Pump up the volume - uimakoulujen kaupallistuminen

Joka vuosi Rovaniemellä jää tietty prosenttimäärä lapsia uimakoulujen ulkopuolelle. Nopeat syövät hitaat ja vaikka pyrimme järjestämään lisäryhmiä, niin kaikki lapset eivät mahdu ryhmiin. Veikkaisin, että emme ole edes ainut paikkakunta, jossa tämä toistuu vuodesta toiseen. Tämä luo suoran haasteen uimakoulutoiminnallemme.

Pyrimme hakemaan ratkaisua ulkomaisilta uimakouluyrityksiltä. Joudumme toimimaan nykyisen allaskapasiteettimme kanssa, eli siihen emme pysty vaikuttamaan, joten turha sitä on murehtiakaan. Sen sijaan pyrimme löytämään ratkaisun allaskapasiteetistamme.

Miettimällä uudestaan sitä mikä on tärkeää uimaopetuksessa, pystymme hahmottamaan uutta suuntaa. Seuraavassa piirroksessa esitän, miten nelirataisen kuntoaltaan saa tehokkaasti käyttöön.

 

Allas jaetaan kahdeksaan erisuuruiseen lohkoon. Jokaisessa lohkossa on yksi ryhmä. Jokaisessa ryhmässä on 1 ohjaaja ja 5 uimaria. Ryhmän opetusaika on 30 min. Teoriassa saisimme ohjattua 80 lasta tunnissa. Laadukkaita oppimiseen keskittyneitä ohjaustunteja. Kaikki ylimääräinen pois. Jäljelle jää vain kaikkein tärkein. 

Kaikki voittavat. Toiminta on kaupallisesti tehokasta ja oppiminen pienryhmissä on tehokasta. Yrittäjä ja asiakkaat ovat tyytyväisiä.

Stop the noise, think positive!

Kävelen Helsingissä sunnuntai päivänä, kulutan aikaani ennen koneen lähtöä. Saan idean käydä Akateemisessa kirjakaupassa. Mitään en aio ostaa, mutta käydäänpä nyt ajan kuluksi selaamassa kirjoja. Urheilukirjallisuuden osastolle saavuttuani pienen tovin jälkeen silmäni osuvat "Mind Gym" teokseen. Pieni pokkarimainen kirjanen herättää mielenkiintoni. Selaan kirjan ja laitan sen vielä takaisin hyllyyn, sillä enhän aikonut ostaa mitään. Katseltuani lisää kirjoja mielenkiintoni herää uudelleen. Mikä on tämä teos ja mitä annettavaa sillä voisi olla..?

Päädyn ostamaan kirjan ja huomaan ennen koneen laskeutumista Rovaniemen kentälle ahmineeni kolmasosan kirjasta. Joillekin psyykkiseen valmennukseen tai mielen hyvinvointiin perehtyvälle ihmiselle tämä opus saattaa olla pintaraapaisua. Itselleni se on juuri sopiva annos tähän päivään. Vuonna 2005, kun tein lopputyötäni "Nuoren kilpauimarin psyykkinen valmennus", tutustuin aika moneen psyykkisen valmennuksen teokseen. Hyviä kirjoja on kirjoitettu sekä suomeksi, että englanniksi, mutta jotenkin sanoma hukkuu tekstin sekaan. Ehkä vähän samalla lailla, kun tässä blogissani. Mind Gym on mielestäni juuri se "täsmäase", jonka monen urheilukentällä toimivan kannattaisi lukea.

Kirjan perussanoma on selkeä. Käytä mielesi voimaa eduksesi. Ajattele positiivisesti ja vaikuta niihin asioihin, joihin sinulla on mahdollisuus. Arkipäivään käännettynä voimme tarkastella "melua", jota urheilun kentällä kuulee. Pessimisti ei pety ja Suomalaiset ovat juroa depressiivistä kansaa pätee valitettavan moneen yksilöön. Joo joo, poikkeuksiakin on, älä nyt lähde henkseleistäsi. Negatiivisuus kuitenkin periytyy ja siihen on helppo lähteä mukaan. Tätä esiintyy kodeissa, työpaikoilla, urheiluseuroissa... lähes kaikissä yhteisöissä. Negatiivisuus on meillä vahvempi voima, kuin positiivisuus. Jokaisella meillä on siihen tosin mahdollisuus vaikuttaa. Aloita tänään! Näe jokaisessa päivässä jotain hyvää, se auttaa jaksamaan unelmasi tavoittelussa.

Otan pihteihin muutaman ajatuksen uintimaailmasta, jotka ovat pitkään häirinneet minua.

1. Emme voi pärjätä, koska meillä ei ole 50 metrin allasta.

Joo, tietynlainen määrä faktaa tuossakin lauseessa on, MUTTA...
Tätä lausetta toistaa meillä uimarit aikuisista junnuihin. Mukaan liittyy vanhemmat ja seuratoimijat. Sanoinko jo, että negatiivisuus periytyy? Miettiessäsi lausetta tarkemmin huomaat heti, että kyseeessä on negatiivinen ilmaisutapa. Voitko vaikuttaa asiaan? Tottakai, jos sinulta löytyy miljoonia pankkitililtäsi. Kannattaako sinun keskittyä murhetimaan tätä? No EI! Keskity siihen mihin voit vaikuttaa; jokaiseen harjoitukseen, ravintoon, lepoon, koulutyöhösi, jne.

Negatiivisuus periytyy, joten esitän toiveen kaikille uintikentällä toimiville: Kukaan ei sano tätä lausetta enää ääneen! Meillä Urheiluopistolla harjoitteluolosuhteet ovat huippuluokkaa, mutta sen sijaan, että oltaisiin niistä onnellisia keskitytään siihen, että ei ole 50 m rataa.

Kuka osaa seuraavaan oikean vastauksen:

Kuinka moni Olympiakävijä tai jopa Olympiamitalisti on uinut junnuna 25 m / j altaalla?

2. Lapseni on Rollo ikäinen. Minun täytyy ostaa hänelle kisapuku, jotta hän voi pärjätä.

Jälleen kerran mahdollisesti totta, mutta nyt pureudutaan huolella valmentautumisen perusarvoihin. Sinä voit ja melkeinpä sanoisin, että sinun tulee pärjätä ilman pukua junnuna. Viime vuosikymmenen puolella käytin uimareille määreitä, joissa esim. pojilla käytimme 100 vu tarkastelun kohteena. Tähän aikaan kokopuvut olivat vielä käytössä ja määritelmät menivät jokseenkin näin: uituasi alle 1.10 saat ostaa nilkkapituiset housut ja uituasi alle 1.00 saat ostaa kokopuvun. Onko nämä ainoita oikeita käytänteitä? No ei, ne olivat meidän käytänteet. Lisäksi koin tärkeäksi, että uimari itse päättää käyttääkö asuja vai ei. Oltaisiinko housuilla voitettu muutama mitali lisää? Tietysti, mutta se ei ollut se pointti. Pointti oli se, että opittaisiiko uimaan ensin jotenkin, ennen kuin tukeudutaan pukuihin.

