan harkittavaksi. No, onki on asetettu veteen.

25 metriä 

Tyttöjen kanssa uitiin jälleen viime viikonloppuna ja arvatkaapa kuka unohti laittaa kameran tallentamaan. No, lupaan yrittää olla hieman paremmin hereillä tulevana lauantaina. Opettaminen ja oppiminen on helppoa, hauskaa ja vaivatonta. Siirryimme tyttöjen kanssa ensimmäistä kertaa uimaan 25 m matkoja. Tekniikka oli tällä kertaa seläri, mutta eipä se vaparikaan kaukana. Sattuneesta syystä tytöillä on hieman vaativa valmentaja ja ylpeänä voi todeta selärin näyttäneen todella hyvältä.

Lund

Sormet jo syyhyää, varsinkin ohjelmien julkaisun jälkeen. Voit itse käydä tarkastelemassa niitä täältä. Ohjelma sopii kuin nenä päähän Santasportin näkökulmasta. Pääsen kuuntelemaan ja keskustelmaan meitä ajankohtaisesti askarruttavista asioista. Haastetta riittää sen tiedon siirtämisessä meidän opettajille.

Pilates

Matka Pilateksen hyödyistä uintiharjoittelulle etenee jälleen kisojen jälkeen. Kokemukset ovat olleet varsin hyviä, ei pelkästään kisasuoritusta ajatellen, vaan myös yleistä hyvinvointia. Lajisuoritukselle se yksinkertaistettuna tarkoittaa, että vartalo antaa paremman tuen käsivedolle, potkut lähtevät napakammin, käännökset toimivat paremmin ja rentous uinnissa on lisääntynyt. Paljon muutakin, mutta ihan pari päällimmäisintä asiaa mainitakseni.

Harjoittelu ylipäätään

"On tärkeää mitä harjoittelussasi teet, mutta sitäkin tärkeämpää on, miten sen teet."

Uutta uintisukupolvea rakentamassa

Täytyy sanoa, että olen jälleen virtaa täynnä, kun on saanut olla Sohvin ja Ayeshan kanssa oppimassa peräkkäisinä viikonloppuina altaassa. Tyttöjen kehitys etenee hyvin ja tarkoitus oli ottaa tähän teille hieman videomateriaalia tekniikosta, mutta opetus vei niin mukanaan, etteihän sitä muistanut. Olen sitä mieltä, että jokaiselle lapselle pitäisi olla mahdollista uida yhtä hyvällä tekniikalla kuin tytöt tällä hetkellä.

Opettajan kehitys on ollut vähintään yhtä valtavaa kuin tytöillä. Haastavaa, mutta samalla mielenkiintoista puskea itseään uusille urille, kun tiettyjä osia nykyopetuksesta ei kouluteta missään. Joudut jatkuvasti hakea uutta opetukseesi. Uskon, että valitettavasti taidan olla suurin este tyttöjen oppimiselle tällä hetkellä. Katsomiskentän laajentaminen siihen mitä lapset ovat valmiita oppimaan tulee laajentaa rajattomaksi. Ei oletuksia, vain tekemistä.

Touhuaminen tyttöjen kanssa altaassa ja ajatusten vaihto Ayeshan isän kanssa laittoi miettimään meidän omaa toimntakulttuuria. Mietityttää mm. se miksi meillä on opetusaltaita? Kuka on joskus päättänyt, että tämä opetusallas se on hyvä keksintö? Tehdäänpä tällaisia matalia altaita jokainen uimahalli täyteen. Väittäisin, että opetusallas on uimataidon suurin vihollinen. Joo, nyt kun mietit asiaa, niin pystyt perustelemaan niiden olemassa olon nykyisen toimintakulttuurin kautta. Entä jos maahamme olisi aikoinaan rakennettu toisenlainen toimintakulttuuri?

Toinen ajatus tuli Uimaliiton uuden päävalmentajan Bo Jacobsenin toivomuksesta huippujen määrällisestä tuottamisesta. Toivomus siis oli, että jatkossa seurat pystyisivät tuottamaan useampia huippuja nykyisen yhden/muutaman sijaan. Tämä on se ajatus, joka itseäni on huvittanut huippu-urheilun kehityksessä. Keskitytään huippu-urheilun kehittämiseen, mutta jatkuvasti unohdetaan mistä polku alkaa. Mietitään Drop out - ilmiötä ja sen syntysyitä. Kirotaan asioita, joita ei välttämättä edes pyritä ymmärtämään. Sori nyt, mutta mielestäni nykyisellä toimintakulttuurilla on lähes hölmöä odottaa, että pystyisimme tuottamaan jatkuvasti enemmän huippuja.

Huonossakin systeemissä on poikkeuksia, kuten nykyiset muutamat menestyvät huiput. Poikkeus vahvistaa säännön ja se toteutuu tässä melko hyvin. Haasteena meidän toimintakulttuurissa on lähinnä sen puuttuminen. Meillä on opetusaltaita, meillä on myöhäinen oppimismalli, meillä on koululiikunta. Kaikki nämä ja moni muu tekijä varmistaa kyllä sen, että ilo uinnista häviää jossain vaiheessa polkua ja niitä huippuja ei ole laajalla rintamalla tulossa. Mitä sitten pitäisi tehdä? Pitäisikö meidän muokata ajatusta oppimispolusta? Kenties aikaistaa oppimispolkua, jolloin rakkaus lajiin ja kestävyysliikuntaan tulee jo melkein äidinmaidossa.

Saatat miettiä, että mitä se nyt sekoilee. Peilaa omaa ajatusmaailmaa seuraavaan lauseeseen: "Et voi olla australialainen ja olla uimataidoton". Tämä ei edelleenkään tarkoita sitä, että meidän pitäisi olla kenenkään kopio. Se tarkoittaa sitä, että pitäisikö meidän tarkastella omaa toimintakulttuuria?

Ajattele, jos perheet saisivat vinkkejä pienten lasten uimataidon kehityksestä jo äitiyspakkauksen mukana tai neuvolasta. Entä jos lapsi pärjäisi jo syvässä vedessä 2-3 vuotiaana? Entä jos hän ui vapaauintia ja selkäuintia viimeistään täytettyään kuusi vuotta. Mieti kuinka se muuttaisi koululiikuntaan sisältyvän uimaopetuksen luonnetta. Mieti kuinka se muuttaisi uinnin lajiharrastajamääriä. Mieti kuinka se muuttaisi kuntoliikkujien toimintaa. Mieti kuinka se muutaisi toimintakulttuuria. Mieti!

Älä pakene itseäsi

(Pöykkölä 5.45) Tweet, Tweet, Tweet. Häh? Täh? Mikä päivä... ah, lauantai... mitäs tänään...? Ekat asiakkaat klo. 8.00 altaassa. Okei, ylös! 

Viikonloppu on sisältänyt jälleen aikaisia aamuja. Ylipäätään tämänhetkinen elämäntilanne on melko kuormittava opiskelujen, töiden, harrastusten ja koti-elämän yhteensovittamisen puitteissa. Silti väsymys kaikkosi molempina aamuina, kun sain ensikosketuksen veteen.

Viikonloppu muistutti jälleen tärkeistä asioista. Se muistutti siitä, kuinka ihmisillä saattaa olla ahdistavia tunteita vettä ja uimista kohtaan. Tätä tärkeämpänä vielä kuinka niitä tunteita tulisi prosessoida ja päästä eteenpän.

Moni ihminen saattaa yrittää oppia uimaan, joko kurssin kautta tai omatoimisesti. Oppiminen on polku ja polun alku on tärkein osa uintia. Väitäisin jopa, että suurella osalla kuntouimareista tuo polun alku on jäänyt liian tuntemattomaksi. Menty kiireellä eteenpäin, jätetty huomioimatta tärkeitä asioita ja sitten uidaan, niin kuin  uidaan.

Annappa arvaan... kädet/hartiat puutuu uidessa. Henki ei kulje kunnolla. Niskat kipeytyvät, vaikka uit vapaauintia kasvot vedessä. Mikäli osa näistä tai jostain muista oireista toteutuu sinun kohdalla, niin et ole vielä uinut päivääkään. Et siis ole koskaan kokenut uintia sellaisena kuin se oikeasti on. Helppohan se on mennä uimaan ja uida samalla totutulla tyylillä, mutta onko se oikeasti miellyttävää?

Viikonlopun asiakkaille avasin prosessia ja pääsimme yhteisnäkemykseen siitä, kuinka tärkeä on löytää ja oppia tuntemaan oma itsesi vedessä. On siis tärkeää kohdata itsesi ja tunteesi, eikä paeta enää. Kehittyvän rentouden, vartalonhallinnan ja hengitystekniikan kautta pystyt rakentamaan paljon kestävämmän ja turvallisemman tekniikan itsellesi.


Viikonlopun kokemusten perusteella heitän teille väittämän, jota saatte sitten pureskella ihan itsekseen(katsotaan tuleeko kommenttia).

Väite: Vedenpelkoisen ihmisen tai vedessä olonsa epämukavaksi tuntevan ihmisen olisi hyvä hakeutua yksityisopetukseen. Miksi? Koska silloin opettaja voi käyttää luovasti eri keinoja tavoitteen saavuttamisessa. 

Ongelmana on vain palvelutarjonta. Kuinka moni laitos tarjoaa yksityistä uimaopetusta? Jos ei tarjoa, niin miksi ei tarjoa? Pitäisikö tarjota ja missä muodossa? Onko uinti PT:n aika koittanut?

