Miten meni noin omasta mielestä?

Almost done

Tässä sitä mennään taas, vuoden viimeistä kuukautta. Ihan kuin just olis ollut tammikuu kun mietin, et mitä tää vuosi voi tuoda tullessaan. Onnistuinko? No todellakin. En olisi edes osannut arvata mitä kaikkea tulee tapahtumaan, haaveilla ehkä. Siitä ensivuosi eroaa tästä, et tiedän hienoja asioita tapahtuvan. Niin vain käy kun tarpeeksi puuhastellaan positiivisella asenteella. Joo, aina välillä osuu joku metri make tielle, tai jokin asia ei mene niin kuin suunnittelit. Pitkällä aikavälillä sitä sit huomaa, että niilläkin tapahtumilla oli tarkoitus.

Vuosi 2015 toi uusia ystäviä ja osoitti jälleen ketkä ovat todellisia ystäviä. Ystäviä ei ole koskaan liikaa ja heitä on aina eri kerroksissa. 

Vuodesta 2015 täytyy ehkä nostaa vielä yksi juttu erikseen esiin. Se on Urheiluakatemian valmennus. Valmennus kun on tapahtuma, jossa pelkästään sun onnistuminen ei tuo toivottua lopputulosta. Sä tarvit kaikki mukaan. Iso kiitos siis Lapin Urheiluakatemian uimareille! Syksy oli huippu ja oli hienoa muistella taas miltä tuntuu antaa kaikkensa, puolin ja toisin. Tulevaisuus on pelkkää valoa. 

2016

Tammikuu tulee olemaan taas vauhdikas, kun työvuosi starttaa 7.1. klo. 5.40 matkalla Lundiin. Kolmas WADC tapaaminen ja tällä kertaa itsekin lauteilla. Taas hauska ja raskas reissu tulossa. Siitä sitten maanantaina reippaana töihin :)

Omien uimaopettajien koulutuksia, uimakoulujaksojen aloituksia, uusien koulutuksien käynnistyminen, useita uintileirejä, jne. Kohtahan se sitten on toukokuu ja kesä. Kevään aikana pitäisi myös ehtiä markkinoimaan syksyllä uinnin lajiryhmän nostamista yläkouluakatemiaan. Siinä onkin monelle yläkoululaiselle mahdollisuus harjoitteluun loistavissa puitteissa ja valmennuksessa. Koulukin hoituu siinä samassa ja leirin kokonaisvaltaisuus on huikea tähdäten nuoren urheilijan kasvamiseen.

Tähän kaikkeen pari talon itse tarjoamaa uintileiriä + kaikkea mitä ei vielä edes tiedetä, niin eiköhän siinä saa olla monena ennen kun vuoden päästä kirjoitetaan seuraavaa katsausta.


All the little people

Nämä ne löytävät paikkansa joka vuosi. Pienet ihmiset, kadehtijat, väheksyjät, yhteiskunnan jarrut. Millä nimellä heitä haluaakaan kutsua. Tän vuoden aikana on huomannut, että heitä löytyy joka ikäluokasta ja eri yhteisöistä. Lapsista aikuisiin, harrastelijoista ammattilaisiin. Vanhempana yritän opettaa lapsilleni olla välittämättä näistä tyhjistä kuorista. Jokin syy heillä on käyttäytymiseen ja voihan se olla, että itseluottamuksen puute johtuu siitä ettei omat vanhemmat halanneet tarpeeksi lapsena.

Osa ottaa nämä arvostelijat hyvinkin rankasti. Itse osasin olla jo pienenä  hyvin välinpitämätön. Jos koulussa isommat tyhjäsi pyöränrenkaat, niin palasin seuraavana päivänä kouluun venttiilit pihdeillä kiristettyinä. Tänäänkin sanon näille tyypeille, että sit kun säkin pääset huipulle, niin hei katellaan siellä. Elämä on liian lyhyt keskittyäkseen tuollaisiin tyyppeihin. Sulla itsellä on valta määritellä kuka sä olet ja mitä sä teet. Sit niille vihaajille; yritä säkin nyt jo sisäistää tää seuraava fraasi: "enemmän on enemmän".

Syksyn kuulumiset

Mikä on mitäkin?