Tässä kohtaa joku saattaa miettiä, että ei nykypuvuilla ole enää niin paljon merkitystä. Ok, miksi sitten ostat niitä? Miksi ahtaamme itseämme tiukempaan kuoreen kuin Jutin makkarat?

Ajattele positiivisesti ja lopeta negatiivinen jupina. 

Huomaat jo huomenna voivasi paremmin.

Erikoistumisen eri kasvot

Lauteille hyppää toinen kuuma peruna. Lapsen erikoistuminen tiettyy urheilulajiin. Humu työryhmä yhteistyökumppaneiden avustuksella määritteli eri lajeihin urheilijan polun. Näin saimme toimintalinjauksia urheilussa kehittymiselle. En edes mene tähän nyt, koska siitä tulisi ihan oma juttunsa.

Menestyneitä urheilijoita ja heidän polkuaan menestykseen on tutkittu ennenkin. Moni on yrittänyt kopioida tiettyjä polkuja ja osa jopa haluaa nähdä toteutuvan kaavan jokaisen menestyjän polussa. Voidaanko erikoistumisajan aluksi määritellä jokin ikävuosi? Eri foorumeissa puhutaan vahvasti 15 kesäisen nuoren olevan oikeassa iässä keskittymään vain yhteen urheilulajiin. Tätä jopa vannotetaan ainoana oikeana polkuna. Sitten joku hoksaakin voimistelun ja taitoluistelun. Pahus, niissähän erikoistutaankin melko nuorena. No ok, kutsutaan näitä vaikka varhaisen erikoistumisen lajeiksi. Aha, eli ei olekaan yhtä oikeaa ikävaihetta erikoistumisen valintaan? Pitäisikö meidän määrittää, mitkä lajit voivat erikoistua missäkin vaiheessa, vai pitäisikö meidän miettiä mitkä ovat ne perusliikuntataidot, jotka kaikkien nuorten urheilijoiden olisi hyvä hallita? Toisaalta voidaanko vaan sopia, että jokainen tehkööt omalla tavallaan.

Mihin kategoriaan uinti kuuluu. Tuntuu vähän siltä, että uinti on lajina jossain siinä välissä. Nimittäin mikäli uinnissa erikoistumisvaihe olisi 15 vuoden iässä huipputulokseen pääsemiseksi, niin sittenhän tätä ja samantapaisia suorituksia ei olisi pitänyt tapahtua.

Ruta Meilutyte

Voidaanko siis päätellä, että urheilijan on tärkeämpää omata tiettyjä ominaisuuksia, kuin se missä iässä alamme tosissaan panostamaan lajiin. Onko myöskään oikein luoda valmiita polkumalleja ja antaa ihmisten olettaa tämän olevan se totuus. Mikä urheilussa on tärkeää? Antaa nuoren jahdata unelmaansa vuosia parikymppiseksi, vain huomatakseen eräänä päivänä, että sitä kultaista mitalia ei tullutkaan. Onko mitalin arvo jotenkin huonompi, jos sen saavuttaa jo viisitoista vuotiaana?

Tuskin kukaan jatkaa kilpauraansa läpi elämän, eli miksi pelkäämme drop out ilmiötä niin vahvasti? Olisiko oikeasti tärkeää aktiivisen harrastamisen aikana luoda nuorille kuvaa elinikäisen liikkumisen tärkeydestä ja tukea lopettavia urheilijoita aktiivisen vaiheen loppumisen jälkeen. Ymmärrys on myös tärkeässä osassa. Mitä nuori haluaa ja tarvitsee lopettamishetkellä ja hieman sen jälkeen. Tuputettua liikkumista vai hieman hengähdystaukoa ja arvojen uudelleensettelua?

Paljon kysymyksiä, joihin yksi toimintamalli tuskin on se vastaus. Vai mitä mieltä olet?

Veteen höyrähtäneet

Välistä sitä miettii näppäimistöä hakatessa, että onko tässä mitään järkeä..? Lajirakkaus on urheilijoille ja valmentajille tuttu käsite. Tuo käsite laittaa ihmiset tekemään välistä hieman hullujakin tempauksia. Onneksi asian kanssa ei ole kuitenkaan yksin, kuten seuraavasta jutusta voi lukea.

Mitä sinä saat uinnista?

Hajatuksia uinnista, osa 2

Ylemmän ammattikorkakoulututkinnon pääsykokeissa haastattelijat kysyivät minulta millainen olen oppijana? Mietin ensin, että minkä Pandoran lippaan menivät avaamaan, mutta armahdin heidät sitten ja yritin löytää nopeimman reitin vastaukseen.

Oppiminen muutti muotoaan muutama vuosi sitten, kun tajusin itse vastauksen siihen kysymykseen. Hyväksyin viimein, että absoluuttista totuutta ei ole olemassa. On vain erilaisia sovelluksia. "The truth shall set you free". Hauska lause, mutta oman totuuden löytyminen vapauttaa monia lukkotiloja. "Totuus" saa sinut miettimään mikä on tärkeää, mikä on totuutta? Onko sitä maksetut tutkimustulokset, joiden mukaan toimintaamme pyritään ohjaamaan vai ehdottomat totuudet valmentautumisesta ja uintitekniikoista tai laktaattirajat ja tieto ihmisen fyysisestä kehittymisestä.

Lyhyt vastaus haastattelijoiden kysymykseen oli; Olen oppijana kriittinen, pohdiskeleva ja oman totuuden etsijä. Olen etsinyt omaa totuutta uinnista jo jonkin aikaa. Tähän mennessä tehdyt löydökset ovat auttaneet minua opettaessani muita uimaan. Mietitään asiaa vaikka uintitekniikoiden osalta. Ei ole enää jäykkää totuutta. Ei ole yhtä totuutta käden liikeradasta tai kehon toiminnasta. Tekniikkamme  on juuri sellaista  millaiseksi itse sen muokkaamme. Tekniikkaasi vaikuttavat monet tekijät. Pituus, liikkuvuus, voimatasot, sylileveys, tai kehon mittasuhteet mainitakseni muutamia.

Uimaan opettelevalle aikuiselle tämän "totuuden" hyväksyminen vapauttaa oman uinnin ja tuo sen rentouden tekniikkaan mitä se kaipasikin. Mietippä hetki omaa tekniikkaasi ja löytyisikö vastaava täältä. Tämän jälkeen olet valmis löytämään oman totuutesi.

Vanhempien selviytymisopas osa 6

Vaikka kestävyyslajit eivät ole suuresti nuorten suosiossa, niin silti osa saattaa hairahtua uintiin. Vanhemmille on kirjoitettu ja julkaistu lukemattomia opuksia siitä mitä heidän pitäisi tehdä, joten siitä syystä en ala kovin perusteellisesti jauhamaan. Kerron vain hieman valmentajan ja isän näkökulmasta, sen mitä sudenkuoppia sinun kannattaa väistää.