Tekniikkaa: Osa 4

Perhosuinnissa kiteytyy kaikki se väärinymmärrys mikä ympyröi uintia, sen oppimista ja hallitsemista. Monelle ihmiselle perhosuinti on raskasta ja vaikeaa. Ihmekkö tuo, sillä moni yrittää ymmärtää perhosuinnin ihan väärin. Monesti perhosuintia yritetään tehdä voiman kautta. Sinä voit tehdä maastavetoa 200 kg, nostaa penkistä 120 kg, tehdä vaikka minkälaisia crossfit jippoja ja ne eivät vielä auta sinua hallitsemaan perhosuintia.

Viimeistään tässä vaiheessa selviää se, kuinka haastava voimaharjoittelua on suunnitella uinnin tueksi. Lihasten hermotusjärjestys on vain niin uniikki ja tässä tapauksessä tärkeimpänä se rentous.

Perhosuinnin vaikeuden varjo on iso. Mikäli joku ui, tai edes yrittää lähteä opettelemaan tätä jaloa taitoa, niin tässä maassa on aina niitä ihmisiä, jotka sanovat jopa ääneen: "mikä tuokin luulee olevansa" tai "onko pakko räiskytellä noin". Kuvitella, jos uimahallissa kastuisi. Tässä on kaikille ja etenkin vanhemmille oiva vinkki:

Älä vaivaudu kuuntelemaan muita, vaan lähde opettelemaan, mikäli se vähänkin kiinnostaa. Kun viimein löydät sen oikean tavan uida perhouintia, niin se tuntuu kuin kehossasi olisi tuhat volttia enemmän kuin ennen.

Mikä perhosuinnissa on tärkeää minulle? Kuten muissakin tekniikoissa lähden rentous edellä. Oleellisia asioita luonnollisesti ovat käden liikerata, vartalon käyttö ja rytmitys. Jälleen kerran sinun ei kannata hukkua liian tarkkaan liikeratojen analysointiin, se vain tappaa rentouden. Oleellista on hahmottaa vartalon liike, eli vartalodelfiini, joka sanana kuvaa paremmin liikettä kuin pelkkä potku. Tähän voit käyttää apuna räpylöitä. Liikehahmotuksen edistyessä paras harjoitus omasta mielestäni on x X 50 m perhosuinnin potkuja selällään. Vaikka tässä ollaan selällään, niin liike on edelleen sama ja selällään oleminen haastaa sinut jopa paremmin hakemaan liikkeen oikein. En teettäisi tätä heti ensimmäisenä, sillä turhautuminen voi iskeä.

Käden liikerata on helppo, koska molemmat kädet toistavat saman liikkeen samanaikaisesti. Ongelmana on jo aiemmin mainittu voiman käyttö. Yksi lempiharjoituksistani on jo pitkään ollutkin "hidas perhosuinti", jossa suoritetaan vain perhosuinnin käsiveto todella hitaasti. Liikerata syöpyy toisto toistolta muistiin ja hitaus varmistaa, ettei käsiveto jää vajaaksi tai siinä tehdä kompromisseja. Harjoitetta tehdään ilman happea, joka tehostaa myös ajatusta siitä mikä liikkeessä on tärkeää. Jatkuvasti eteenpäin pyrkiminen. Minimoidaan liian laaja ylös-alas liike. Vähitellen voit lisätä käsivetoon kiihtyvyyden, jonka kautta huomaat jo koko vartalosi myötäilevän liikettä.

Perhosuinnissa, kuten rintauinnissa, rytmitys on kaiken avain. Milloin tapahtuu potku, milloin käsiveto. Miten lähden hapenottoon. Huonolla rytmillä voit pilata koko uinnin. Kun annat aikaa oppimiselle ja muistat nuo muutamat pääkohdat, niin uinti paranee varmasti. 

Mukavia harjoitteluhetkiä!

"Kun viimein löydät sen oikean tavan uida perhosuintia, 
tuntuu se kuin kehossasi olisi tuhat volttia enemmän kuin ennen."

Pilates ja minä

No niin, kirjoitetaanpa taas jotain, mitä joku muu jättäisi kirjoittamatta. Tässä on tutustumismatkani Pilatekseen. Olen saanut kuulla, että Jukka menee taas sinne naisten tunnille, tai että käyn tunneilla sielä olevien naisten vuoksi. Hengittelemme kuulemma kannoillamme ja hidas liike tuohoaa kisasuorituksen.

Onneksi olen kärsivällinen ja rauhallinen, että  olen selvinnyt matkassani tähän pisteeseen, jossa käsitys alkaa avautumaan. Kotimaisessa urheilukulttuurissa kaikki tuntematon on pelottavaa ja lähes aina kaikki pelottava torjutaan agressiolla. Yhä useampi valmentaja on kuitenkin kääntänyt kelkkaa ja avaa ajatuksiaan tuntemattomille asioille. Peilaan tässä uintivalmentajan näkövinkkelistä ajatuksiani Pilateksesta.

Olisikohan vuosi ollut 2003, kun ensimmäisen kerran törmäsin englannin tunnilla käsitteeseen syvät vatsalihakset ja niiden hallinta. Tutustuminen oli hyvin pintapuolinen, koska kyseessä oli liikunta-alan englannin käytönnön tunti. Mielenkiinto oli kuitenkin herätetty.

Seuraavat vuodet kuluivat nopeaa ja keskivartalon merkitys suorituksen tukena tuli selkeämmin esille. 2004 Kuortaneen voimavalmennus seminaarissa Jarmo Ahonen kävi pitämässä demon, mutta jotenkin asia tuntui etäiseltä.

Me valmentajat käänsimme käsitteen keskivartalon voima sellaiseen muotoon, että pystyimme sen ymmärtämään. Se oli lankku sitä, voimaharjoitus tätä. Erilaisia hokkus pokkus keinoja, joiden kuvittelimme palvelevan lopullista tarkoitusta. Seuraavat vuodet valmensin uimareita vain pinnallisten lihasten kautta epätietoisesti luullen, että kyllä syvätkin lihaksen meidän harjoittelussa kehittyvät. Jopa nykypäivänä urheilijat tekevät tuhansia toistoja pinnallisilla lihaksilla, tai harjoitteita keskivartalolle, joiden he uskovat vaikuttavan syviin lihaksiin. Ja ei, Pilates, kuten mikään muukaan yksittäinen tekijä ei ole yksinään ratkaisun avain onnistuneeseen suoritukseen. Kaikkia osia tarvitaan, mutta osien määrä ja suhteuttaminen toisiinsa onkin taidetta, jota valmentaja värittää.

"Miksi niin moni uimari tekee tuhansia vatsalihasliikkeitä, kun kyseinen liike esiintyy itse kisasuorituksessa hyvin  harvoin."

Kuten sanoin, on matka pilateksen sisäistämiseen ollut pitkä, jos vertaat sitä muihin harjoitusmetodeihin. Pystyt huomattavasti nopeammin huomaamaan esimerkiksi voimaharjoittelun edut uintisuoritukseen. Aloitin Pilates harjoittelun huhtikuussa tavoitteena käydä tunnilla kerran viikossa. Alkuun aika meni hermotuksen löytämiseen ja ajatuksiin kuten; miten ihmeessä pystyn hyödyntämään tätä uinnissa. Pystyn siis toisaalta samaistumaan monen valmentajan epäuskosiin ajatuksiin. En voi todeta kuin sen, että uskalla yrittää ja anna aikaa.

Pikkuhiljaa hermotus alkoi löytymään ja homma alkoi pelaamaan perustasolla. Paluuta ei enää ollut. Harjoitusten myötä ajatus ja keskikeho on vahvistunut. Alkuun saatoin huomata sen tunneilla tehtävissä liikkeissä. Tämän jälkeen se alkoi esiintyä pienissä arkipäiväisissä jutuissa. Nykyään pystyn huomaamaan Pilates harjoittelun edut uintisuorituksen tukena, enkä ole edes edennyt kovin pitkälle. Uinnin kannalta Pilates on auttanut minua vahvistamaan hengitystekniikkaani, lisäämään tukea uintiasennolle ja erityisesti antanut tukea käsivedolle ja potkulle. Näiden lisäksi se myös lisännyt liikkuvuuttani. Jokainen harjoitus on mahdollisuus oppia uutta ja ymmärtää paremmin urheilijan toimivaa tasapainoista kehoa.

Uintivalmentajana ja liikunta-alan ammattilaisena suosittelen kokeilemaan...

Tuutin täydeltä uintia

 Viikonloppu on koostunut täysistä työpäivistä, ja aika on mennyt uinnin parissa. On pidetty opettajien jatkokoulutusta ja vanhemmille valistusta lasten kehityksestä. Tämän lisäksi olen onnistunut pitämään satunnaisia markkinointipuheita uinnin lajipalveluista ja hyvällä todennäköisyydellä saaden uusia yksityisasiakkaita.

Ihmisillä tuntuu olevan paljon epätietoutta siitä, mitä apua he voivat uinnin suhteen saada ja mistä sitä kysyä. Tässä riittääkin työkenttää tulevaisuudessa, mutta on hienoa huomata kuinka oma kehittyminen uinnin parissa kiinnostaa.

Kehity, kehitä ja tee sydämmellä

Siinä mainittuna kolme kantavaa teemaa meidän uimaopettajille. Viikonlopun aikana pidin opettajillemme perinteisen jatkokoulutuksen, jossa käsittelimme mm. peruskäytänteitä, turvallisuutta, uintipolkuamme ja kinesteetistä opettamista. Opettajat olivat hyvässä hengessä mukana ja kyllä oli jälleen kerran mukava huomata millä energialla he tekivät työnsä syksyn 1. jakson alkaessa.