Mikä on mun, mikä on sun, mikä on mitäkin? Tää viikko on ollut mun Urheiluopistohistorian ensimmäinen syyslomaviikko. Se on myös saanut ihmiset huomaamaan, mikä tää juttu on, ilman että tajuavat sitä. Muut ihmettelevät et mä teen töitä lomalla, vastailen sähköposteihin ja käyn työpaikalla. Kaikki eivät tajua miksi ja ehkä tällaisessa tilanteessa on hankalinta yrittää selittää miksi. Tätä juttua kun ei selitetä, sen vain tajuaa. Toinen katsontakanta asiaan on eläkeikä. "Sulla on vielä paljon aikaa eläkkeeseen" tai "sä et taida päästä vielä eläkkeelle 63 vuotiaana"... samaan aikaan mä mietin siinä, et ehdinköhän mä tehdä kaiken ennen kun on aika antaa tilaa nuoremmille. Elämme eri todellisuudessa. Mulla ei ole mustavalkoista, vaan paljon harmaan sävyjä, joita tuskin erottaa toisistaan.

Naapuri nauraa, naura sinäkin

Viikko sitten ammattikorkeakoulun Alumnitapaamisessa kerroin valmistuville liikunnan opiskelijoille unelmista. Tuttu lause menee näin; "jos naapurisi ei naura unelmillesi, ne eivät ole riittävän isoja". Lisäsin tähän, että kun et uskalla sanoa unelmiasi ääneen, olet löytänyt tavoittelemisen arvoisia unelmia. Sitten kun sanot unelmasi ääneen odottaen, että joku nauraisi niin tajuat, että pystyt saavuttamaan unelmasi. 

Rakennamme Rovaniemelle uinnin kansainvälisen kehitys- ja valmentautumiskeskuksen. Tätä olen hokenut ja odottanut jonkun nauravan... tai edes pitävän mua hieman hulluna. Tiedän toki jo nyt, että toi me pystytään saavuttamaan.

Youtube

Ehkä jo aikakin, että Santasport Swimming hyppää Youtubeen. Luvassa siis sisältöjä vielä tämän vuoden puolella. Kuvaukset menossa parhaillaan ja poistettuja kohtauksia on paljon... no kunhan on hauskaa. Sisältö on aluksi tulevien koulutusten esittelyä, kurssi infoja ja muuta mukavaa. Jätämme ton luovan kehityksen tilaan ja ruuvaamme tätä työkalua uuteen muottiin.

Tulevaa

Syksy on ollut ajoittain melko pyöritystä, silti on ehtinyt värkätä asioita tulevaa varten. Vuoden 2015 huipennus on vielä tulossa, niin katsotaan niitä 2016 suuntia tarkemmin joulukuussa. Tammikuu toki pärähtää käyntiin WADC seminaarilla. Uudet kontaktit ja yhteistyökuviot saattavat jo pelkästään täyttää koko seuraavan vuoden.

Vaikka harmittaakin, niin edellisestä johtuen ei varmasti haittaa, että valmennuspuolen kehitysprojekti kesän 2016 jenkkien valmennusreissu siirtyy näillä näkymin vuodella eteenpäin. Noh, onpa jo jotain valmiina vuodelle 2017. Inspiroituminen, kokemusten hakeminen ja jakaminen on tärkeää valmentajan kehityksessä ja sitä tuolla haetaan. 

Anatomy Trains koulutukset starttaavat jo tämän vuoden puolella, mutta jatkuvat uuden vuoden puolella. Odotan näitä innolla ja uskon niiden täydentävän hyvin nykyisiä näkemyksiä uintivalmennuksesta. 

Kehitysprojetit, kuten mobiilisovellusten kehittäminen uimaopetustyön tueksi etenevät sujuvasti taustalla ja toivon, että meillä on jotain kerrottavaa ensivuoden aikana.

Paljon siis odotettavaa ja vielä enemmän tehtävää, mutta onneksi se eläkeikä ei ole vielä pitkään aikaan häiritsemässä.

Miksi pelkkä tekeminen ei ole merkitsevää

Laiha läski on toistunut viime aikoina mediassa tiuhaan. Termillä kuvataan kehotyyppiä joka näyttää ulospäin hoikalta, mutta ei sisällä juurikaan lihaksia, vaan läskiä erityisesti sisäelinten ympärillä. Samantyylistä käsitettä voitaisiin käyttää urheilijoiden ja kuntoilijoiden parissa eri yhteydessä. Työskennellessä uinnin parissa olen törmännyt tällaiseen ilmiöön. Se on ilmiö, josta ei juurikaan kirjoitella. Ammattilaisena tuntuu välillä, että elää Matrix leffassa, kun katsoo urheilun ja kuntoilun kenttää. Eihän tästä yhtä kuvaavaa termiä saanut aikaiseksi, mutta kysymys kuuluu:

"Oletko rapakuntoinen urheilija/kuntoilija?"

