Miten meni noin omasta mielestä?

Almost done

Tässä sitä mennään taas, vuoden viimeistä kuukautta. Ihan kuin just olis ollut tammikuu kun mietin, et mitä tää vuosi voi tuoda tullessaan. Onnistuinko? No todellakin. En olisi edes osannut arvata mitä kaikkea tulee tapahtumaan, haaveilla ehkä. Siitä ensivuosi eroaa tästä, et tiedän hienoja asioita tapahtuvan. Niin vain käy kun tarpeeksi puuhastellaan positiivisella asenteella. Joo, aina välillä osuu joku metri make tielle, tai jokin asia ei mene niin kuin suunnittelit. Pitkällä aikavälillä sitä sit huomaa, että niilläkin tapahtumilla oli tarkoitus.

Vuosi 2015 toi uusia ystäviä ja osoitti jälleen ketkä ovat todellisia ystäviä. Ystäviä ei ole koskaan liikaa ja heitä on aina eri kerroksissa. 

Vuodesta 2015 täytyy ehkä nostaa vielä yksi juttu erikseen esiin. Se on Urheiluakatemian valmennus. Valmennus kun on tapahtuma, jossa pelkästään sun onnistuminen ei tuo toivottua lopputulosta. Sä tarvit kaikki mukaan. Iso kiitos siis Lapin Urheiluakatemian uimareille! Syksy oli huippu ja oli hienoa muistella taas miltä tuntuu antaa kaikkensa, puolin ja toisin. Tulevaisuus on pelkkää valoa. 

2016

Tammikuu tulee olemaan taas vauhdikas, kun työvuosi starttaa 7.1. klo. 5.40 matkalla Lundiin. Kolmas WADC tapaaminen ja tällä kertaa itsekin lauteilla. Taas hauska ja raskas reissu tulossa. Siitä sitten maanantaina reippaana töihin :)

Omien uimaopettajien koulutuksia, uimakoulujaksojen aloituksia, uusien koulutuksien käynnistyminen, useita uintileirejä, jne. Kohtahan se sitten on toukokuu ja kesä. Kevään aikana pitäisi myös ehtiä markkinoimaan syksyllä uinnin lajiryhmän nostamista yläkouluakatemiaan. Siinä onkin monelle yläkoululaiselle mahdollisuus harjoitteluun loistavissa puitteissa ja valmennuksessa. Koulukin hoituu siinä samassa ja leirin kokonaisvaltaisuus on huikea tähdäten nuoren urheilijan kasvamiseen.

Tähän kaikkeen pari talon itse tarjoamaa uintileiriä + kaikkea mitä ei vielä edes tiedetä, niin eiköhän siinä saa olla monena ennen kun vuoden päästä kirjoitetaan seuraavaa katsausta.


All the little people

Nämä ne löytävät paikkansa joka vuosi. Pienet ihmiset, kadehtijat, väheksyjät, yhteiskunnan jarrut. Millä nimellä heitä haluaakaan kutsua. Tän vuoden aikana on huomannut, että heitä löytyy joka ikäluokasta ja eri yhteisöistä. Lapsista aikuisiin, harrastelijoista ammattilaisiin. Vanhempana yritän opettaa lapsilleni olla välittämättä näistä tyhjistä kuorista. Jokin syy heillä on käyttäytymiseen ja voihan se olla, että itseluottamuksen puute johtuu siitä ettei omat vanhemmat halanneet tarpeeksi lapsena.

Osa ottaa nämä arvostelijat hyvinkin rankasti. Itse osasin olla jo pienenä  hyvin välinpitämätön. Jos koulussa isommat tyhjäsi pyöränrenkaat, niin palasin seuraavana päivänä kouluun venttiilit pihdeillä kiristettyinä. Tänäänkin sanon näille tyypeille, että sit kun säkin pääset huipulle, niin hei katellaan siellä. Elämä on liian lyhyt keskittyäkseen tuollaisiin tyyppeihin. Sulla itsellä on valta määritellä kuka sä olet ja mitä sä teet. Sit niille vihaajille; yritä säkin nyt jo sisäistää tää seuraava fraasi: "enemmän on enemmän".