Tammikuun jatkokoulutuksessa jaan WADC antia ja ehkä lisäämme kylkeen myös muutamia käytännön harjoituksia.

Monipuolisuus työn mielenkiinnon tae

Syksy on alkanut hyvin pitkälti uimaopetuksen merkeissä. Lokakuusta lähtien tähänkin saadaan hieman tahtimuutosta kun uintileiriläiset saapuvat Urheiluopistolle. Loka-, Marraskuussa saamme vieraaksemme neljä eri leiriryhmää, joita pyritään palvelemaan tottakai kaikkien kykyjemme mukaisesti.

Mikäli keväälle vielä haluttaa saada leiripaikkaa, niin kannattaa olla yhteydessä.


 Ei rajoja, vain unelmia

 Syksy tarjoaa vielä varmasti hienoja hetkiä työn parissa. Unelmat pitävät meidät elossa ja muistuttavat meitä suunnasta silloinkin kun hieman epäilyttää.

"Don't put a limit on anything. The more you dream the farther you get." - Michael Phelps

I have a dream

Unelma on polttoainetta. Lupaus paremmasta huomisesta.

Samalla unelma on raskas rautakelkka edessäsi.

Unelman äärellä todelliset ystäväsi punnitaan.

En hakeutunut tämän unelman luokse, se rakentui sisälleni.

Unelmani on rakennettu ilman taka-ajatuksia, näet sen silmistäni.

Matkan aikana tulee vastaan vielä monenlaisia ihmisiä. On niitä jotka taputtavat olalle, niitä jotka työntävät selästä ja niitä jotka vihaavat.

Matkan määränpää on merkityksetön. Merkitysellistä on se, että uskalsin yrittää ja sain keskustelua aikaan. Se on paljon enemmän kuin moni muu.

Unelmani elää vahvana. Nähdään matkalla...

-Jukka

Matkalla johtajaksi

Heinäkuu 1998, Sodankylä, Jääkäriprikaati. Nuori alokas ottaa ensiaskeleensa johtajan polulla. Tuolloin palvelukseen mentiin ja otettiin vastaan se mitä tulee. 362 ja sitten se on ohi. Ei paha, jos miehen olettu keski-ikä on on vajaa 80 vuotta. Tuolloin palvelusajan perinteeseen kuului vielä "simputtaminen". Ilmaisen sen heittomerkkien sisällä, koska mikään alijohdon teettämä "simputus" ei vastannut lähellekään sitä, mitä pystyit kokemaan metsässä. Joo-o, pohjoisessa on välillä kylmä ja pelkkä sormien paleleminen oli pahempaa kuin mikään "simputus". Saati sitten marssiminen venähtäneellä nilkalla tai varusteiden paino harteilla Muotka tunturin vaelluksella.

Radisti alikersanteilla ei ollut omia alokkaita, mutta perinteeseen kuului uusien radistien pieni härnäys. Pieni härnäys kuului asiaan, jotta nähtiin pystyitkö ottamaan asiat huumorilla, jota metsässä välillä tarvittiin. Valmistuimme uuteen johtamisen ajatusmaailmaan. Puhuttiin Syvä johtamisesta ja pehmeistä arvoista. Nuorten alikersanttien ajatusmaailmaan tämä sopi todella huonosti ja välillä johti meidät jopa ongelmiin. Samaan aikaan pehmeä kasvatus kodin piireissä nosti päätään. Tuntui, että koko maailma on menossa väärään suuntaan. Syvä johtamisesta jäi todella huono maku suuhun, olimmehan ihan eri koulukunnan ihmisiä.

Syyskuu 2002, Rovaniemi, Lapin Urheiluopisto. Nuori mies aloittaa liikunnanohjaaja opinnot, ajatuksena erikoistua luontoliikuntaa. Luonto oli ottanut paikan sydämestäni varusmiespalveluksen aikana, mutta vietettyäni vuoden eräoppaan valmistavassa koulutuksessa huomasin, että haluan pitää sen sielä, mutta en tehdä sitä työkseni. Olin kasvanut pienessä Tuurin kylässä seikkaillen metsässä, liikkuen ja urheillen milloin missäkin. Seuroja ei paljon ollut, mutta liikuimme eri lajien parissa, välillä porukassa, välillä yksin. Silloin seurattiin tv:stä kotimaisia urheilijoita ja heitä kopioitiin sitten kotipihoilla tai koulun liikuntapaikoilla. Muistan vieläkin kuinka kokeilin pikkupoikana, että kulkisiko se hiihto paremmin pää hieman kenossa, kuten Harrilla. Tämä tausta ja palo sai minut lähtemään nykyiselle polulle urheiluvalmennuksen maailmaan.

Mistä laji? En ollut urheillut kilpailuissa missään lajissa(paitsi Hippo hiidoissa, missä varmaan kaikki muutkin lapset aikoinaan). Olin kuitenkin liikkunut koko lapsuuden, joista eniten jäällä pelaten kiekkoa tai vedessä uiden. Uinti se siis oli. Alkoi kouluttautuminen uintivalmentajaksi joka on sisältänyt vuosien varrella lukemattomia tunteja omistautumista lajille aina lajien oppimisesta kilpailemiseen. Tiedon hakua ja sen soveltamista omaan ajatusmaailmaan. Ylipäätään oman valmentaja identiteetin löytämistä.

Millainen valmentaja olin alkutaipaleella? Kuten monet nuoret valmentajat, olin epävarma. Imin vaikutteita lähellä olevista valmentajista. Samaan aikaan taustalla vaikutti myös varusmiesajan ajatusmaailma johtamisesta. En vieläkään ymmärtänyt pehmeitä arvoja, tai syvä johtamista. Millainen oikeasti olin? Siihen voi varmaan vastata vain omat uimarit. Koen, että olin tiukka, mutta reilu.

Lokakuu 2012, Rovaniemi, Lapin Urheiluopisto. Liikunnanohjaajaksi valmistumisesta on kulunut jo kuusi vuotta. Toisen lapsen, eli Joonatanin syntymästä kaksi vuotta ja melkein saman verran aikaa valmennustauon alkamisesta. Työni Lapin Urheiluopistolla on edennyt siihen pisteeseen, että sain hoidettavakseni meidän liikunnanohjaajien asioita. Ammattitaitoisten liikunnanohjaajien, kolleegoiden ja ystävien ryhmäesimiehenä toimiminen alkoi avaamaan uusia ajatuksia johtamista. Selvää oli, että pystymme saavuttamaan parhaan potentiaalin vain motivoituneella työjoukolla. Mutta mistä se motivaatio kasvaa ja mitä se vaatii johtajalta? Johtajan tärkeimpiä tehtäviä on palvella omia alaisia. Kasvattaa heidän motivaatiota ja tukea heidän näkemyksiään. Yhtäkkiä syvä johtaminen tuntuukin loogiselta. Työmaailmassa on merkittävä määrä johtajia, jotka johtavat ylhäältäpäin. Heille johtaminen tarkoittaa auktoriteettiasemaa, valtaa ja mahdollisuutta. Samalla saatat huomata, että johtaminen on samanlaista yrityspuolella, valmentamisessa tai armeijassa. Jokaisessa osa-alueessa on tarkoitus saada paras potentiaali esiin.Miksi sitten niin moni johtaja, valmentaja, tai kouluttaja unohtaa läheltä johtamisen? Onko se tykästymistä omaan asemaan ja valtaan, vai pelkästään epävarmuutta?

Valmennustaukoni kestää varmaan vielä muutaman vuoden, kun lapset ovat pieniä. Johtaja identiteettini jatkaa kuitenkin kasvua ja tuskin maltan odottaa sitä päivää kun pääsen toteuttamaan uutta itseäni valmennusmaailmassa. Valmentajana onnistuminen ei ole pelkästään onnistumista johtajana, vaan se on kokonaisen motivaatio ilmaston rakentamista. Olet onnistunut, kun luot ryhmällesi sen ilmapiirin, jossa motivaatio on sisäsyntyistä. Sinun ei tarvitse pyytää uimareita tekemään sitä, tätä ja tuota. Olemaan ajoissa, pitämään taukoja oikean mittaisina, ylittämään itseään jokaisessa harjoituksessa. Motivaatio kasvaa sisältä, koska olet sen sinne rakentanut ja se syöttää itseään. Ehei, ei ne työt sinulta lopu. Valmentaminen on parhaimmillaan tai pahimmillaan raakaa työtä. Siksi ne voitot ja onnistumiset tuntuvatkin sitten niin mahtavilta.

Mukavaa kautta 2013-2014 kaikille valmentajille!

Miettikää minkälaisia te olette johtajina.

-Jukka

Tekniikkaa osa 3: X Factor

Perhosuinnin tekniikka on jo aikansa odottanut julkaisemista, mutta näin MM-kisojen aikaan postataan nyt väliin tällainen. X Factor on musiikkimaailmasta tuttu käsite, eli mitä sillä on tekemistä uinnin kanssa? Olen joitain kertoja kirjoittanut aiheesta "yhteys veteen". Tässä yhteydessä nimitämme sen uudelleen X Factoriksi.

Miksi X Factor?

Osalla ihmisistä on luontainen tapa olla ja liikkua vedessä. Sitä ei voi selittää tieteelliseltä kannalta, se vain on olemassa. MM-kisoissa tämän tekijän näkee osalla uimareista. Miten he liikkuvat vedessä, tekevät käännökset, startit ja pintaantumiset. Tekeminen on sulavampaa kuin muilla, usein johtaen hyvään suoritukseen. Väitän myös, että se ei ole pelkästään harjoitettava ominaisuus, vaan osa meistä syntyy sen kanssa.