Olet vanhempi, et valmentaja!

Olet ilmoittanut lapsesi urheiluseuraan tiettyyn ryhmään ja tälle ryhmälle on nimetty valmentaja / valmentajat. Sinä olet vanhempi. Sinun tehtävä on kannustaa ja mahdollistaa harrastaminen. Sekuntikellon tuominen uintikisoihin, tai salaa älypuhelimella lajin kellottaminen on sinulta kielletty. Sinulla on oikeus olla onnellinen lapsesi puolesta, oli suoritus sadasosasekunnin parempi tai huonompi.

Olet lapsesi valmentajan "työkaveri", et pomo

Valmentajat keskustelevat mielellään urheilijoiden vanhempien kanssa harrastamisesta ja kuuntelevat myös mahdollisia kehitysehdotuksia, jos sellaisia heillä on mielessä. Meidän vanhempien on tärkeä muistaa, että vaikka maksamme kuinka paljon lapsemme harrastuksesta, niin se ei anna meille mitään valtaa valmennukseen tai siihen liittyviin päätöksiin. Pysytään siis taustalla ja tuetaan lapsemme lisäksi heidän valmentajiaan, koska tyytyväinen valmentaja on tehokas valmentaja.

Kasvata järjellä

Nuori urheilija tarvitsee oikeanlaista ravintoa, mutta sen lisäksi hän tarvitsee toimintamalleja terveellisen ja ravitsevan ruuan valmistamiseen. Miten voit onnistua tässä..? Pienenä lapset osallistuvat mielellään arjen askareisiin. Muista siis ruokaa laittaessasi käyttää hyviä raaka-aineita ja ottaa lapset mukaan ruuan valmistusprosessiin heti kun jotain pystyvät tekemään. Nämä kokemukset ovat lapsellesi erittäin tärkeitä ja pysyvät muistoissa aina. Sinun ei ole tarkoitus myöskään olla pienen urheilijasi 24 h kokki, vaan sinun tulee kasvattaa häntä siihen, kun jonain päivänä  lähtee kodista ja koittaa omia siipiään. Nuoren urheilijan on osattava tehdä itselleen ravintorikasta ruokaa myös omassa uudessä kämpässä. Tässä kotona saadut kokemukset ovat kultaakin arvokkaampia.

Puhutaan kielillä

Keskustelimme tänään työkavereiden kanssa siitä, kuinka samasta asiasta voidaan puhua eri kielillä riippuen puhujan näkökannasta. Yhteisen kielen löytäminen on tärkeää, jotta voimme palvella asiakkaitamme paremmin. Sitä vaan helposti unohtaa vastapuolen "kielen", on kyseessä sitten toisen ammattiryhmän ihminen tai maallikko.

Uinnissa yhteisen kielen löytyminen on yhtä haastavaa. Joskus löydän itseni tilanteesta, jossa lapsen tai aikuisen tekniikkaa kehutaan. Harvoin pääsen samaan näkemykseen, oli kyseessä uintioppilas, harrastaja tai kilpauimari. Ei, kyse ei ole huonosta asenteesta, mutta mistä sitten kiikastaa? Kokemusvuosien karttuessa opetuksen ja valmennuksen parissa muuttaa jatkuvasti ihmisen näkökantaa asioihin. Kokemusvuodet valmentajana ovat nostaneet odotukseni melko korkealle. Valmentajana ja opettajana olen joskus liiaksikin perfektionisti.

Olen aina tykännyt uinnista sen haastavuuden vuoksi. Olen ollut matkalla oman tekniikan kanssa vuosia, mutta kehittymiselle ei näy loppua. Joka kerta kun hyppään altaaseen, voin oppia jotain uutta. Sama koskee jokaista uinnin harrastajaa. Jokainen pystyy parantamaan tekniikkaansa. Puhutaan vaikka vapaauinnista, eli kroolista. Sanon monesti asiakkailleni, että jos oma tekniikkasi tuntuu sinulle hyvältä, niin älä anna kenenkään sanoa itsellesi toista. Toiselta näkökannalta uinti on mittauslaji. Mikäli käytät vapaauintiin yli 2min / 100 m on tekniikassasi varmasti kehitettävää. Tuon kehityksen pystyt varmasti tekemään keskittymällä oppimiseen. Hankitko apua ulkopuolisilta, vai opiskeletko itse, jää sinun päätettäväksi. Vapaauinti on lajina kehittynyt hienosti vuosien varrella ja uskon, että jokaisella on mahdollisuus saavuttaa hyvä tekniikka taustastaan huolimatta.

Etkö usko? Tutustu vaikka seuraaviin sivustoihin ja mietippä uudestaan:

www.swimsmooth.com

www.totalimmersion.net

Uinti ei ole vaikeaa. Älä anna itsesi tai kenekään muun väittää jotain muuta. Ota haaste vastaan ja kehitä itseäsi. 

Kehitystä, kielioppivirheitä ja kärsivällisyyttä

Minulta on kysytty, että mistä noita tekstejä tulee ja millä systeemillä niitä tuotat. Tässä joitain faktoja mietteistäni;

- Pääni sisällä on meneillään jatkuvasti jonkin uinti asian käsittely / järjestely. Hyvin vähän pystyn itse vaikuttamaan siihen mitä ajatuksissa milloinkin liikkuu. Päätänkö jatkokäsitellä asiaa on sitten eri asia.

- Mietin paljon edelleen sitä miksi kirjoitan..? Kirjoitan osittain myös siksi, että saisin purettua johonkin nuo ajatukset. Vuosien ajatukset ihmisten observoinnista taisteluissaan veden kanssa. Miten heitä voisi auttaa?

- Tiedän, että tekstini on jollekin kielioppia rakastavalle pahin kauhuskenaario. Pahoitteluni siitä, mutta tiedätkö mitä? Ei kiinnosta! Jos ei pilkut ja pisteet löydä paikkaansa, tai täytesanoja on liikaa, niin mitä sitten. Tämä on minun juttu. Ei ole pakko lukea, jos häiritsee.