 

Lähde: http://www.spencersummerfield.ca/what-is-a-sprint-duathlon/

Urheilijat urheilee ja kuntoilijat kuntoilee, mutta tekemisen määrä ei mitenkään korreloi tehtyyn tulokseen. Urheilijalla sekunnit eivät vain vähene ja kuntoilijalla ei arkinen hyvinvointi lisäänny. Yksi iso syy tähän on tekemisen merkitsevyys. Ihan ensimmäisenä tulisi ymmärtää miten harjoitus tai harjoite vaikuttaa tekemiseen ja tavoitteeseen. Osa ei valitettavasti pääse edes tälle tasolle. Tehdään vain harjoitteita, kun joku on niin määrännyt tai jokin trendilehti on tällaisesta kertonut. Yleensä vielä, että mitä pahemmalta harjoite tuntuu, niin sen tehokkaampaa sen täytyy olla. Käsitteet harjoittelu ja tehokkuus ovat ongelmallisia, koska lähtökohtaisesti niissä on niin monia tasoja, että ilman näiden tasojen ymmärrystä ei tehdä mitään merkittävää.

Kun saavutetaan ymmärrys tekemisen merkityksestä on kivuttava vielä yksi porras ylöspäin toivotun tuloksen aikaansaamiseksi. Seuraavaksi täytyy ymmärtää miltä tämän harjoitteen pitää tuntua lopullisessa tavoitteessa. Esimerkiksi uimarin täytyy ymmärtää miltä oheisharjoitteella saavutetun ominaisuuden pitäisi tuntua uinnissa, tai miten treeneissä harjoiteltu tekninen tai taktinen suorittaminen pitäisi tuntua kisasuorituksessa. Kuntoilijan elämään tämä taas siirtyy siten, että miten kyseinen harjoite palvelee esimerkiksi alaselän tai niska-hartiaseudun hyvinvointia ja miltä olotila sen harjoitteen tekemisen vuoksi pitäisi tuntua.

Perustelut, ymmärrys ja siirrettävyys ovat niitä tärkeitä tekijöitä. Uintiurheilussa nousi aikoinaan yleiseksi käytänteeksi, että uintivalmentaja ei enää ohjannut oheisharjoittelua, vaan sen teki fysiikkavalmentaja. Pikkuhiljaa uinnissa siirrytään seuraavalle tasolle, jossa fysiikkavalmentajan täytyy ymmärtää uintia syvällisesti, jotta voidaan ohjelmoida merkittävää oheisharjoittelua. Pelkkä fyysisen suorituskyvyn kehitysperiaatteiden ymmärtäminen ei vaan enää riitä. Dave Salo sanoi tämän ääneen jo vuosi sitten. Täytyy myös ymmärtää, että urheilullisuus on tänä päivänä moniulotteisempi käsite kuin esim. 10 vuotta sitten ja sen sisäistäminen voi viedä maailman huipulle asti, tai ainakin lähemmäksi sitä.

Miksi se ei riitä?

Tällä viikolla keskiviikko ja torstai menivät todella nopeasti. Päiviä sävytti Ari-Pekka Lindbergin pitämä Anatomy Trains I koulutus. Koulutus antoi hyvin vahvistusta sille mitä olemme tehneet Urheiluakatemian treeneissä syksystä lähtien ja mille ajatukselle uudet koulutuksemme pohjautuvat.

Anatomy Trains koulutus antoi myös ison kasan uusia ajatuksia toiminnan kehittymiselle. Mietin vain siinä koulutuksen aikana käydyissä keskusteluissa, että miksi minulle ei riitä uinnin nykytila? Ehkä se on se perinteinen "tieto lisää tuskaa". Tällä hetkellä melkein kuka tahansa yksityisopetukseen tuleva asiakas on liikerajoitteinen. Mennään altaalle ja hyvien asioiden lisäksi näet vain rajoitukset, jotka estävät asiakasta silloin ja siinä oppimaan uintia sellaisena kuin sen tulisi oppia. Kykyä oppia on, mutta kaikkia ei pysty oppimaan. Tällöin pitäisi tuoda asiakkaalle muitakin kuin uinnillisia asioita huomioon.