Syksyn kuulumiset

Mikä on mitäkin?

Mikä on mun, mikä on sun, mikä on mitäkin? Tää viikko on ollut mun Urheiluopistohistorian ensimmäinen syyslomaviikko. Se on myös saanut ihmiset huomaamaan, mikä tää juttu on, ilman että tajuavat sitä. Muut ihmettelevät et mä teen töitä lomalla, vastailen sähköposteihin ja käyn työpaikalla. Kaikki eivät tajua miksi ja ehkä tällaisessa tilanteessa on hankalinta yrittää selittää miksi. Tätä juttua kun ei selitetä, sen vain tajuaa. Toinen katsontakanta asiaan on eläkeikä. "Sulla on vielä paljon aikaa eläkkeeseen" tai "sä et taida päästä vielä eläkkeelle 63 vuotiaana"... samaan aikaan mä mietin siinä, et ehdinköhän mä tehdä kaiken ennen kun on aika antaa tilaa nuoremmille. Elämme eri todellisuudessa. Mulla ei ole mustavalkoista, vaan paljon harmaan sävyjä, joita tuskin erottaa toisistaan.

Naapuri nauraa, naura sinäkin

Viikko sitten ammattikorkeakoulun Alumnitapaamisessa kerroin valmistuville liikunnan opiskelijoille unelmista. Tuttu lause menee näin; "jos naapurisi ei naura unelmillesi, ne eivät ole riittävän isoja". Lisäsin tähän, että kun et uskalla sanoa unelmiasi ääneen, olet löytänyt tavoittelemisen arvoisia unelmia. Sitten kun sanot unelmasi ääneen odottaen, että joku nauraisi niin tajuat, että pystyt saavuttamaan unelmasi. 

Rakennamme Rovaniemelle uinnin kansainvälisen kehitys- ja valmentautumiskeskuksen. Tätä olen hokenut ja odottanut jonkun nauravan... tai edes pitävän mua hieman hulluna. Tiedän toki jo nyt, että toi me pystytään saavuttamaan.

Youtube

Ehkä jo aikakin, että Santasport Swimming hyppää Youtubeen. Luvassa siis sisältöjä vielä tämän vuoden puolella. Kuvaukset menossa parhaillaan ja poistettuja kohtauksia on paljon... no kunhan on hauskaa. Sisältö on aluksi tulevien koulutusten esittelyä, kurssi infoja ja muuta mukavaa. Jätämme ton luovan kehityksen tilaan ja ruuvaamme tätä työkalua uuteen muottiin.

Tulevaa

Syksy on ollut ajoittain melko pyöritystä, silti on ehtinyt värkätä asioita tulevaa varten. Vuoden 2015 huipennus on vielä tulossa, niin katsotaan niitä 2016 suuntia tarkemmin joulukuussa. Tammikuu toki pärähtää käyntiin WADC seminaarilla. Uudet kontaktit ja yhteistyökuviot saattavat jo pelkästään täyttää koko seuraavan vuoden.

Vaikka harmittaakin, niin edellisestä johtuen ei varmasti haittaa, että valmennuspuolen kehitysprojekti kesän 2016 jenkkien valmennusreissu siirtyy näillä näkymin vuodella eteenpäin. Noh, onpa jo jotain valmiina vuodelle 2017. Inspiroituminen, kokemusten hakeminen ja jakaminen on tärkeää valmentajan kehityksessä ja sitä tuolla haetaan. 

Anatomy Trains koulutukset starttaavat jo tämän vuoden puolella, mutta jatkuvat uuden vuoden puolella. Odotan näitä innolla ja uskon niiden täydentävän hyvin nykyisiä näkemyksiä uintivalmennuksesta. 

Kehitysprojetit, kuten mobiilisovellusten kehittäminen uimaopetustyön tueksi etenevät sujuvasti taustalla ja toivon, että meillä on jotain kerrottavaa ensivuoden aikana.