- Mietin myös sitä, miten saisin ihmiset mukaan juttelmaan uinnista. Toki kommenttien vähyys voi johtua myös seuraavista tekijöistä:

• Uinti ei aiheena kiinnosta
• Tekstini on pelkkää utopiaa
• Blogi on hyvin nuori ja lukijoita on vielä vähän

Keskustelun puuttuminen kotimaisesta uintikentästä ei ole uusi asia. Tietyt ryhmittymät saattavat keskustella keskenään, mutta laaja-alaista keskustelua harvoin tulee. Tästä jälleen hyvänä esimerkkinä Uimaliiton blogi sivu. Mikko ja Ville olivat kirjoittaneet hyvän tekstin johon vastasin tapani mukaan sen mitä päässä liikkui. Mietin vain, että tähänkö tämäkin keskustelu päättyi..?

http://blogi.uimaliitto.fi/2013/05/vierailevina-kirjoittajina-mikko-alpola-kirjoittaja-ja-ville-kallinen-editointi/#comment-1851

Kehittymistä kaikki vaatii. Toivoisin, että tässä asiassa kehityttäisiin hieman nopeampaa. Kehittymisestä tulikin mieleen tämä:

Entinen opettajani sanoi jokin aika sitten, että valmentajan kehittymispolku on monelle samanlainen. Harmillisesti en enää muista polun eri vaiheita, mutta pystyin tunnistamaan itseni hyvin siitä esimerkistä. Melkein samaan hengenvetoon opettajani totesi, että nykyisessä valmentajakoulutuksessa pyritään ohittamaan nuo vaiheet ja päästä suorempaa ammattitaitoiseen valmentajaan. Siis tä? Tämä täytyy olla jotain nykyajan haihatuksia. Itse olen juuri se valmentaja, opettaja ja kouluttaja kokemuksieni takia. Välillä mennään pohjamudissa ja välillä taas kehityksen aallonharjalla. Itse en vaihtaisi päivääkään siltä polulta, joka toi minun tähän hetkeen.

Vanhempien selviytymisopas osa 5

Lapseni on kuusi vuotta vanha, eikä osaa vielä uida. Olenko jo auttamattomasti myöhässä? No et ole. Tällä perinteisellä opetusajatuksella on menty iät ajat, joten eiköhän se vieläkin toimi. Osa alkeisryhmien lapsista oppii hyvinkin nopeaa, osalla se taas tuottaa hyvin paljon vaikeuksia. Tämä on se viimeinen piste, jossa vanhempien pitää herätä, jos uimataitoa ei ole, tai sen hankkimista ole aloitettu. Tärkeintä lapsen oppimisessa on se, että lapsi saavuttaa minimissään uimataidon, eli 200 m yhtäjaksoista uintia, josta 50 m selällään. Joten älä lopeta lapsesi uimakoulussa käyttämistä siinä vaiheessa kun 10 m alkeistyylillä on hallinnassa.

Kymmenen vuotta ja siitä yli olevat lapset joilla ei ole uimataitoa, tuntuvat olevan vanhemmille asia, jota on hankala käsitellä. Vanhemmat pystyvät hyväksymään sen, ettei uimataitoa ole vielä hankittu, mutta samalla he eivät halua laittaa lasta alkeisuimakouluun 5-6 vuotiaiden pariin. Uimaankin pitäisi oppia, joten tässä vaiheessa on tasan kolme vaihtoehtoa:

1. Opeta itse
2. Vie alkeisuimakouluun
3. Osta lapsellesi yksityistunteja

Teet niin tai näin, niin meidän vanhempien tehtävä on taata lapselle perusliikuntataitojen hankinta. Mikäli kuitenkin käy niin, että luet tätä tekstiä aikuisena ilman uimataitoa, niin peli ei ole menetetty. Olen opettanut paljon erilaisia ihmisiä; lapsia, nuoria, vanhuksia. Ihmisiä, joilla ei liikuntakyky ole enää täysin tallella ja kaikki nämä ovat oppineet uimaan. Mitä se vaatii? Motivaation. Motivaation ottaa yhteyttä uimaopettajaan. Motivaation käydä tunneilla ja oppia uusia asioita. Kyllä sinä siihen pystyt, kun vain asetat itsellesi tavoitteen. Aikuisten uintikurssit eivät ehkä ole sitä, mikä mielikuva sinulla on uimaopetuksesta. Ole rohkea ja ota ensimmäinen askel.

Vanhempien selviytymisopas osa 4

Lapsesi on kasvanut neljän vuoden ikään. Jos kaikki on mennyt hyvin, niin pystyt sanomaan, että hän on vedessä kuin kotonaan. On hyvä aika aloittaa järjestelmällisempi opetus. Harmittavan usein lapsille aina 5-6 ikävuoteen saakka tarjotaan jos jonkinlaista vesitemmellystä tai leikkiä. Tajuamatta, että hedelmällisin kausi uimakoulujen kannalta on menossa ohitse. Tähän "syntiin" mekin syyllistyimme hyvin pitkään. Olimme omien olettamuksiemme orjia. Omien lapsien kasvaminen sekä maalla, että vedessä avasi omat silmät lopullisesti.

Tarkoittaako tämä sitten, että uimakoulujen aloittaminen 6 vuoden iässä olisi jotenkin väärä tapa? Ei missään nimessä, mutta ethän sinä laita porkkanoitakaan maahan kasvamaan elokuun alussa. Ei ole vääriä tapoja tehdä asioita, vain erilaisia sovelluksia. Miksi me uskomme omaan polkuumme vahvasti? Koska pystymme todella auttamaan sekä lapsia, että vanhempia omalla  matkallaan. Kultakaloissa 2-3 vuotiaana sitoutamme vanhemmat toimintaan lapsi-vanhempi ryhmässä. Näin he ymmärtävät lapsen kehittymisen oppimispolullaan. Saamme lapsille riittävät taidot ennen koulun alkamista, näin ei kesälomiakaan tarvitse suunnitella uimakoulujen mukaan. Lapset saavat elinikäisen lahjan hyvästä uimataidosta. Sanoinko jo, että lapsi on myös herkkä oppimaan tässä ikävaiheessa...?

4-5 vuotiaana saamme lapset ja aikuiset ymmärtämään kuinka yksinkertaista oppiminen on ja seitsemään ikävuoteen mennessä olemme saaneet lapsen käymään säännöllisessä uintiharrastuksessa. Tästä hänellä on polku jatkaa muihin juttuihin tai siirtyä uimaseuraan opettelemaan kilpauintia, vaikka pelkistetty tarkoituksemme ei ole tuottaa kilpauimareita, vaan suurentaa lukua 72 %.

Ideaalitilanteessa homma menee näin. Jos saamme sitoutettua vanhemmat, niin silloin se mahdollistuu. Jätimme kuitenkin takaportin 4-5 v. Kilpikonnat ryhmään, johon voi tulla kaikki lapset ilman, että olisivat käyneet 2-3 v. Kultakala ryhmässä. Harmillista vain huomata, että neljävuotiaana lapsen jännitteet ovat jo voineet kasvaa haastavan isoiksi. Tästä syystä päädyimme aloittamaan uintipolkumme 2 vuotiaana. Emme tee vauvauintia, koska altaamme eivät sovellu siihen. Vauvauinti ei myöskään ole vaatimus aloittaa Kultakaloissa. Tärkeintä tuohon kahteen ikävuoteen mennessä on, että sidettä veteen ei ole katkaistu, eli lapsi on saanut olla vedessä.

WADC 2014

Juhlavuosi saa todellisen kruunun kun tammikuussa kokoontuu toisen kerran uinnista kiinnostuneita ihmisiä Lundin kaupunkiin Etelä-Ruotsiin. 2012 pidettiin ensimmäinen seminaari, josta jäi itselle todella hyvä maku. Olin jo tovin ollut sapattivapaalla aktiivisesta valmennuksesta, mutta uintitoiminnan kehittäminen jatkui edelleen voimakkaana.