Perustelen tämän sillä, että olen henkilökohtaisesti nähnyt sen osassa hyvin nuoria uimareita. Uintiuransa alkutaipaleilla heillä on ollut kyky liikkua vedessä muita harjoituskumppaneita sulavammin. Osalla se on ollut mielettömän tehokas rintauinnin potku, toisilla tehokas vapaauinti, kun osalla taas selittämätön tapa uida selkäuintia.

Kaikkia näitä tapauksia yhdistää se, että vedessä liikkuminen ei ole ollut oppikirjan mukaista. Uimarit ovat vain mukauttaneet liikkumisen oman vartalon ja tuntemuksen mukaan. Nuorena valmentajana tein muutaman kerran sen virheen, että lähin ajan saatossa korjaamaan tällaisten uimareiden tekniikkaa enemmän oppikirja versiota muistuttavaksi. Ei sinällään paha, sillä tälläkin tyylillä he uivat hyvin, mutta etulyöntiasema oli menetetty.

Ei kannata ymmärtää väärin. Harjoittelun kautta tuo ominaisuus on vahvistettavissa ja toki uimarit joilla tätä ominaisuutta ei ole, voivat harjoittaa itsensä nopeiksi altaassa. Heistä vaan näkee, että se tekijä puuttuu. Pointti tässä asiassa on se, että viime vuosien aikana laajempi ymmärrys vedessä liikkumisesta on helpottanut uinnin opettamista ja kilpauimareiden valmentamista. Oppikirja versio uinnista on kiva juttu, mutta tutkitaan liikkumista myös sen ulkopuolelta. MM-kisoja seurattaessa voidaan huomata monet eri tavat toteuttaa tekniikkaa oppikirja mallin ulkopuolelta,  rentouden ja oman kropan tuntemusten kautta.


PS. Viestin sisältö ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jos sinulla on hieman omalaatuinen tapa liikkua vedessä, että sinulla olisi automaattisesti X Factoria. Uinti on mittauslaji, ja jos uintisi on hidasta ja sen vuoksi kolottaa paikkoja, niin tarvitset todennököisesti ammattilaisen apua tekniikkasi parantamisessa.

Uimataito on kansallisylpeys

Tapahtui tänään uintireissulla:

Sohvi: Isi, minä menen isoon altaaseen
Minä: Joo... Jonttu tuleppa tänne, niin laitetaan lasit
Vieras vesijuoksija: Varo, tässähän on syvää (katsoen pelästyneenä minua)
Minä: No niin, menkääpä vaan

Pisti miettimään, että milloin koittaa se päivä, että pienten lasten uimataito on yleisesti tunnettu asia kansalaisten keskuudessa? Ei enää ihmeteltäisi, kun nelivuotias hyppää syvään altaaseen ja lähtee uimaan. Sana Rovaniemen sisällä on lähtenyt kulkemaan ja uimaopettajiemme ohjaamat uimakoulut ovat saaneet kiitosta. Paljon on työtä vielä edessä, mutta kyllä se itselläkin lämmittää sydäntä kun saamme tuloksia, kuten tällä viikolla 2-3 v. ryhmässä mainoskuvauspäivänä yksi lapsista oppi uimaan joitakin metrejä. Onnea on se, ettemme ole ainoa taho, joka tekee varhaisopetusta tässä maassa.

"Opin uimaan" onkin mielenkiintoinen ilmaisu. Mitä sillä tarkoitetaan ja miten se ymmärretään..? Toivon, että saamme uimakouluihimme saapuvat vanhemmat näkemään uintipolun jonka olemme rakentaneet. Polku on yksinkertainen ja jokaisen saavutettavissa, mutta kuinka voimme nähdä asioita samoilla silmillä. Tällä hetkellä "opin uimaan" lausahdus tarkoittaa monia asioita, mutta harvoin sitä mitä sen pitäisi tarkoittaa. Toivon, että vanhemmat eivät enää lopeta lapsen oppimispolkua 10 m myyräuintitaitoon, vaan tehdään jotain vaikuttavampaa. Vaihdetaan "uimataito on kansalaistaito" toteamukseen "uimataito on kansallisylpeys".

Matka jatkukoon, sillä valvoessa tällä viikolla varusmiesten uintitestiä huomasi, että oikealla tiellä ollaan..

Verta, hikeä ja kyyneleitä

Kotimaiseen urheilumaailmaan on istutettu ajatus, että menestyäkseen on tehtävä raa'asti töitä. On siis konkreettisesti koettava verta, hikeä ja kyyneleitä. Ongelma vain on, että kukaan ei ole määritellyt mitä tuo työ pitää sisällään määrällisesti ja laadullisesti. Töitä menestymisen eteen on tehtävä, sehän on selvä. Mutta yhtä sokeasti kun me täällä valmennamme ja harjoittelemme tieteellisen tutkimuksen orjina, niin samalla lailla teemme myös töitä menestymisen eteen. Sokeasti. Tähän kirjoitelmaan syntyi ajatus, kun seurasin nuorten hiihtäjä alkujen harjoittelua kuntosalilla. Ryskettä, pauketta ja hikeä harjoittelussa kyllä riitti, järkeä hieman vähemmän. Tätä herkkua urheilun maailmassa riittää. Käydään salilla ja hankitaan voimaa, mutta unohdetaan oppia hallitsemaan sitä. Tehdään harjoitteita keskivartalolle, ilman tarkempaa tietoutta siitä miten harjoitteita tehdään oikein. Tehdään vaan julmetusti töitä koko ajan väärään suuntaa. Tie on kovin lyhyt kopioimalla asioita toisilta, etenkin maailman huipuilta yrittäen päästä samanlaisiin suorituksiin harjoituksissa.

Totuuksia oikeanlaisesta harjoittelusta saattaa joutua hakemaan koko valmennusuran ajan. Sitä ei kuitenkaan löydä lauseesta jonka aikoinaan kuulin: "Kyllä ne syvät vatsalihaksetkin siinä kehittyy, kun tehdään tuhat vatsalihasliikettä". On siis aika ymmärtää verta, hikeä ja kyyneleitä oikein ja jättää järjetön rimpuilu taakse. On aika ymmärtää, että esim. asiat kuten rentous suorituksessa ja Pilateksen kautta saatu parempi kehonhallinta ovat yhtä tärkeä osa harjoittelua kun mikä tahansa muu ja huomattavasti tärkeämpää kuin viimeiseen asti runttaaminen. Toivottavasti tämä klippi herätti monelle lajin parissa toimivalle uusia ajatuksia:

NEM

Moni tuntee urheilijoita, jotka ovat tehneet valtavasti töitä, ilman pääsyä kansainväliseen eliittiin. Missä syy? Menestystä ei tullutkaan ja tyydytään vain toteamaan, että kaveri ei ollut yksinkertaisesti tarpeeksi lahjakas. No mitä se lahjakkuus on? Lahjakkuus on toki fyysisiä ominaisuuksia, kuten henkilön, että hänen raajojen pituudet. Samalla lailla kuin motorinen ja psyykkinen lahjakkuus. Psyykkinen lahjakkuus on mielenkiintoisin lahjakkuuden osa. Se on yksinkertaisimillaan sitä, että on kova tekemään töitä. Parhaimmillaan psyykkinen lahjakkuus on sitä, että lähtömerkin kajahtaessa, jopa huomattavasti huonommalla harjoittelulla tämä urheilija pystyy voittamaan päivänä kuin päivänä. Kuulostaa hieman absurdilta, mutta itse olen tällaisen ihmisen tavannut. Uinnissa on mahdollista omata monenlaista lahjakkuutta. Yksi niistä on veden ymmärtäminen. Konkreettisesti tämä tarkoittaa sitä, että kykenee liikkumaan vedessä sulavasti. Kaikki eivät tähän pysty vaan ajatuksissaan verta, hikeä ja kyyneleitä taistelevat koko uransa vettä vastaan, ei sitä hyödyntäen.

Mietippä hetki nuorta uimaria, jolle rakennetaan tekniikkapohjat rentouden kautta jo kuusivuotiaana. Olettaen, että kaikki menee hyvin, niin kuinka lujaa hän ui jo 12 vuotiaana tai saati sitten 16 vuotiaana? Ei tarvita edes lahjakkuutta, että tällä respetillä pärjää pitkälle. Lahjakkuus  kun ei ole pelastava tekijä, töitäkin on tehtävä ja oikealla tavalla. Seuraava lainaus todistakoon sen.

"Just because you're not the MOST talented doesn't mean you can't win- “Hard work beats talent when talent fails to work hard.”―Kevin Durant

Tämänkin olen todistanut... valitettavasti. 

Syksyn tuulet puhaltavat

Kohta saamme nauttia maailman parhaiden uimareiden kisaamisesta, mutta ennen sitä pieni hetki muille ajatuksille...

Olenko taas myöhässä...?

Syksy on kohta ovella, halusimme tai emme. Syksy tuo mukanaan samat asiat vuodesta toiseen, jotka ovat osalla hoidossa, toisilla ei.Tällä kertaa puhun sekä uimaopetus- että valmennusmaailmaan osuvista aiheista. Kesän levon jälkeen syksy tuo monille vanhemmille tutun haasteen; mitä lapsi harrastaa tänä syksynä? Ilahduttavan moni huolehtii jälkikasvunsa uimaanoppimisesta, mutta milloin se ilmoittautuminen nyt olikaan ja miten se hoidetaan? APUA, olenko jo myöhässä?

Ei hätää, et varmasti vielä ole. Laita kuitenkin tässä vaiheessa kalenteriisi päivänmäärä, jolloin toimintaan ilmoittaudutaan mukaan. Meillä Santasportissa tuo maaginen päivänmäärä on 12. - 16.8.