Paljon siis odotettavaa ja vielä enemmän tehtävää, mutta onneksi se eläkeikä ei ole vielä pitkään aikaan häiritsemässä.

Miksi pelkkä tekeminen ei ole merkitsevää

Laiha läski on toistunut viime aikoina mediassa tiuhaan. Termillä kuvataan kehotyyppiä joka näyttää ulospäin hoikalta, mutta ei sisällä juurikaan lihaksia, vaan läskiä erityisesti sisäelinten ympärillä. Samantyylistä käsitettä voitaisiin käyttää urheilijoiden ja kuntoilijoiden parissa eri yhteydessä. Työskennellessä uinnin parissa olen törmännyt tällaiseen ilmiöön. Se on ilmiö, josta ei juurikaan kirjoitella. Ammattilaisena tuntuu välillä, että elää Matrix leffassa, kun katsoo urheilun ja kuntoilun kenttää. Eihän tästä yhtä kuvaavaa termiä saanut aikaiseksi, mutta kysymys kuuluu:

"Oletko rapakuntoinen urheilija/kuntoilija?"

 

Lähde: http://www.spencersummerfield.ca/what-is-a-sprint-duathlon/

Urheilijat urheilee ja kuntoilijat kuntoilee, mutta tekemisen määrä ei mitenkään korreloi tehtyyn tulokseen. Urheilijalla sekunnit eivät vain vähene ja kuntoilijalla ei arkinen hyvinvointi lisäänny. Yksi iso syy tähän on tekemisen merkitsevyys. Ihan ensimmäisenä tulisi ymmärtää miten harjoitus tai harjoite vaikuttaa tekemiseen ja tavoitteeseen. Osa ei valitettavasti pääse edes tälle tasolle. Tehdään vain harjoitteita, kun joku on niin määrännyt tai jokin trendilehti on tällaisesta kertonut. Yleensä vielä, että mitä pahemmalta harjoite tuntuu, niin sen tehokkaampaa sen täytyy olla. Käsitteet harjoittelu ja tehokkuus ovat ongelmallisia, koska lähtökohtaisesti niissä on niin monia tasoja, että ilman näiden tasojen ymmärrystä ei tehdä mitään merkittävää.

Kun saavutetaan ymmärrys tekemisen merkityksestä on kivuttava vielä yksi porras ylöspäin toivotun tuloksen aikaansaamiseksi. Seuraavaksi täytyy ymmärtää miltä tämän harjoitteen pitää tuntua lopullisessa tavoitteessa. Esimerkiksi uimarin täytyy ymmärtää miltä oheisharjoitteella saavutetun ominaisuuden pitäisi tuntua uinnissa, tai miten treeneissä harjoiteltu tekninen tai taktinen suorittaminen pitäisi tuntua kisasuorituksessa. Kuntoilijan elämään tämä taas siirtyy siten, että miten kyseinen harjoite palvelee esimerkiksi alaselän tai niska-hartiaseudun hyvinvointia ja miltä olotila sen harjoitteen tekemisen vuoksi pitäisi tuntua.

Perustelut, ymmärrys ja siirrettävyys ovat niitä tärkeitä tekijöitä. Uintiurheilussa nousi aikoinaan yleiseksi käytänteeksi, että uintivalmentaja ei enää ohjannut oheisharjoittelua, vaan sen teki fysiikkavalmentaja. Pikkuhiljaa uinnissa siirrytään seuraavalle tasolle, jossa fysiikkavalmentajan täytyy ymmärtää uintia syvällisesti, jotta voidaan ohjelmoida merkittävää oheisharjoittelua. Pelkkä fyysisen suorituskyvyn kehitysperiaatteiden ymmärtäminen ei vaan enää riitä. Dave Salo sanoi tämän ääneen jo vuosi sitten. Täytyy myös ymmärtää, että urheilullisuus on tänä päivänä moniulotteisempi käsite kuin esim. 10 vuotta sitten ja sen sisäistäminen voi viedä maailman huipulle asti, tai ainakin lähemmäksi sitä.