Seminaari oli hyvin intensiivinen. Luennoitsijoiden anti ja verkostoituminen muiden ihmisten kanssa jätti hyvän fiiliksen. Oman ajatusmaailman muuttuminen oli alkanut jo pari vuotta ennen seminaaria, mutta seminaarin aikana alkoi ihan huolella raksuttaa. Piti laittaa asioita ylös paperille heti, koska se ajatus mitä itsellä oli vedestä ja siinä liikkumisesta sai tilalle ihan uuden version. Tätä prosessia voisi kait verrata käärmeen nahan uusimiseen.

Aluksi minun oli tarkoitus osallistua valmennus seminaariin, mutta aikarajoitusten vuoksi päädyin uimaopetus (Learn to swim) seminaariin. Tämä oli yksi tärkeistä käänteistä omalla polulla. Valmennustauon aikana näkemys valmennuksesta ja sen etenemisestä on kehittynyt ihan uuteen suuntaan sitten aktiivivuosien. Tammikuun seminaaria odottaa jo nyt. Odottavan aika on pitkä, mutta odotus varmasi palkitaan. Mitä uutta kehitämme tammikuun jälkeen? Se jää nähtäväksi.

Vielä valmentaessani olin sitä mieltä, että enää en aloittaisi lapsiryhmästä. Halusin valmentaa nuoria ja aikuisia. Tarkkaillessa kaikkea sitä, mitä uintikentällä tapahtuu. Omien lapsien syntyminen ja uinnin kokeminen uudellen heidän kauttaan. Omat kokemukset junnujen valmentajana. Eri tekijät vaikuttivat vahvasti siihen miten näen valmennuksen nykypäivänä. Mitä haluan tehdä, mistä haluan aloittaa.

Valmennusta voitaisiin verrata ruokailuun. Haluatko syödä eineksiä tietämättä mitä ihmettä siihen ruokaan on laitettu.vai haluatko laittaa ruokaa itse tuoreista raaka-aineista. Haluan luoda positiivisen harjoitusilmapiirin ja vahvan lajikulttuurin oman ryhmän sisälle. Haluan aloittaa nuorista 5-7 vuotiaista. Koska silloin tiedän tarkkaan miten heidän valmennus on hoidettu alusta lähtien. Kaikki mahdollisuudet ovat avoinna. Olenko kontrollifriikki? Kyllä, mitä sitten.

Vanhempien selviytymisopas osa 3

Anna lapsen (0-4 v.) päättää itse oppimisestaan. Mitä tämä nyt sitten tarkoittaa? No, sehän on sitä, että lapsi päättää käyttääkö hän uimalaseja, vai ei. Lapsi päättää haluaako hän käyttää kellukkeita uintisyvyisessä vedessä, vai ei. Sinun tehtävä on olla tuki ja turva, sekä uimaan kyyditsijä.

Opetuksessani olen aika karsiva. Tykkään mennä suoraan kokonaissuoritukseen ja mielellään ilman mitään apuvälineitä. Vain sinä ja vesi. Ihan kuin se on tarkoituskin olla. Jos ei ole tarpeellista, niin miksi ihmeessä hukata aikaa välivaiheisiin.

Uintimarkkinoilla on mitä moninaisimpia tuotteita tarjolla. Välillä sitä miettii, että kuka näitä keksii, kehittää ja tuotteistaa. Kertokaa nyt minulle, että mikä hemmetti tämä on?

Hei, toimme lapsemme uimaan. Varo vain, ettei se joudu kosketuksiin veden kanssa. Saattaisi pian oppia jotain. Seuraavan kerran kun käytte vedessä lapsesi kanssa, niin mieti omaa käytöstäsi. Hirtätkö lapsen täyteen kellukkeita? Ripustaudutko lapseen kiinni, ettei nyt vaan kaatuisi pinnan alle? Anna lapsesi tutustua, kokea ja oppia vedestä.Tarvittaessa nosta pystyyn ja anna yrittää uudestaan.

Who are we?

2013 alkoi henkilökohtainen 10 v. juhlavuosi uinnin parissa. Tässä kun katsoo kevättä taaksepäin, niin huomaa, että kovin montaa kotiviikonloppua ei ole tullut. Olen kait siinä onnekkaassa joukossa, jotka eivät joudu laskemaan tehtyjä ja tekemättömiä töitä. Väsyttääkö joskus, kyllä. Huomenna on sunnuntai ja herätys on 6.00. Mikä saa heräämään ja lähtemään töihin. Huomenna herättää motivoituneet asiakkaat. Sain tänään tutustettua kaksi aikuista ja veden toisiinsa. Voisin sanoa, että minä tein sen. Loin luottamuksen sinne missä sitä ei ollut. Etenimme siitä, että kasvojen kastaminen on haaste, siihen että liu'ut täydellisessä asennossa. Voisin ottaa kaiken kunnian, mutta en ota. Miksi? Opettajina, ohjaajina ja valmentajina olemme vain näyttämässä suuntia ja tukemassa prosessia. Asiakas tekee kaiken sen työn. Minä saan vaan katsoa ja ihailla kehitystä. 

Me olemme Santasport Swimming. Työskentelemme etuoikeutetussa asemassa. Meillä on uimakoulut, jossa voimme testata uusia teoriapohjia ja helpottaa ihmisten uimaanoppimista. Meillä on koulutus, jossa saamme kouluttaa entistä taitavampia opettajia. Meillä on valmennus, jotta pysyisimme uinnin aallonharjalla.

Kymmenen vuoden aikana uinti on tarjonnut tunteita, kokemuksia ja sisältöä elämään. Tuskin voin odottaa seuraavaa kymmentä vuotta. Vaikka en tämän kummempia saavuttaisi, niin voisin olla jo tyytyväinen. Miksi? Olemme saaneet synnytettyä brändin. Meillä on vahva ajatus, meillä on motivoituneet opettajat ja uskomme kykyymme auttaa ihmisiä. Asiakkaamme tulevat läheltä ja kaukaa. Lapsia ja aikuisia. Olemme vasta matkamme alussa, mutta jo nyt näyttää hyvältä.

Opettajamme koostuvat nuorista opiskelijoista ja vaihtuvuus on tosiasia. Jostain syystä olemme olleet onnekkaita, että tämän matkan  alettua olen saanut työskennellä hienojen opettajien kanssa. En ole kysynyt lupaa julkaista heidän nimiään tässä blogissa, joten en sitä vielä tee. Mutta tiedätte keitä olette ja tämä on kaikille teille. Erityisesti sinne Jyväskylään!

K I I T O S !

Miten sä sen itelles järkeilet

Uintivalmennus on monen  muun lajin tavoin hylännyt mustavalkoisuutensa ja kaikki harmaan sävyt kukoistavat hienosti. Olisiko maailmassa karkeasti viisi erillaista valmennusjärjestelmää uintiin ja siihen päälle lukemattomia henkilökohtaisia säätöjä.