Pitkä kausi takana. Mahtavaa, nyt on hetki aikaa hengähtää. Uintivalmentaja unohtaa hetkeksi kloorin hajun, rataköysien repimisen ja sekuntikellojen piippaukset. Olet ansainnut tämän tauon, mutta unohditko jotain? Et jaksa miettiä nyt, katsotaan parin viikon päästä.

Autan sinua hieman. Tärkeitä asioita on monia, mutta kausisuunnitelma ja sieltä löytyvät leirivaraukset ovat oleellinen asia joka sinun piti muistaa tehdä, jo hetki sitten. Junnuvalmentajalle tämä oli jo toukokuussa, aikuisten valmentajalle hieman myöhemmin. Harmittavan moni herää elokuussa miettimään, että missä leiriydytään tänä syksynä, jolloin joudutaan jo myymään "ei oota". Muistakaa siis hyvät valmentajat varata leirinne jo edellisen kauden aikana, jotta pystymme palvelemaan teitä mahdollisimman hyvin. Oletko siis myöhässä? Toivottavasti et.

Kotimaisen kilpauinnin tulevaisuus

SM kisat oli ja meni. Jyväskylän järjestelyporukka sai kiitosta laajalla rintamalla, eikä varmaan suotta. Tämän, muutaman SEtuloksen ja Jere Hårdin paluun lisäksi näistä kisoista ei jäänyt juuri mitään mieleen. Vaikuttiko siihen se, että seurasi kisoja vain liven kautta? Mahdollisesti, mutta kyllä tilastot puhuvat ajoittain karua kieltä.

Pitää oikeasti miettiä, että onko kisaohjelma maamme uimarikapasiteetille liian laaja? Sprinttimatkoissa tiukkoja vääntöjä saatiin aikaiseksi, mutta pidemmissä matkoissa onkin sitten ihmeteltävää. 400 sekari miesten ja naistenpuolella herätti ihmetystä. Naisten puolella ei voittoajalla päästy edes samalle minuuttiluvulle SE tuloksen kanssa ja miesten puolella finaaliin riitti aika hieman ali 5min.

Eihän niitä lajeja voi sieltä alkaa karsimaan ja uimari-valmentaja parit ympäri Suomen tekevät varmasti töitä kovempien tulosten eteen läpi vuoden, mutta mistä sitten kiikastaa..? Tuloslistojen kärjessä komeilee monesti samat nimet, tai vähintäänkin seurat ovat tuttuja lajien kärkisijoilta. Meininki alkaa muistuttaa 90-luvun SM-liigaa. Virkistävää olisi, jos kärkisjoilta löytyisi välillä uusiakin seuroja. Tämän puutteessa olemme edelleen tilanteessa, että ikäsarjojen kärkinimien täytyy hakea kiriapua rajojen ulkopuolelta.

Pistää mietityttämään, että miten esim. Liitotasolla tuetaan kotimaisen tason laajentumista paikkakuntaan katsomatta. Mietitään kyllä jos jonkinlaista huippu-urheiluprojektia, mutta entäs se ruohonjuurityö? Täytyy ottaa sen verran takaisinpäin, että syksyn valmentajafoorumissa oli tähän liittyen aiheita, eli ehkä ollaan suuntaamassa oikeaan suuntaan. Sitten puredutaankin siihen mielenkiintoiseen haasteeseen, että saadaan ihmiset paikalle. Täytyy sanoa, että kaikissa syksyn seminaareissa joissa olen ollut mukana, niin osallistujarosteri on ollut aika samanlainen. Ei voida vaan ihmetellä, että miksi ihmiset eivät ole ilmoittautuneet. Pitäisi miettiä konkreettisia toimia osallistumisprosentin korottamiseksi vaikka erilaisten kannustusjärjestelmien kautta.

Uimarinpolku ja uudet tehoalueet ovat hyviä juttuja kohti parempaa tulevaisuutta, mutta miksi itsellä edelleen arveluttaa yleinen sitoutumisaste näihin projekteihin. Miten näitä töitä promotaan niiden tekijöiden toimesta tänään, että tason laajeneminen olisi huomenna todellisuutta? Onko meidän tyydyttävä kansakunnan koon puolesta vain muutamaan huippuun, vai onko tulevien MM kisojen joukkueen koko osa parempaa tulevaisuutta? Toivotaan, sillä vastauksia kaikkiin näihin kysymyksiin tulee tuskin hetkessä.

Uimaopetuksen tulevaisuus

Pienten lasten uimataito herättää yhä enemmän kiinnostusta ja mielipiteitä kansainvälisestikin. Youtube on jo pullollaan vanhempien lataamia videoita omista pilteistään ja heidän taitavuudesta. Luulin alunperin, että me suomalaiset tullaan jälleen jälkijunassa kehityksestä, mutta niin vain näyttää nämä pienet lapset ja heistä kuvatut videot herättävän paljon ihastelukin, mutta vähintään saman verran kritiikkiä katselijoiden parissa ympäri maailman.

Kovan linjan kritiikki kertoo minulle vain siitä kuinka epävarma suhde veteen osalla ihmisistä on. Pienen lapsen pulahtaessa uimaan, koetaan hänen välittömästi hukkuvan tai saavan vähintäänkin elinikäisiä traumoja. Uimaopetuksen parissa on siis työsarkaa reilusti lasten ja aikuisten kanssa. Tärkeä kysymys on, kuinka saamme ihmiset kiinnostumaan uimataidosta riittävästi?

Oli niin tai näin, niin selkeästi olemme liikkumassa siihen suuntaan, että vahva uimataito hankitaan 0-6 vuoden ikäisenä. Tämä ei koske vain meitä suomalaisia, vaan koko maailmaa. Varhaisen taidon etuja on monia. Saamme rakennettu lapsen suhdetta veteen vahvemmaksi. Pystymme saamaan kokonaisia perheitä nauttimaan vedestä yhdessä. Taidot kehittyvät nopeammin ja pidemmälle. Lapsi ei pelkästään opi vesiturvallisuutta, vaan myös tärkeitä taitoja loppuelämää varten. Moniko vanhemmista esimerkiksi ajattelee oman lapsen tulevaisuutta vaikka kolmikymppisenä ilmoittaessaan häntä uimakouluun seitsemän vuotiaana? Mikäli vastaus oli ei, niin alappa miettiä.

Minulle oppimispolun varhaistaminen tarkoittaa luonnollisesti vielä yhtä asiaa. Valmennusfilosofiassani tekemiseni on pohjautunut aina sille, että mahdollistamme lapselle asioita tulevaisuutta varten. Vahvalla uimataidolla mahdollistamme siis sen, että lapsi voi halutessaan alkaa harrastamaan uintia kilpailumielessä, eikä tässä ole mitään pahaa. Ihan sama asia, kun valmennamme pieniä kilpureita siten, että halutessaan heillä on mahdollisuudet vaikka mihin, jos kilpauinti hieman ammattimaisemmin iän lisääntyessä kiinnostaa.

Välillä minulle on perusteltu nykyistä kotimaista uimaopetusjärjestelmää sillä, että se sopii kotimaiseen tarkoitukseen. "Ei meidän kannata tehdä kuten amerikassa, kun meillä ei ole ulkoaltaita..", "australialaiset tekevät niin, kun heidän toiminta pohjautuu kilpauimareiden tekemiseen..". Hei haloo, ei meidän tarvitse olla identtisiä muiden maiden kanssa kehittääksemme toimintaamme. Perimmäisenä tarkoituksena kaikilla on kuitenkin vesiturvallisuuden kehittäminen ja asioiden mahdollistaminen. Pois siis poteroista ja liikkeelle.

Lapsi viimeinen orjamme

Erikoistumisvuotena valmennuksen pääopettaja laittoi meidät kahlaamaan kohtuu monen psyykkisen valmennuksen opuksen läpi. "Omaehtoisesti" sai myös tehdä kirjavalintoja, joita pystyi kirjalistasta valitsemaan. Yksi luetuista kirjoista oli "Lapsi viimeinen orjamme". Aina tähän päivään asti, eli n. 8 vuotta myöhemmin, tuon kirjan sisältö on tuntunut absurdeimmista mitä olen lukenut. Aamuvarhaisella poljeskelin töihin ja mietin meidän vanhempien suhtautumista lapsen kokemuksiin ja oppimiseen. Sitten se iski, hemmetti kirjan sanomahan onkin järkeenkäypä. No ok, sisältö on todella provosoiva, mutta niin pitää ollakin, että saa ajatuksia liikkeelle. Idea karkeasti on se, että me vanhempina määrittelemme liiankin paljon, mihin lapsi on valmis.

Lähinnä haluaisin, että vanhemmat miettivät omaa viestintää lapsen oppimistilanteessa. Muutamia arjen esimerkkejä; halusiko lapsesi apupyörät. vai päätitkö itse ostaa apupyörillä olevan pyörän? Olisitko itse uskonut kuinka nopeaa lapsi oppii voltin trampoliinilla? Laitoitko lapsellesi kellukkeet altaassa, jossa lapsesi jalat yltävät pohjaan?