Koulutuksessa sai vahvistuksen sille, mihin aikuisten yksityinen uimaopetus tulee kehittymään. Kouluttajamme Ari-Pekka kertoi heidän toiminnallisesta salista, jonne pääsi treenaamaan vain asento- ja liikekartoituksen kautta. Näin varmistetaan, että edellytykset toimivalle keholle ja turvalliselle harjoittelulle ovat olemassa. Samaan tapaan tulisi myös toimia uimaopetuksessa. Uintitekniikka voi ja tulee mukauttaa asiakkaan perusominaisuuksien mukaan, mutta ei muodostuneiden liikerajoitusten mukaan. Ne kun ovat muokattavissa paremmiksi. Mikäli emme puutu liikerajoituksiin, niin todennäköisesti asiakas onnistuu opetuksen jälkeen luomaan niitä vain lisää ja pahentamaan olotilaansa. Luitko jo muuten aiemman postauksen "Terveyttä edistävä ja heikentävä uintiharrastus"?

Muutos aikuisten yksityiseen opetukseen tarkoittaa toki hinnan nousua ja altaan ulkopuolista toimintaa. Pystymme tekemään analysoinnin ja mahdollisen ohjeistuksen allasosastolla ennen uinti osuutta, joten ihan erilliseen jumppasaliin ei tarvitse mennä. Uskon toki asiakkaiden vaan kiittävän, kun huomioimme heidän kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin pelkän uimaanoppimisen sijaan ja pystymmehän perustelemaan kaiken toiminnan uinnin paremmalla sujuvuudella, jonka asiakas pääsee kokemaan konkreettisesti altaassa.

Tältä pohjalta ajateltuna se ei riitä. Eikä sen tulisi riittää kovin monelle muullekaan. Tervetuloa siis kokemaan ja näkemään toimintatapojamme kevään koulutuksiin!

Spinal Engine Theory and Long Axis Strokes

Nyt joku jo ajatteli, että pitääkö nämä blogitekstitkin tehdä englanniksi. Ei hätää, ei ainakaan vielä. Otsikko vain tällä kertaa englanniksi, koska kaikkea ei kannata kääntää Suomen kielelle. Käännös kuulostaa tyhmältä, or the idea get's lost in translation.

Tällä kertaa puhutaan siis Spinal Engine teoriasta nimenomaan uinnin kannalta. Luulen, että olen aiemmin kirjoittanut lapaluun hallinnasta ja sen merkityksestä uinnille. Lapaluun hallinta liittyy oleellisesti Spinal Engine teoriaan ja sen hyödyntämiseen uinnissa. Gary Hall sr. on hyvin tuonut esiin uinnissa vartalon kierron merkityksen. Aikoinaan vartalon kierto nähtiin tärkeänä uinnissa vastuksen vähenemisen vuoksi. Hyvä pointti kyseiseltä herralta oli, että emmekö me silloin potkisi nopeampaa kyljellään? Jos et ole kokeillut, niin voin kertoa, että näin ei ole. Vartalon kierto auttaa uinnissa mm. optimoimaan vartalon voiman käyttöä (yleisimmin tässä keskitytään leveän selkälihaksen, rintalihaksen ja ojentajan käyttöön käsivedon aikana) Lisäksi vartalon kierto helpottaa hengitystä vapaauinnissa.

Uidessa vapaauintia ihminen helposti ajattelee käsivedon sormenpäiden kautta keskivartaloon. Tällöin yritetään painaa kädellä vettä vasten ennen otteenhakuvaihetta ja näin kulutetaan vain turhaan energiaa. Tätä logiikkaa on myös käytetty siinä, että uintia harrastavien ihmisten sisäänkiertäjät olisivat treenatut ja niitä ei tarvisi uintiharjoittelun ulkopuolella huomioida. Nyt varmasti huomaat, ettei asia ole näinkään ja jos käyttää aktiivisesti voimaa käsijohtoisesti ennen otteenhakua, tulee vain tehtyä asioita hieman epätaloudellisesti.