Uimaliitto pisti aivoriihen pystyyn viimeisimpänä nykyaikaistaakseen harjoittelun vauhtialueet kotimaassa. Pitkään kotimaiset valmentajat olivat ottaneet vaikutteita ulkomailta, koska monelle perinteinen viisiporras järjetelmä tuntui puutteelliselta. Kovin tarkkaan en ole jaksanut tutustua mitä saivat aikaan. Ehkä sitten kun palaan sapatilta taas kellon ääreen. Työ on tärkeä aloitteleville valmentajille, jotta he saavat mahdollisimman nykyaikaisen pohjan, josta lähteä rakentamaan omaa ajatusmaailmaa.

Valmennusmaailma sisältää hienoja persoonia, joille kaikille on oma paikka. Jostain syystä hymyn kasvoille nostaa nämä "ei se nyt noin ole, kyllä se on jämpti näin" - kaverit. Hehe. Heille pitäisi sanoa, että ristippä sormet. Kumpi peukalo on päällimmäisenä? Ok, vaihdappa sitten toiste päin. Kappas, tässäkin jutussa oli vähintään kaksi tapaa tehdä asioita.

Tekaisin tällä viikolla Huco Sport Pro profiilin. Pääsin tutustumaan heidän tuotteisiin ennen profiilin tekemistä ja olin ihan varma millainen persoona olin. No, koitti kysymysten aika, ja kappas. Olin ihan erilainen kuin luulin. Hieman mietin tuloksia, mutta lopulta tajusin, että näinhän se on. Olin enemmän fiilistelijä ja itsensä haastaja, kuin tehokas ja tekijä. Valmennustaipaleeni alussa olin varmaan juuri päinvastainen. Ajattelin silloin, että tehokkaaseen valmennukseen päästään mittareihin tuijottamalla ja piirun tarkkaan tieteelliseltä pohjalta valmentaen. Onneksi 10 v. on tehnyt tehtävänsä.

Valmennustani ohjaa pitkälti fiilis ja usko omaan tekemiseen, joka on SE tärkein. Kun uskoo omaan juttuun, niin silloin voi unohtaa jääräpäiset valmentajakollegat ja keskustella avoimesti valmentamisesta muiden kanssa. Kehittyä ja kukoistaa. Onneksi urheilun maailmassa aina ajoittain esiintyy ilmiöitä tai lausuntoja joka saa ihmiset miettimään omaa ajatusmaailmaansa. Tässä niistä muutama:

Swimming science

Ilmiö Michael Andrew

Michael oli noin kymmenen vuotta, kun huomasin hänen Swimming World Magazinen haastattelusta. Michaelia valmentaa hänen isänsä. Valmennus perustuu pitkälti hyvään tekniikkaan, jonka kautta hankitaan myös peruskestävyys, sekä tehoharjoitteluun. Tehoharjoittelukin oli hyvin pelkistetty. Michael ui 25 jardin vetoja lyhyellä palautuksella sen verran kuin jaksoi ilman selkeää väsymystä.

Alkutaipaleella Michaelin kisamatkat keskittyivät 50 metrin / jaardin matkoihin. Hän ui myös pidempiä matkoja, mutta niissä hän ei vielä menestystä saanut. Tästä mentiin pari vuotta kunnes hän täytti 13 v. Tämä kyseinen video oli hyvin mielenkiintoinen. Alkuun katsoin, että hyvin vetää tuo viereinenkin kaveri, kunnes tajusin, että kaverihan oli 10 v. vanhempi

Toinen mainittava tulos on 1.50.54 200 sku (jaardin altaalla ja tästä taisi tulla vielä parempikin aika myöhemmin). 400 sekarin aikakin oli huulilla, mutta nyt unohdin sen. Michael osoittaa selkeää kisavauhdin paranemista 50 m/j ulkopuolisilla matkoilla. Tässä vaiheessa puskista hyppää ukot: "Joo, mutta katsotaanpa parin vuoden päästä" Hieman minäkin mietin 10 v.  kohdalla, mutta nyt en mieti, vaan odotan mielenkiinnolla Michaelin 16 v. suorituksia.

Mitä tästä kaikesta voimme siis oppia? No ainakin sen, että oli valmennusfilosofiasi kuinka kummallinen tahansa, niin tärkeintä on, että uskot siihen. Jätetään ne jäärät tärkeilemään omien ajatustensa kanssa.

Annetaan kaikkien kukkien kukkia

Seuraavaksi lavalle astelee keskustelun kukkanen. Uintimaailma pitää sisällään hyvin paljon erilaisia mielipiteitä veden kanssa toimimisesta. On eroja tekniikoissa, opetusmetodeissa, valmennusideologiassa, jne. Tämä on rikkaus jota tulee suojella huolella. En pystyisi käsittämään maailmaa, jossa olisi yksi ja ainoa ajatus, tapa tai mentelmä.

Jokaisella herää tästä jonkinlainen mielipide.

Onko sinun pakko tykätä tästä tai käyttää tätä metodia? Ei.

Voitko arvostella tai tuomita tämän metodin? Et.

Miksi et? Koska kaikelle tarkoitusperäiselle toiminnalle on paikkansa. Meidän ei tarvitse pitää kaikesta, mutta ota hetki ja pysähdy miettimään asian tarkoitusperiä. Miksi jokin asia on olemassa. Mikä sen asian tehtävä on?

Puhumme siis...

ISR kursseista

Mikäs tässä nyt niin pahaa, saatat miettiä. Hukkuminen on yksi merkittävistä kuolemaan johtaneista syistä maailmassa. Erityisesti 1-4 vuotiailla ongelma oli kasvava, esimerkiksi Yhdysvalloissa. Saatat miettiä, että miten noin pieni voi hukkua. Erityisesti noin pieni, joka on aikuisten valvonnassa jatkuvasti. No, olemme vain ihmisiä ja jopa meille "täydellisille" vanhemmille sattuu vahinkoja. Pikkuveitikat kun ovat yllättävän vikkeliä,

kuten tässä esimerkissä...

Esimerkissä näimme "valmiin tuotteen". Kalapaliikki syntyy ISR:n kohdalla tästä. Monelle ihmiselle metodin käyttö on ihan käsittämätöntä. Tarvitseeko meidän siis tykätä tästä? Ei Voidaanko me tuomita tämä lapsen "kiduttamisena"? Ei. Miksi ei? Koska lopputulos on tämä, ja joku päivä se saattaa merkitä oikeasti yhden elämän selviämisen tai kuolemisen väliltä.

En itsekään välitä kaikistä metodeista, joita uintimaailma sisältää, mutta en silti tuomitse niitä, vaan pyrin ottamaan niiden vahvuudet käyttöön omassa opetuksessani. 