Vanhemman suojeluvaisto on hyvä asia, mutta suhteuta se tilanteeseen sopivaksi. Vielä kertauksena uinnissa se karkeasti tarkoittaa tätä:

• Anna lapsen liikkua vapaasti altaassa, jossa hänen jalat yltävät pohjaan
• Lapselle pinnan alla liikkuminen on seikkailu, se ei tarkoita hukkumista
• Kasvata lapsesi itsenäisyyttä määrätietoisesti, eli anna hänelle tilaa oppia pärjäämään myös syvässä vedessä
• 0 - 4 v. älä yritä opettaa. Touhua lapsesi kanssa vedessä, sillä hän oppii parhaiten tekemällä
• Anna lapsesi päättää kellukkeiden ja uimalasien käytöstä
• Anna lapsen rakentaa oma suhde veteen. Älä pakota häntä näkemään asioita sinun silmillä 

Vanhemman luottamuksen rakentaminen ja lapsen itsenäisyyden rakentaminen ovat prosesseja. Esikoisen kanssa se varmaan on pidempi. Mutta uskoisitko sinä jonain päivänä pystyvän tähän?

(ja ei, se paita ei ole kelluttava) 

Tekniikkaa osa 2

Pureskellaan nyt sitten tämä kuntouimareiden suosikki. Kohtuu moni aikuinen haluaa oppia ja uida rintauintia. Jotenkin ihmiset mieltävät rintauinnin helpoksi lajiksi oppia ja ovathan he sitä jo pitkään uineet. Sitten paljastan heille totuuden joka on aikalailla seuraava:

1. Rintauimariksi synnytään

Osalla ihmisistä kehonrakenne tukee rintauinnin oppimista. Avaintekijä rintauinnin onnistumisessa ollen potku. Mikäli sinulla on oikein rakennettu lantio ja jalat, niin sinulla on ns. "hyvät jauhot pussissa". Potku tulee osalle ihmisistä kuin itsestään ja se on todella tehokas jopa ilman tiedostettua oppimista. Valitettavasti tämä ei päde kaikkien kohdalla.

2. Rintauimariksi tullaan kovalla työllä

Kyllä, valtaosa ihmisistä, kuten minäkin kuulumme tähän ihmisryhmään. Pahus, kun ne nilkat eivät vaan pysy ulkokierrossa. Lääke tähän on tuhannet toiston rintauinnin parissa ja liikkuvuuden lisääminen. Potkun hallitsemiseen voi mennä 1 viikko tai 1 vuosi. Jokaiselle se on yksilöllistä.

(Älkää ymmärtäkö väärin, en käännytä kaikkia kuntouimareita vapaauintiin, vaan jos asiakas haluaa rintauintia, niin sillä mennään. Ennen työn aloittamista asiakkaan pitää vaan ymmärtää ja sitoutua työn määrään. )

Ahaa, eli mitä olen sitten uinut? Mahdollisesti hyvää rintauintia tai jotain sinnepäin. Rintauinnissa potkun lisäksi merkittäviä kohtia ovat potkun lisäksi rytmi ja suoraviivaisuus. Rytmi; käsiveto - potku - liuku luo rintauinnin tavaramerkin. Liuku ollen korostetussa osassa varsinkin kuntouimareilla. Mitä sitä sitten vielä pitäisi olla? No oikean mittaiset ja liikeradaltaan raajoillesi sopivat käsivedot ja potkut.

Vähintään yhtä tärkeäksi seikaksi rintauinnissa nousee suoraviivaisuus. Minimoi aaltomaisuus, maksimoi eteenpäin meneminen. Itse tykkään erityisesti esim. Rebecca Sonin "hyökkäävästä" tekniikasta, jossa käytännössä eteneminen ei missään vaiheessa pysähdy.

Once upon a time in London

Tehokkuuden rintauinnissa määrittää osittain osien summa. Kuten jo maalasin, niin olemme joko käsiveto tai potku orientoituneita. Mikäli et harjoita kumpiakin erikseen, niin vahvempi osa syö toisen ominaisuuden jossain vaiheessa tehottomaksi.

Harjoitesuosikkeja on paljon. Päivän esimerkkimme ei ole välttämättä tarkoitettu aloittelijoille. "Keksin itse" tämän harjoitteen omille uimareilleni, kun tekniikat näyttivät hyvälle ja saavutimme tietynlaisen tasanteen. Tämän avulla pystyin viemään heidät uudelle epämukavuusalueelle.

Upside down

Tekniikkaa osa 1

Pienen tovin jälkeen voi jälleen palata kirjoittamaan. Aika on mennyt pitkälti uinnin parissa, ylläri ylläri. Kouluttajien kesäseminaari ja kesäuimakoulujen alkaminen on vienyt keskittymiseni "oikeaan elämään". Kesän opettajien kanssa käyty lyhyttä dialogia tekniikoiden opettamisesta, kuten myös Uimaliiton vetopituutta blogissa aloitettiin myös tekniikoiden ruotiminen. Siiränkin oman osuuteni suoraan sieltä tänne. Käsittelen tekniikoita pääpiirteisesti ja itselle tärkeistä näkökulmista, eli jos herää kysyttävää tai kommenttia, niin eiku tekstiä peliin.

Seläri

On tekniikka mikä tahansa, niin ensimmäinen ja tärkein käsite meille Santasportissa on rentous. Rentoutta ja vesitaitavuutta lähdemme rakentamaan jo 2 vuotiaana lapsi-vanhempi ryhmissä. Rentous tarkoittaa meille tehokkuutta uintiliikkeissä. Pitkään opetimme yksityiskohtia, kuten käsi pikkurilli edellä veteen, kunnes huomasimme, että oppijan jännitteet kropassa estävät tehokkaan oppimisen. Meidän piti pohtia, että kumpi on tärkeämpää rento ja tehokas tekniikka vai millin tarkkuudella suoritettu tekniikka. Luovuimme millin tarkasta suorittamisesta ja saimme tilalle parempia oppimistuloksia ja tehokkaampaa tekniikkaa. Mitä se haittaa, jos käsi palautuu esim. kämmeselkä edellä? Taidon kehittyessä voimme sitten toki hioa tekniikoita, mutta ihan aikuisilla kilpauimareillakin on tärkeä muistaa, että uinnin rentoutta ei saa häiritä millintarkalla suorittamisella. Koita vaikka itse, kummalla tavalla saat uimarisi etenemään nopeampaa.

Opetamme lapsia paljolti mallioppimisen ja kinesteettisen oppimisen kautta. Olen käyttänyt meidän 5-6 v. delfiineille isossa altaassa pitkälti mm. Steve Hauflerin käyttämiä opetusmetodeja. Oppimistulokset ovat olleet tähän mennessä hyviä, mutta olemme toki polkumme alussa. Avaintekijöitä lasten opettamisessa ovat olleet selän pyöreys, uintiasento, vartalon hallinta, rentous, hyvä tukeva potku ja käsivedon yksinkertaisuus.

Käsivedeossa painotan paljolti melko suoraviivaista taaksepäin suuntautuvaa liikettä. Olen mm. vähentänyt vedon lopussa suoritettavaa ”alaspainamista” koska näin saamme vetoa suuntautumaan enemmän taaksepäin, mutta tällä pystymme saavuttamaan myös hiukan suuremman frekvenssin, koska käsi on nopeampaa palautettavissa. Vartalon kiertoa haen parantuneen kehonhallinnan kautta. Tehokkuus ja yksinkertaisuus siis keksiössä.

Potkuissa olen hieman risteyksessä. Toisaalta uskon vahvoihin potkuihin, etenkin selkäuinnissa. Toisaalta taas uskon, että potkut ovat vain osa kokonaisuutta, jota ei tulisi ylikorostaa. Aktiivisen potkun suuntautuminen molempiin suuntiin on tekijä, joka esiintyy vahvasti opetuksessani ja harjoittelussa.

Selärin harjoitteista tykkään ehkä eniten ”flippauksesta”. Tuskin kovin moni kutsuu sitä sillä, mutta se näyttää melkolailla tältä:

http://www.goswim.tv/entries/997/backstroke—shoulder-pop.html

Tätä harjoitetta muuttamalla pystymme keskittymään moneen selärin avainkohtaan.

Löydä balanssi

Keskustelimme muiden uintivalmentajien kanssa jokin aika sitten parhaista nopeusharjoitteista. Hyvän keskustelun tavoin, tämäkin rönsyili hyvin paljon eri haaroihin. Mietimme mitä nopeus merkitsee uinnissa, miten se rakentuu ja onko ylipäätään absoluuttista nopeutta uinnissa. Kun keskustelua tarkastelee kokonaisuutena, voi havaita, että nopeus merkitsee eri valmentajille samaa asiaa, mutta ei kuitenkaan sitä mitä kirjallisuus antaa siitä ymmärtää. Nopeuden harjoittamista uinnissa muokkaa myös kokemus pitkän ajan takaa.

Mitä parhaat nopeusharjoitteet ovat sitten itselleni? Pohdin sitä ja tulin siihen lopputulokseen, että kaikki harjoitteet tekniikasta altaan ulkopuolisiin oheisharjoitteisiin ovat parhaita nopeusharjoitteita. Miksi? Koska kaiken tehtävä on kasvattaa nopeutta altaassa ja koska mikään osa ei toimi ilman toista. Mietitäänpä vaikka voimaharjoittelua kuivalla. Sinä voit harjoittaa itseäsi erilaisilla vastusmetodeilla altaassa ja sen ulkopuolella ja todennäköisesti hyödyt siitä kisasuorituksessasi. Tämä jättää kuitenkin sinulle  vajaan palapelin.

