Perhosuinnissa kiteytyy kaikki se väärinymmärrys mikä ympyröi uintia, sen oppimista ja hallitsemista. Monelle ihmiselle perhosuinti on raskasta ja vaikeaa. Ihmekkö tuo, sillä moni yrittää ymmärtää perhosuinnin ihan väärin. Monesti perhosuintia yritetään tehdä voiman kautta. Sinä voit tehdä maastavetoa 200 kg, nostaa penkistä 120 kg, tehdä vaikka minkälaisia crossfit jippoja ja ne eivät vielä auta sinua hallitsemaan perhosuintia.
Viimeistään tässä vaiheessa selviää se, kuinka haastava voimaharjoittelua on suunnitella uinnin tueksi. Lihasten hermotusjärjestys on vain niin uniikki ja tässä tapauksessä tärkeimpänä se rentous.
Perhosuinnin vaikeuden varjo on iso. Mikäli joku ui, tai edes yrittää lähteä opettelemaan tätä jaloa taitoa, niin tässä maassa on aina niitä ihmisiä, jotka sanovat jopa ääneen: "mikä tuokin luulee olevansa" tai "onko pakko räiskytellä noin". Kuvitella, jos uimahallissa kastuisi. Tässä on kaikille ja etenkin vanhemmille oiva vinkki:
Älä vaivaudu kuuntelemaan muita, vaan lähde opettelemaan, mikäli se vähänkin kiinnostaa. Kun viimein löydät sen oikean tavan uida perhouintia, niin se tuntuu kuin kehossasi olisi tuhat volttia enemmän kuin ennen.
Mikä perhosuinnissa on tärkeää minulle? Kuten muissakin tekniikoissa lähden rentous edellä. Oleellisia asioita luonnollisesti ovat käden liikerata, vartalon käyttö ja rytmitys. Jälleen kerran sinun ei kannata hukkua liian tarkkaan liikeratojen analysointiin, se vain tappaa rentouden. Oleellista on hahmottaa vartalon liike, eli vartalodelfiini, joka sanana kuvaa paremmin liikettä kuin pelkkä potku. Tähän voit käyttää apuna räpylöitä. Liikehahmotuksen edistyessä paras harjoitus omasta mielestäni on x X 50 m perhosuinnin potkuja selällään. Vaikka tässä ollaan selällään, niin liike on edelleen sama ja selällään oleminen haastaa sinut jopa paremmin hakemaan liikkeen oikein. En teettäisi tätä heti ensimmäisenä, sillä turhautuminen voi iskeä.
Käden liikerata on helppo, koska molemmat kädet toistavat saman liikkeen samanaikaisesti. Ongelmana on jo aiemmin mainittu voiman käyttö. Yksi lempiharjoituksistani on jo pitkään ollutkin "hidas perhosuinti", jossa suoritetaan vain perhosuinnin käsiveto todella hitaasti. Liikerata syöpyy toisto toistolta muistiin ja hitaus varmistaa, ettei käsiveto jää vajaaksi tai siinä tehdä kompromisseja. Harjoitetta tehdään ilman happea, joka tehostaa myös ajatusta siitä mikä liikkeessä on tärkeää. Jatkuvasti eteenpäin pyrkiminen. Minimoidaan liian laaja ylös-alas liike. Vähitellen voit lisätä käsivetoon kiihtyvyyden, jonka kautta huomaat jo koko vartalosi myötäilevän liikettä.
Perhosuinnissa, kuten rintauinnissa, rytmitys on kaiken avain. Milloin tapahtuu potku, milloin käsiveto. Miten lähden hapenottoon. Huonolla rytmillä voit pilata koko uinnin. Kun annat aikaa oppimiselle ja muistat nuo muutamat pääkohdat, niin uinti paranee varmasti.
Käden liikerata on helppo, koska molemmat kädet toistavat saman liikkeen samanaikaisesti. Ongelmana on jo aiemmin mainittu voiman käyttö. Yksi lempiharjoituksistani on jo pitkään ollutkin "hidas perhosuinti", jossa suoritetaan vain perhosuinnin käsiveto todella hitaasti. Liikerata syöpyy toisto toistolta muistiin ja hitaus varmistaa, ettei käsiveto jää vajaaksi tai siinä tehdä kompromisseja. Harjoitetta tehdään ilman happea, joka tehostaa myös ajatusta siitä mikä liikkeessä on tärkeää. Jatkuvasti eteenpäin pyrkiminen. Minimoidaan liian laaja ylös-alas liike. Vähitellen voit lisätä käsivetoon kiihtyvyyden, jonka kautta huomaat jo koko vartalosi myötäilevän liikettä.
Perhosuinnissa, kuten rintauinnissa, rytmitys on kaiken avain. Milloin tapahtuu potku, milloin käsiveto. Miten lähden hapenottoon. Huonolla rytmillä voit pilata koko uinnin. Kun annat aikaa oppimiselle ja muistat nuo muutamat pääkohdat, niin uinti paranee varmasti.
Mukavia harjoitteluhetkiä!
"Kun viimein löydät sen oikean tavan uida perhosuintia,
tuntuu se kuin kehossasi olisi tuhat volttia enemmän kuin ennen."
tuntuu se kuin kehossasi olisi tuhat volttia enemmän kuin ennen."