Lopultahan tällä ei ole juurikaan tekemistä uimaopetuksen kanssa, vaan puhtaasti hengissä selviämisen kanssa. Vanhemmat, jotka ovat käyneet tämän kokemuksen läpi, kommentoivat seuraavasti. Mitä voimme oppia tästä uimaopetuksen kannalta? Mielestäni ainakin näitä asioita:

- Manipulointi, eli kinesteettinen opettaminen on erittäin tehokas opetuskeino varsinkin pienille lapsille. Itse käytän tätä pienistä lapsista aikuisiin opettaessani uintia.

- Lapsi pystyy sulkemaan toisen vahvimmista suojelureflekseistä hyvinkin varhaisessa vaiheessa

Joko nyt herätin sinut kommentoimaan?

Mukavaa viikonloppua!

-Jukka

Hajatuksia uinnista

Uimataito

Tiesitkö, että vietämme parhaillaan uimataitoviikkoa? Tiedätkö mikä on uimataidon määritelmä? Pudottuasi veteen ja pinnalle päästyäsi uit yhtäjaksoisesti 200 m, josta 50 m selällään. Mene ja testaa heti huomenna.

Miksi uimataito on niin tärkeä? Koska se voi jonain päivänä pelastaa sinun tai läheisesi hengen. Voit harjoittaa sillä kuntoasi, kun muut liikutamuodot eivät enää sovi sinulle. Pystyt tekemään huoltavan harjoituksen uimalla, vaikka kilpailisitkin muussa lajissa. Pystyt tukemaan lapsesi oppimista ilman ulkopuolista apua. Syitä sen tärkeyteen on niin monia, kun niitä vaan jaksaa keksiä.

Hanki ammattiapua

Viimeisimmän tutkimuksen mukaan 72 % 6. luokkalaisista on uimataitoisia. Harmillisimpia hetkiä uimakoulun organisaattorina on, kun kuulee vanhemman myöntävän, että hänen 12 vuotias lapsensa ei osaa uida. Toinen synkkä hetki on, kun vanhempi on tyytyväinen lapsen uimataitoon, hänen pystyessä uimaan 10 m alkeisuimataidolla. Mietitäänpä hetki pienen ihmisen kohtaloa aikuisena, kun hän on lapsena oppinut uimaan myyräuintia ja alkeisselkää 10 m. Tekisi mieli aloittaa uintiharrastus, mutta  kuinka paljon oma uimataito motivoi. Tämä 10 v. aikana havaittu fakta sai minut luopumaan alkeisuimatyyleistä. Meidän ei pitäisi miettiä uimataitoa lapsuuden vaan koko elämän kannalta.

Harva aikuisista hakee apua uimataitonsa parantamiseen. Siihen voi liittyä häpeää, laiskuutta, liian korkeita hintoja. Löydämme tekosyitä jos haluamme. Löydämme keinoja jos haluamme. 28 % uimataidottomia lapsia. Mikä heidän tai heidän vanhempien tekosyy on? Yhdelle uintioppilaalleni ei ole tekosyitä, vain keinoja. Miten hän muuten saisi useana viikonloppuna koko perheensä matkaamaan vajaa 300 km vain tullakseen veteen oppimaan. Tämä on aika hienosti 5 vuotiaalta.

Mitä kuntouimari tarvitsee?

Moni on uinut altaassa 25 m tai 2500 m. Kokemattomalle lyhytkin matka tuntuu raskaalta. Kokeneemmalle viisikin kilometriä voi mennä helposti, mutta omaan silmään se monesti näyttää raskaalta. Mitä kuntouimari siis tarvitsee? Moni aikuisiällä uintia opetteleva erehtyy luulemaan, että hänen pitää oppia tietty tekniikka. Sitä varten opetellaan liukua, potkua, käsivetoa, hengitystä ja vaikka mitä. Ongelma vaan on, että ennen kaikkea tuota meidän pitäisi oppia olemaan vedessä luonnollisesti. RENTOUS on päivän sana uimaopetuksessa. Voit kokeilla itse kuinka sinut olet veden kanssa. Mene rinnan syvyiseen veteen. Upottaudu veteen ja tyhjennä keukoista ilmaa sen verran, että et enää pomppaa pintaan. Mikäli pääset pohjaan istumaan, pystyt rentoutumaan ja tulemaan pintaan silloin kun sinä haluat, olet askeleen lähempänä oppia uimaan tyylikkäästi ja tehokkaasti.

Miksi rentous? Kuntouimareita observoidessa huomaa monesti jännitteet kropassa, jotka heikentävät uintia. Jännittynyt lihas kuluttaa enemmän happea ja rasittaa uimaria turhaan. Rento, mutta hallittu tekniikka vie nätisti eteenpäin. Opettele ensin siis rentous, kehonhallinta ja hengitystekniikka vedessä ja ala vasta sitten miettiä itse uintia. Miten? Enhän minä sinulle tässä sitä kerro. Hanki ammattiapua.

Ammattimaisuus

Edellisessä WADC tapahtumassa uimakouluyrittäjät ympäri maailman ihmettelivät pohjoismaista tapaa olla veloittamatta uimaopetuksesta oikeaa rahasummaa. Myymme osaamistamme pilkkahinnalla, koska emme ole kuulemma tottuneet maksamaan. Ei pystynyt sanoa vastaan, näinhän se on.

Kukaan ei arvosta sinua, ennen kun arvostat itse osaamistasi. Uimataito on kaikken oikeus, mutta minkä hinnan olet valmis maksamaan tuosta jalosta taidosta? Motivoituneelle asiakkaalle hinta ei ole kysymys, kunhan saa ammattimaista ohjausta. Pohjois-Suomessa myymme tällä hetkellä ehkä puolet liian halvalla uintiosaamistamme. Kyse ei ole rahasta, vaan oman ammattitaidon arvostamisesta.

Vanhempien selviytymisopas osa 1

Vanhemmuuteen kuuluu paljon eri asioita. Olet tuki ja turva, erotuomari, kasvattaja... lista tuntuu joskus loputtomalta. Näitä asioita ei kannata ottaa taakkana, vaan nauttia vanhemmuuden eri vivahteista täysillä. Lapsen taitavuus ja taitojen oppiminen on vanhemmilla ylpeyden, jopa rehentelyn aihe. Milloin meidän lapsi oppi kävelemään, piirtämään, lukemaan, kirjoittamaan, ajamaan pyörällä jne.

Jokaisen lapsen oppimispolku on ainutlaatuinen. Lapsi kyllä oppii, kun on siihen valmis. Mikäli varhaiselle oppimiselle on jokin järkevä peruste, niin silloin asia saa uuden katsontakannan. Opiskelukavereiden lapsista on huomannut, että oppiminen painottuu myös vanhemmille mieleisiin aiheisiin. On se sitten laskettelu, pyöräily, voimistelu, tai vaikkapa uinti.