Opettajan ja valmentajan tärkeimpiä tehtäviä on kokea asioita myös oman kehon kautta. Viimeisin oma kokeiluni on ollut Pilates. Ensimmäisen kuukauden aikana tunnustelin siirtovaikutusta uintiin. Tiesin, että mikään ei tapahdu hetkessä ja uusin kokeiluni vaatisi pitkäjännitteisyyttä poiketen normaalista voimaharjoittelusta, jonka ensimmäisiä siirtovaikutuksia voidaan nähdä altaassa jo hyvinkin nopeasti. Harjoittelu jatkui ja eräänä päivänä se valkeni. Uimme harjoituskaverini kanssa vierekkäin perhosta. Normaalisti tasapainoni ja rytmini olisi häiriintynyt ulkoisesta aaltoärsykkeestä, mutta huomasin kuinka syvät lihakset ensikertaa tukivat koko vartalon toimintaa ja sain uitua omaa uintia vierestä tulevasta ärsykkeestä huolimatta. (Lopulta tämä ei ole edes koko totuus Pilateksen hyödyistä uinnissa, mutta siitä tulee taas tekstiä lisää, joten jatketaan tästä syksyllä.)

Opetus on siis tämä. Voit kasvattaa voimatasoja, parantaa hermotusta ja tehdä vaikka mitä jippoja salilla pinnallisten lihasten kanssa, mutta jos syvät lihaksesi eivät ole antamassa tukea pinnallisille lihaksille, niin et saa maksimaalista hyötyä työstäsi. Uimareina emme siis koostu tekniikasta, nopeudesta, kestävyydestä, voimasta tai räjähtävyydestä, vaan kaikkien näiden yhteistyöstä.

Tämä teksti raottaa vasta vähän kokonaisvaltaisuuden verhoa. Jokaisen täytyy löytää oma balanssi. Puhutaan keskiön sijaan vastuullisesta valmentautumisesta, jossa kaikki kantavat oman vastuunsa. Näin pääsemme parhaaseen tulokseen.

"Swimming is a sport, everything else is just a game"

Kesä tarjoaa jälleen kerran herkkua pitkän talven jälkeen. Vasta on Olympialaisista toivuttu, kun MM - kisat kolkuttelevat jo ovella. Mitä vuosi 1/4 kohti Rion kisoja tarjoaa, sepä jää nähtäväksi... mainokset ainakin hienoja

Swimming United

Olen tässä aikani yrittänyt suu vaahdossa kertoa näkemystäni uinnin oppimisesta. Viestin välittäminen ja sen ymmärtäminen on monesti hieman hankalaa. Vedessä puhumme kuitenkin samalla kielellä ja ajoittain on hauska huomata, kuinka samanlaisia ajatuksia herää ympäri maailman.

Valaisen tätä parilla esimerkillä. Yhtenä "harrastuksena" minulla on selata erilaisia uintisivustoja ja blogeja. Olin jo aikani pyrkinyt muovaamaan ajatusta uinnin oppimisesta, vain huomatakseni, että täältähän se olisi löytynyt lähes valmiina sanasta sanaan :)

Aussie style

Kannattaa lukea loputkin jutut tuon jälkeen. Melkein voisi luulla, että kopioin koko ajatuksen tuolta, mutta näin ei ole ja todisteena siitä toinenkin yhteensattuma. Harjoite, jota teemme aikalailla jokaisen aikuisryhmän kanssa.

R.E.L.A.X 

Internet on mullistanut maailman, kun miettii esimerkiksi omia opiskeluaikoja. Ei ollut ihan näin laajaa toimintaa vielä silloin. Suunta on hyvä, pystyään sillä. 

Pump up the volume - uimakoulujen kaupallistuminen

Joka vuosi Rovaniemellä jää tietty prosenttimäärä lapsia uimakoulujen ulkopuolelle. Nopeat syövät hitaat ja vaikka pyrimme järjestämään lisäryhmiä, niin kaikki lapset eivät mahdu ryhmiin. Veikkaisin, että emme ole edes ainut paikkakunta, jossa tämä toistuu vuodesta toiseen. Tämä luo suoran haasteen uimakoulutoiminnallemme.

Pyrimme hakemaan ratkaisua ulkomaisilta uimakouluyrityksiltä. Joudumme toimimaan nykyisen allaskapasiteettimme kanssa, eli siihen emme pysty vaikuttamaan, joten turha sitä on murehtiakaan. Sen sijaan pyrimme löytämään ratkaisun allaskapasiteetistamme.

Miettimällä uudestaan sitä mikä on tärkeää uimaopetuksessa, pystymme hahmottamaan uutta suuntaa. Seuraavassa piirroksessa esitän, miten nelirataisen kuntoaltaan saa tehokkaasti käyttöön.

 

Allas jaetaan kahdeksaan erisuuruiseen lohkoon. Jokaisessa lohkossa on yksi ryhmä. Jokaisessa ryhmässä on 1 ohjaaja ja 5 uimaria. Ryhmän opetusaika on 30 min. Teoriassa saisimme ohjattua 80 lasta tunnissa. Laadukkaita oppimiseen keskittyneitä ohjaustunteja. Kaikki ylimääräinen pois. Jäljelle jää vain kaikkein tärkein. 

Kaikki voittavat. Toiminta on kaupallisesti tehokasta ja oppiminen pienryhmissä on tehokasta. Yrittäjä ja asiakkaat ovat tyytyväisiä.

Stop the noise, think positive!

Kävelen Helsingissä sunnuntai päivänä, kulutan aikaani ennen koneen lähtöä. Saan idean käydä Akateemisessa kirjakaupassa. Mitään en aio ostaa, mutta käydäänpä nyt ajan kuluksi selaamassa kirjoja. Urheilukirjallisuuden osastolle saavuttuani pienen tovin jälkeen silmäni osuvat "Mind Gym" teokseen. Pieni pokkarimainen kirjanen herättää mielenkiintoni. Selaan kirjan ja laitan sen vielä takaisin hyllyyn, sillä enhän aikonut ostaa mitään. Katseltuani lisää kirjoja mielenkiintoni herää uudelleen. Mikä on tämä teos ja mitä annettavaa sillä voisi olla..?

Päädyn ostamaan kirjan ja huomaan ennen koneen laskeutumista Rovaniemen kentälle ahmineeni kolmasosan kirjasta. Joillekin psyykkiseen valmennukseen tai mielen hyvinvointiin perehtyvälle ihmiselle tämä opus saattaa olla pintaraapaisua. Itselleni se on juuri sopiva annos tähän päivään. Vuonna 2005, kun tein lopputyötäni "Nuoren kilpauimarin psyykkinen valmennus", tutustuin aika moneen psyykkisen valmennuksen teokseen. Hyviä kirjoja on kirjoitettu sekä suomeksi, että englanniksi, mutta jotenkin sanoma hukkuu tekstin sekaan. Ehkä vähän samalla lailla, kun tässä blogissani. Mind Gym on mielestäni juuri se "täsmäase", jonka monen urheilukentällä toimivan kannattaisi lukea.

Kirjan perussanoma on selkeä. Käytä mielesi voimaa eduksesi. Ajattele positiivisesti ja vaikuta niihin asioihin, joihin sinulla on mahdollisuus. Arkipäivään käännettynä voimme tarkastella "melua", jota urheilun kentällä kuulee. Pessimisti ei pety ja Suomalaiset ovat juroa depressiivistä kansaa pätee valitettavan moneen yksilöön. Joo joo, poikkeuksiakin on, älä nyt lähde henkseleistäsi. Negatiivisuus kuitenkin periytyy ja siihen on helppo lähteä mukaan. Tätä esiintyy kodeissa, työpaikoilla, urheiluseuroissa... lähes kaikissä yhteisöissä. Negatiivisuus on meillä vahvempi voima, kuin positiivisuus. Jokaisella meillä on siihen tosin mahdollisuus vaikuttaa. Aloita tänään! Näe jokaisessa päivässä jotain hyvää, se auttaa jaksamaan unelmasi tavoittelussa.

Otan pihteihin muutaman ajatuksen uintimaailmasta, jotka ovat pitkään häirinneet minua.

1. Emme voi pärjätä, koska meillä ei ole 50 metrin allasta.

Joo, tietynlainen määrä faktaa tuossakin lauseessa on, MUTTA...
Tätä lausetta toistaa meillä uimarit aikuisista junnuihin. Mukaan liittyy vanhemmat ja seuratoimijat. Sanoinko jo, että negatiivisuus periytyy? Miettiessäsi lausetta tarkemmin huomaat heti, että kyseeessä on negatiivinen ilmaisutapa. Voitko vaikuttaa asiaan? Tottakai, jos sinulta löytyy miljoonia pankkitililtäsi. Kannattaako sinun keskittyä murhetimaan tätä? No EI! Keskity siihen mihin voit vaikuttaa; jokaiseen harjoitukseen, ravintoon, lepoon, koulutyöhösi, jne.

Negatiivisuus periytyy, joten esitän toiveen kaikille uintikentällä toimiville: Kukaan ei sano tätä lausetta enää ääneen! Meillä Urheiluopistolla harjoitteluolosuhteet ovat huippuluokkaa, mutta sen sijaan, että oltaisiin niistä onnellisia keskitytään siihen, että ei ole 50 m rataa.

Kuka osaa seuraavaan oikean vastauksen:

Kuinka moni Olympiakävijä tai jopa Olympiamitalisti on uinut junnuna 25 m / j altaalla?

2. Lapseni on Rollo ikäinen. Minun täytyy ostaa hänelle kisapuku, jotta hän voi pärjätä.

Jälleen kerran mahdollisesti totta, mutta nyt pureudutaan huolella valmentautumisen perusarvoihin. Sinä voit ja melkeinpä sanoisin, että sinun tulee pärjätä ilman pukua junnuna. Viime vuosikymmenen puolella käytin uimareille määreitä, joissa esim. pojilla käytimme 100 vu tarkastelun kohteena. Tähän aikaan kokopuvut olivat vielä käytössä ja määritelmät menivät jokseenkin näin: uituasi alle 1.10 saat ostaa nilkkapituiset housut ja uituasi alle 1.00 saat ostaa kokopuvun. Onko nämä ainoita oikeita käytänteitä? No ei, ne olivat meidän käytänteet. Lisäksi koin tärkeäksi, että uimari itse päättää käyttääkö asuja vai ei. Oltaisiinko housuilla voitettu muutama mitali lisää? Tietysti, mutta se ei ollut se pointti. Pointti oli se, että opittaisiiko uimaan ensin jotenkin, ennen kuin tukeudutaan pukuihin.

