Tässä juttusarjassa käyn läpi kehitystäni huippuammattilaiseksi. Toivon, että jonain päivänä se motivoi ja inspiroi muita löytämään oman paikkansa ammattimaailmassa. Isolla osalla meistä Suomalaisista ei ole riittävän vahvaa itsetuntoa ja siksi lupaava matka saattaa tyssätä ihan turhaan. Tähän väliin voitkin välikevennyksenä katsoa Sami Hedbergin sketsin "Suomalaiset" Uskon, että matkastani on takanapäin vasta ensimmäinen osa, mutta kirjoitan tästä myös siksi, että on hauska esim. 20 vuoden päästä palata tähän tekstiin.
Polun ensiaskeleet
Tämän polun ensiaskeleet on otettu jo vuonna 1979, mutta hieman konkreettisemmin vuonna 2002, eli 14 vuotta sitten. Silloin olin kuitenkin autaan tietämätön mitä tulevaisuus pitäisi sisällään, tai mihin itseasiassa haluaisin mennä. Silti lähes kaikki tekeminen on ollut valmistautumista tälle matkalle.
Usein opiskelijani saattavat epäröidä, että onko heistä uimaopettajiksi, kun heillä ei ole aiempaa uintitaustaa tai heidän taidot kaipaavat vielä harjoitusta. Vastaukseni on ollut heille aina sama; siksi sinusta juuri tulee hyvä uimaopettaja. Osaat samaistua oppijan rooliin ja näet sen matkan mitä asiakkaasi tekee. Tulin itse samalla tavalla tämän lajin pariin, ilman aiempaa taustaa. Silti jos haluaa menestyä ilman aiempaa taustaa on valmistauduttava tekemään raa'asti töitä. Lajirakkaudeksi sitä kai myös kutsutaan. Kaikkien on lopulta hyvä muistaa tämä: tänään valmennettavasi on mestari, mutta seuraavana päivänä sillä ei ole enää merkitystä. Joka päivä kun astelet altaalle, sinun on annettava parastasi.
Yhdeksän vuoden aikana on huomannut sen, kuinka nopeaa tämä ala kehittyy, on kyse sitten uimaopetuksesta tai valmennuksesta, kuntoliikunnasta tai huippu-urheilusta. Tieto tarkentuu jatkuvasti ja ymmärrys ihmisestä lisääntyy. Tästä syystä kuulun siihen joukkoon, joka uskoo vahvasti siihen, että emme ole vielä nähneet sitä kuinka nopeaa ihminen pystyy vedessä liikkumaan.
Sattumien sattuma
Menestyneet ihmiset ovat tunnistaneet omalta polultaan sen, että siihen liittyy merkittävävä määrä sattumia. Näin on käynyt myös omalla poullani. Voisi jopa sanoa, että niitä sattumia on todella paljon. Joskus jopa huvittaa, kuinka on harmittanut jonkun oven sulkeutuminen ja vasta jälkeenpäin ymmärtänyt kuinka tärkeä vaihe se oli tällä matkalla. Moni tietää, että käsittelen uintia kokonaisuutena. Ei ole pelkkää uimaopetusta tai valmennusta, mustaa tai valkoista. On vain kokonaisuus ja se on todella järkevä näkökanta. Tällä hetkellä tuo kokonaisuus vaan tahtoo paisua kuin ilmapallo, mutta juuri siksi onkin hauska nähdä mihin polku vie.
Kansainvälistyminen on parhaillaan pinnalla toiminnassamme. Sattumaa on se, että ensimmäisen lapseni syntymä käynnisti tuon prosessin. Lapseni opettivat minulle mitä uimaanoppiminen on ja kuinka se voi kehittyä. Näin sitten lopulta tein kehitystyön ja opinnäytetyön, jonka prosessin aikana sain ulkomaisia kontakteja, josta tein artikkelin Swimming Australia lehteen ja luennoin aiheesta kansainvälisessä seminaarissa, josta sain taas lisää kontakteja. Tärkeintä tuossa prosessi oli kuitenkin se, että ymmärsin oman osaamiseni mahdollisuudet. Samaan tapaan kuin nuoren kilpauimarin täytyy saada kisakokemusta ulkomailta, tulee uinnin ammattilaisten levitellä siipiään ymmärtääkseen niiden kantavuuden.
Valmistaudumme mullistamaan maailmaa
Itsevarmuus omaan tekemiseen on kasvanut rajusti, vaikka teemmekin töitä edelleen nöyrinä ja ahkerina. Matka jatkuu askel askeleelta. Uusimmat kehitysprojektit etenevät hyvää vauhtia ja niiden valmistuttua tuomme isoja juttuja uintimaailmaan. Niistä ei edelleenkään kerrota kovin tarkasti, mutta sen voin kertoa, että kovin lähellä olemme jo julkistamista. Sattumia on silti tässäkin vaiheessa monia. Ymmärtäisi vain sen mitä ne tarkoittavat pitkällä aikavälillä. Tässä nyt menemme, huomenna tiedämme enemmän. Usko itseesi, se kannattaa!
