Kesällä 2013 ajatus opinnäytetyön aiheesta oli vielä hieman erilainen. Ajan kuluessa ja muutamien elämäntapahtumien kautta ollaan päädytty tähän. Olen oikeastaan aika tyytyväinen menneisiin tapahtumiin ja siihen ruutuun jossa nyt ollaan. Vuosien työ, jota on tehty yhden unelman eteen, on jälleen merkittävässä kohdassa. Unelma, jossa lapset nauttivat vedestä, taitojen oppimisesta ja osaamisestaan jo ennen kouluikää.
Tykkään siitä, ettei minulle riitä, että asiat toimivat pelkästään käytännössä. Johan ulkomailla on tehty tätä vuosia, niin miksi se ei toimisi meillä. Uusi polku, uusi ajatus opettamisesta, uusia tapoja opettaa. Kultakalat, Kilpikonnat ja Delfiinit. Kaikki ryhmät pyörivät menestyksekkäästi ja kysyntä on kovaa. Asiakkaat näkevät juuri sen ajatuksen mitä me näemme. Lapset nauttivat oppimisesta varhaisessa vaiheessa ja osoittavat loistavaa taitavuutta. Puretaan vanhentuneita käytänteitä ja uudistetaan tekemistä käytännöllisemmäksi.
2000 luvun tutkimustietoa lapsen taitavuudesta vedessä on rajallinen määrä. Lähden kasaamaan kaiken löydettävän tiedon, rakennamme siitä mallin ja kehitämme sitä sykleissä eteenpäin kunnes olemme tyytyväisiä. Mihin päädymme, sitä en vielä tiedä. Tiedän vain, että voimme olla Santasport uimakouluissa loppuvuodesta aika tyytyväisiä, sillä emme vain tiedä, että opettamisemme on laadukasta. Nyt voimme osoittaa sen altaassa ja lisäksi perustella kaiken tieteellisellä näytöllä.
Sormet syyhyävät jo nyt päästä lukemaan lopullista versiota. Toivon, että työn lopputulos vahvistaa kotimaista uintikulttuuria, antaa tekijöille uusia suuntia ja toimintamalleja. Vähintääkin työ laittaa ihmiset miettimään omaa tekemistään. Mahdollisuutemme tukea uimaopettajien ammattitaidon kasvattamista, tai seuratoiminnan vahvistamista koulutuskurssien kautta ovat suuret. Vaikka keskitymme lapsen oppimiseen ja koko elämänkaaren tukemiseen, niin vihdoin otetaan kantaa ja luodaan selkeää malli siitä, mitä uimarin polun alku konkreettisesti pitää sisällään.
Matka jatkukoon...