Tässä kohtaa joku saattaa miettiä, että ei nykypuvuilla ole enää niin paljon merkitystä. Ok, miksi sitten ostat niitä? Miksi ahtaamme itseämme tiukempaan kuoreen kuin Jutin makkarat?

Ajattele positiivisesti ja lopeta negatiivinen jupina. 

Huomaat jo huomenna voivasi paremmin.

Erikoistumisen eri kasvot

Lauteille hyppää toinen kuuma peruna. Lapsen erikoistuminen tiettyy urheilulajiin. Humu työryhmä yhteistyökumppaneiden avustuksella määritteli eri lajeihin urheilijan polun. Näin saimme toimintalinjauksia urheilussa kehittymiselle. En edes mene tähän nyt, koska siitä tulisi ihan oma juttunsa.

Menestyneitä urheilijoita ja heidän polkuaan menestykseen on tutkittu ennenkin. Moni on yrittänyt kopioida tiettyjä polkuja ja osa jopa haluaa nähdä toteutuvan kaavan jokaisen menestyjän polussa. Voidaanko erikoistumisajan aluksi määritellä jokin ikävuosi? Eri foorumeissa puhutaan vahvasti 15 kesäisen nuoren olevan oikeassa iässä keskittymään vain yhteen urheilulajiin. Tätä jopa vannotetaan ainoana oikeana polkuna. Sitten joku hoksaakin voimistelun ja taitoluistelun. Pahus, niissähän erikoistutaankin melko nuorena. No ok, kutsutaan näitä vaikka varhaisen erikoistumisen lajeiksi. Aha, eli ei olekaan yhtä oikeaa ikävaihetta erikoistumisen valintaan? Pitäisikö meidän määrittää, mitkä lajit voivat erikoistua missäkin vaiheessa, vai pitäisikö meidän miettiä mitkä ovat ne perusliikuntataidot, jotka kaikkien nuorten urheilijoiden olisi hyvä hallita? Toisaalta voidaanko vaan sopia, että jokainen tehkööt omalla tavallaan.

Mihin kategoriaan uinti kuuluu. Tuntuu vähän siltä, että uinti on lajina jossain siinä välissä. Nimittäin mikäli uinnissa erikoistumisvaihe olisi 15 vuoden iässä huipputulokseen pääsemiseksi, niin sittenhän tätä ja samantapaisia suorituksia ei olisi pitänyt tapahtua.

Ruta Meilutyte

Voidaanko siis päätellä, että urheilijan on tärkeämpää omata tiettyjä ominaisuuksia, kuin se missä iässä alamme tosissaan panostamaan lajiin. Onko myöskään oikein luoda valmiita polkumalleja ja antaa ihmisten olettaa tämän olevan se totuus. Mikä urheilussa on tärkeää? Antaa nuoren jahdata unelmaansa vuosia parikymppiseksi, vain huomatakseen eräänä päivänä, että sitä kultaista mitalia ei tullutkaan. Onko mitalin arvo jotenkin huonompi, jos sen saavuttaa jo viisitoista vuotiaana?

Tuskin kukaan jatkaa kilpauraansa läpi elämän, eli miksi pelkäämme drop out ilmiötä niin vahvasti? Olisiko oikeasti tärkeää aktiivisen harrastamisen aikana luoda nuorille kuvaa elinikäisen liikkumisen tärkeydestä ja tukea lopettavia urheilijoita aktiivisen vaiheen loppumisen jälkeen. Ymmärrys on myös tärkeässä osassa. Mitä nuori haluaa ja tarvitsee lopettamishetkellä ja hieman sen jälkeen. Tuputettua liikkumista vai hieman hengähdystaukoa ja arvojen uudelleensettelua?

Paljon kysymyksiä, joihin yksi toimintamalli tuskin on se vastaus. Vai mitä mieltä olet?

Veteen höyrähtäneet

Välistä sitä miettii näppäimistöä hakatessa, että onko tässä mitään järkeä..? Lajirakkaus on urheilijoille ja valmentajille tuttu käsite. Tuo käsite laittaa ihmiset tekemään välistä hieman hullujakin tempauksia. Onneksi asian kanssa ei ole kuitenkaan yksin, kuten seuraavasta jutusta voi lukea.

Mitä sinä saat uinnista?

Hajatuksia uinnista, osa 2

Ylemmän ammattikorkakoulututkinnon pääsykokeissa haastattelijat kysyivät minulta millainen olen oppijana? Mietin ensin, että minkä Pandoran lippaan menivät avaamaan, mutta armahdin heidät sitten ja yritin löytää nopeimman reitin vastaukseen.

Oppiminen muutti muotoaan muutama vuosi sitten, kun tajusin itse vastauksen siihen kysymykseen. Hyväksyin viimein, että absoluuttista totuutta ei ole olemassa. On vain erilaisia sovelluksia. "The truth shall set you free". Hauska lause, mutta oman totuuden löytyminen vapauttaa monia lukkotiloja. "Totuus" saa sinut miettimään mikä on tärkeää, mikä on totuutta? Onko sitä maksetut tutkimustulokset, joiden mukaan toimintaamme pyritään ohjaamaan vai ehdottomat totuudet valmentautumisesta ja uintitekniikoista tai laktaattirajat ja tieto ihmisen fyysisestä kehittymisestä.

Lyhyt vastaus haastattelijoiden kysymykseen oli; Olen oppijana kriittinen, pohdiskeleva ja oman totuuden etsijä. Olen etsinyt omaa totuutta uinnista jo jonkin aikaa. Tähän mennessä tehdyt löydökset ovat auttaneet minua opettaessani muita uimaan. Mietitään asiaa vaikka uintitekniikoiden osalta. Ei ole enää jäykkää totuutta. Ei ole yhtä totuutta käden liikeradasta tai kehon toiminnasta. Tekniikkamme  on juuri sellaista  millaiseksi itse sen muokkaamme. Tekniikkaasi vaikuttavat monet tekijät. Pituus, liikkuvuus, voimatasot, sylileveys, tai kehon mittasuhteet mainitakseni muutamia.

Uimaan opettelevalle aikuiselle tämän "totuuden" hyväksyminen vapauttaa oman uinnin ja tuo sen rentouden tekniikkaan mitä se kaipasikin. Mietippä hetki omaa tekniikkaasi ja löytyisikö vastaava täältä. Tämän jälkeen olet valmis löytämään oman totuutesi.

Vanhempien selviytymisopas osa 6

Vaikka kestävyyslajit eivät ole suuresti nuorten suosiossa, niin silti osa saattaa hairahtua uintiin. Vanhemmille on kirjoitettu ja julkaistu lukemattomia opuksia siitä mitä heidän pitäisi tehdä, joten siitä syystä en ala kovin perusteellisesti jauhamaan. Kerron vain hieman valmentajan ja isän näkökulmasta, sen mitä sudenkuoppia sinun kannattaa väistää.

Olet vanhempi, et valmentaja!

Olet ilmoittanut lapsesi urheiluseuraan tiettyyn ryhmään ja tälle ryhmälle on nimetty valmentaja / valmentajat. Sinä olet vanhempi. Sinun tehtävä on kannustaa ja mahdollistaa harrastaminen. Sekuntikellon tuominen uintikisoihin, tai salaa älypuhelimella lajin kellottaminen on sinulta kielletty. Sinulla on oikeus olla onnellinen lapsesi puolesta, oli suoritus sadasosasekunnin parempi tai huonompi.

Olet lapsesi valmentajan "työkaveri", et pomo

Valmentajat keskustelevat mielellään urheilijoiden vanhempien kanssa harrastamisesta ja kuuntelevat myös mahdollisia kehitysehdotuksia, jos sellaisia heillä on mielessä. Meidän vanhempien on tärkeä muistaa, että vaikka maksamme kuinka paljon lapsemme harrastuksesta, niin se ei anna meille mitään valtaa valmennukseen tai siihen liittyviin päätöksiin. Pysytään siis taustalla ja tuetaan lapsemme lisäksi heidän valmentajiaan, koska tyytyväinen valmentaja on tehokas valmentaja.

Kasvata järjellä

Nuori urheilija tarvitsee oikeanlaista ravintoa, mutta sen lisäksi hän tarvitsee toimintamalleja terveellisen ja ravitsevan ruuan valmistamiseen. Miten voit onnistua tässä..? Pienenä lapset osallistuvat mielellään arjen askareisiin. Muista siis ruokaa laittaessasi käyttää hyviä raaka-aineita ja ottaa lapset mukaan ruuan valmistusprosessiin heti kun jotain pystyvät tekemään. Nämä kokemukset ovat lapsellesi erittäin tärkeitä ja pysyvät muistoissa aina. Sinun ei ole tarkoitus myöskään olla pienen urheilijasi 24 h kokki, vaan sinun tulee kasvattaa häntä siihen, kun jonain päivänä  lähtee kodista ja koittaa omia siipiään. Nuoren urheilijan on osattava tehdä itselleen ravintorikasta ruokaa myös omassa uudessä kämpässä. Tässä kotona saadut kokemukset ovat kultaakin arvokkaampia.