Kaiken oppimiselle on aikansa, mutta miksi kaikkien vanhempien kannattaisi kiinnittää huomiota oman lapsen varhaiseen uimataidon hankkimiseen? Kuten aiemmassa kirjoituksessa sanoin: Lapsen syntyessä vesi on hänen paras kaveri. Lapselle on hyvin luontaista olla vedessä ja hän nauttii vedessä olemisesta. Tästä huolimatta osa lapsista arastaa, jopa pelkää vettä.

Ihminen ei synny vedenpelkoisena, eli mistä se sitten tulee? Lapsi imee vaikutteita ympäristöstä ja etenkin omista vanhemmista. Vanhemmat tuottavat tiedostomattomia heijasteita jatkuvasti. Sanaton viestintä kertoo lapsellesi koko ajan omasta suhteestasi veteen. Lapsen nopea oppiminen on mahdollista, koska hänellä ei ole niitä olettamuksia joita sinulla on uinnista. Anna lapsen muodostaa oma suhde veteen. Sinun tehtävä on vain tukea tuota prosessia positiivisilla kommenteilla ja kannustuksella. Kaikille vanhemmille vesi ei ole mukava elementti. Siksi lapsen syntymä antaakin vanhemmille mahtavan mahdollisuuden tutustua veteen lapsen kanssa yhdessä. Sulje pois omat negatiiviset heijasteet ja anna lapsesi nauttia vedestä. 

Mitä enemmän lapsi viettää aikaa altaassa, sitä taitavammaksi hän tulee. Täytyykö altaassa käydä useita kertoja viikossa, jotta lapsi oppisi uimaan? Ei. Tärkeintä on säännöllisyys. Kerta kahteen viikkoonkin on säännöllistä ja parempi vaihtoehto kuin kaksi viikkoa päivittäin kerran vuodessa. Veteen tutustumista voi tehdä hyvin myös kotona. Kylpyamme on lapselle yksi tärkeimmistä paikoista kotona. Sanonkin vanhemmille monesti, että antakaa lapsen käydä ammeessa niin kauan kuin hän itse sinne haluaa. Se vahvistaa positiivisesti hänen suhdetta veteen.

Uimaan oppimisen kannalta on tässä vaiheessa hyvä keskittyä kahteen tärkeään asiaan. Hunter Gatherism periaatteen mukaan ihmisen toiminta perustuu eloonjäämisvaistoon. Tutki vaikka omaa käyttäytymistäsi huomenna. Mieti vaikka sitä miten asetut työpaikan taukohuoneessa istumaan. Selkä vai kasvot ovelle päin? Uinnissa Hunter Gatherism periaatteen huomioiminen tarkoittaa oppimista estävien refleksien poistamista. Poskipäät ovat ihmisellä kaikista herkimmät alueet veden kannalta. Siksi niitä kannattaa altistaa vedelle säännöllisesti. Tämän voit tehdä vaikka lapsen kanssa kylpyammeessa ja valuttamalla vettä kasvoille pieninä annoksina. Säikähtääkö lapsi? Mahdollisesti, koska selviytymisrefleksi lyö päälle. Säikähtääkö vanhempi? Tällä onkin jo isompi merkitys. Sinä et voi säikähtää tai arastella, koska siirrät heti negatiivisia heijasteita lapseen. Sinun tehtävä on positiivisesti kehua onnistuneesta sukelluksesta. Toinen heikko kohta ihmisellä on selällään oleminen vedessä. Tätäkin voitte harjoitella lapsen kanssa omassa ammeessa. Lapsi saattaa päätyä hyvin helposti epämukavuusalueelle ollessaan selällään. Mikäli tätä esiintyy, sinun tehtävä on totuttaa lapsi pieninä annoksina myös tähän olotilaan. Molemmat kohdat luovat valtavia määriä jännitteitä kehoon ja kehittyessään ikävuosien lisäätyessä saattaavat luoda tulpan oppimiselle.

Tämän päivän loppuun voisimme vaikka katsoa lapsen luontaista liikkumista vedessä. Joko nyt ymmärrät miksi vesi on lapsen paras kaveri?

http://www.youtube.com/watch?v=kT4Yj9b92J8

Nyt se on sitten virallista, tämäkin blogi näki päivänvalon. Miksi ja mistä aloin kirjoittamaan? Blogin nimi paljastaa jo hieman, eikä monelle minut tuntevalle henkilölle tule yllätyksenä, että kirjoitan vesi elementistä ja siinä liikkumisesta eri näkökulmista tarkasteltuna.

Palkkatyössäni pääsen etuoikeutetusti toimimaan uinnin parissa. Koska toimin kolmella eri osastolla, niin tykkään käyttää vastuu-alueestani yleismaailmallista nimitystä, kuten uintitoiminnan kehittäjä tai uinnin lajivastaava. Tässä kohtaa ei kannata erehtyä, eli kirjoittamani mielipiteet asioista eivät edusta millään tapaa Santasportin julkista linjausta, vaan ajatukset ovat puhtaasi omia.

Valmennus, koulutus ja uimaopetus ovat ne kolme näkökantaa, joista kirjoitan. Jokaiseen näihin saan hieman erilaisia kirjoitelmia. Uimaopetuksessa tulen käsittelemään pääasiassa aiheita, jotka toivottavasti auttavat muita ihmisiä löytämään uinnin helppouden ja yksinkertaisuuden harrastajan näkökannalta. Päivittäin observoin ihmisten käyttäytymistä vedessä ja monesti toivon, että heitä pystyisi auttamaan. On kyseessä vanhempi joka yrittää opettaa lastaan oppimaan tai kuntouimari, joka jääräpäisesti tahkoaa samalla raskaalla tekniikalla päivästä toiseen. Entäpä sitten ne ihmiset, jotka ovat vieraantuneet ihan täysin vedestä pelon tms. syyn vuoksi.

Koulutusta käsittelevissä kirjoituksissa käyn läpi uinnin kehittymistä lajina, enkä pelkää käsitellä "arkoja" aiheita, kuten esimerkiksi ISR vauvauinti. Yksi toiveistani onkin, että blogini herättäisi laajasti kommentointia. Kommentointia ihan alansa ammattilaisista tavallisiin harrastajiin tai matti meikäläisiin. Tämä on varmasti myös yksi edellytys sille, että jaksan jatkaa kirjoittamista.

Vaikka pystynkin puhumaan päivät läpeensä uinnista, niin parhaiten me kehitymme, kun uskallamme asettaa itsemme alttiiksi arvostelulle. Yksi haaste kotimaisesssa uintikentässä on ollutkin keskustelun aikaan saaminen. Erityisesti valmennusta käsittelvillä sivustoilla olen ajoittain hyvinkin provosoivasti kirjoittanut esimerkiksi valmennusmetodeista saamatta mitään vastakaikua. Itselleni tämä kertoo vain siitä, että joko ihmiset suorittavat valmennusta sokeina valtavirran mukana, tai emme uskalla asettaa mielipiteitämme arvosteltavaksi.

Nyt on aika repeytyä irti noista kahleista ja tuoda mielpiteet esiin. Aletaan kehittämään tämän maan uintitoimintaa yhdessä eteenpäin.