Spinal Engine teorian ja lapaluun hallinnan kautta ajattelemme, että käsiveto aloitetaan lapaluun hallinnalla ja toteutetaan vartalon kierron sekä pinnallisten lihasten yhteistyöllä. Rintalihas, leveä selkälihas ja käden ojentajalihas ovat tällöin vain osa käsivetoa ei sen päätoteuttajat. Tässä ajatuksessa käsiveto liikkuu lavasta käteen ja palaten sieltä keskivartaloon. Tällöin myös itse uinti tuntuu ihan erilaiselta, mahdollistaa rennomman uinnin ja asettaa uinnin oheisharjoittelun erilaiseen valoon. Mitä harjoittelemme ja miten harjoittelemme. Aktiivisen ja riittävän kierron avulla voimme myös kasvattaa kehon pituutta vedon aikana ja voiman kulkemaan paremmin kehon läpi.

Samassa yhteydessä on myös puhuttu huippu-uimareiden vartalon taittumisesta sivusuunnassa vedon aikana. Teoreettisesti tämä on mahdollista ja ehkä jopa järkevää. Taipuminen pystytään jopa toteamaan pysäytyskuvista, mutta itse väittäisin, että vartalon taipuminen on vain hallinnan pettämistä ja aiheutuu isojen voimien suuntautumisesta rankaan. Otetuissa kuvissa taipuminen on ollut kuitenkin niin pientä, että en usko sen olevan harkittua. Lisäksi uskon, että on mahdollista saavuttaa parempi voiman hyödyntäminen ja suuntaus rangan täydellisellä hallinnalla. Tässä sitä sitten onkin haastetta meidän uimareille. 

Lisää Spinal Engine teoriasta, lapaluun hallinnasta ja muista uintia hyödyttävistä jutuista voit kuulla Santasport Swimmingin uusissa koulutuspaketeissa, jotka on rakennettu uinnin parissa toimivien ohjaajien, opettajien ja valmentajien avuksi. Koulutuspaketit yritetään saada julkaistuksi marraskuun aikana ja toteutukset keväällä 2016.    

Uinnin tulevaisuutta rakentamassa

Vietimme viikonloppuna aikaa Suomen uimaliiton ja Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton seminaarissa Hyvinkäällä. Viikonloppu tarjosi hyviä luentoja ja parempia keskusteluhetkiä uinnista. Omassa esityksessäni kävin lävitse uintitoimintaamme Santasport Swimmingissä. Avasin hieman kokonaisuuksia ja meneillään olevia projekteja. Jos jossain vaiheessa roolimme kotimaisessa uintikentässä oli hieman epäselvä, niin nykyisin näen sen selkeämmin uinnin kehitys ja tutkimuskeskuksena, jonka tehtävä on tukea kotimaista uintia kouluttamisen ja tiedon luomisen keinoin. Samalla tarjoamme myös palveluita paikalliselle väestölle.

Huomaat varmaan, että puhun uinnista yleiskäsitteenä ja se saattaa hieman hämmentää. Kuten seminaarissa selvitin, niin me emme puhu enää uimaopetuksesta ja uintivalmennuksesta erikseen. Ihan kuin emme todellakaan puhu kilpauintitekniikoista, vaan uintitekniikoista. Mietin vain, että kuka ihme näitäkin käsitteitä ja lokerointeja on keksinytkin ja millä tavalla ne kehittävä uintia, tai mahdollistavat uinnin kehittymisen??

Tulevaisuus on nyt

Uintitoimintaamme ohella esittelin seminaarissa uimaopettajillemme tulevaa kehittymisen työkalua; vaikuttavuuteen arviointia. Vaikuttavuuteen arviointi on otettu tänä syksynä käyttöön ja sen tarkoitus on mahdollistaa uimaopettajiemme ammatillinen kehittyminen.

Tämän lisäksi vaikuttavuuden arviointi on tärkeä työkalu, jolla viestimme tekemämme työn merkittävyydestä. Tämä auttaa meitä konkreettisesti osoittamaan, esim. Uimakoulujen hinnalla saatavan arvon. Tämä on toki toissijainen tekijä, joka on seurausta motivoituneiden ja ammattitaitoisten uimaopettajiemme laadukkaasta työstä.

Esittelin myös tähän projektiin liittyvän jatkoprojektin, jossa työstämme mobiilisovelluksia tukemaan meidän päivittäistä toimintaa. Sovellukset ovat jo nykypäivää uimaopetuksen parissa etenkin ulkomailla, mutta kukaan ei ole kehittänyt niitä vielä näin pitkälle. Uintikirjat ja diplomit ovat kivoja, mutta tämä on 2000 luvun uimakoulujen tulevaisuutta. Palvelut, joiden avulla pystymme vieläkin paremmin palvelemaan asiakkaitamme. Digitaalisessa muodossa muistot myös säilyvät paremmin, vai montako uintimerkkiä sinulla on tallessa?

Vuosi 2016 

Tuleva vuosi tulee olemaan hurja. Edellisen vuoden loppupuolella asetin meidän päätavoitteeksi kansainvälisyyden. En silti uskonut, tai tiennyt, että miten se tulisi tapahtumaan. Vuosi alkaa World Aquatic Development Conferensilla. Kiitos Hilden, sain kutsun tulla luennoimaan myös tähän kansainväliseen seminaariin. En edes osaa vielä kuvitella kuinka paljon erilaisia kontakteja ja uusia projekteja tuo tapahtuma tulee tuomaan Santasport Swimmingille. Sanoista tekoihin siis :)

Tämän tapahtuman jälkeen on käytännössä vielä koko vuosi aikaa saada asioita tapahtumaan. Loppuvuotta en ole oikein vielä hahmottanut, mutta lupaan, että kesä tuo uutta tullessaan. Ehkä syksykin sen kautta.

Tämäkään vuosi ei ole vielä lähelläkään loppua ja odottelemme parhaillaan uusinta edistysaskeltamme. Tämän lisäksi rakennamme kiivaasti koulutussisältöjämme. Paljon hyvää siis luvassa vuodelle 2016. 

Me Suomalaiset osaamme paljon. Pitää vaan muistaa se.

Mistä tämä kaikki kumpuaa?

Seminaarissa moni kiinnostunut kävi juttelemassa projekteistamme ja mm. siitä, että ovatko ne tulevaisuudessa kaikkien käytettävissä. Tämä on myös yksi ratkaistava asia lähitulevaisuudessa. Vaikka tahtotilamme tukea kotimaista uintia on kova, niin todellisuus on se, että jostain minunkin palkka on tultava ja tämä kiinnostaa myös varmaan työnantajaani. Työmme tulokset eivät ole mitään piiperryksiä, joten lopulta joku niistä joutuu maksamaan. Toteutuuko se erilaisten avustusten tai projektirahojen kautta, vai loppukäyttäjän lompakosta jää nähtäväksi. Sen voin kuitenkin luvata, että rahanarvoista tuotetta on luvassa.

Päivä uinnin ammattilaisen seurassa

Tervetuloa tutustumaan uinnin ammattilaisen päivään. Tarjoan tässä kirjoituksessa yhden näkökulman siitä, mitä uintia ammatikseen puuhaavan ihmisen arkeen kuuluu. Kerron myös hieman taustoja ja tulevaisuutta. Tekstin kautta ammattiin opiskelevat ja haluavat voivat peilata omia toiveitaan tulevasta ammatista, tai yhdestä mahdollisuudesta.

Työ Lapin Urheiluopistolla oli itselleni monia vuosia mahdollisuus kasvattaa ammattiosaamistani, ja ehkä jonain päivänä vastaan tulisi tarjous uinnin ammattilaisen työstä, joka itseä kiinnostaisi. Vuosien varrella puuhaillessa ja erityisesti Santasport Swimming - brändin luomisen alettua, on tullut huomattua, että tämän ammattitaidon kasvattamisen ja puuhastelun aikana olemme onnistuneet luomaan yhden Suomen uinnin tulevaisuuden merkittävimmistä keskuksista.

Santasport Swimming jatkaa kasvuaan ja on vielä hyvin nuori. Aika kertoo mihin kaikkeen se yltää. Jonain päivänä minullekin saattaa tulla se kiinnostava tarjous vastaan. Toivon vain, että ennen sitä uintia tekee meillä ammattilaisena minun lisäksi muitakin, ainakin yksi :)

Arkirutiinia, mitä?

Päivät ja ajanjaksot, jolloin oli aikaa tehdä töitä kevyellä tahdilla ovat ohitse. Uinnin kehityskeskuksena päivistä ei saa millään rutiininomaisia. Ainoa rutiini päivissäni on Lapin Urheiluakatemia treenit. Katsotaanpa tarkemmin, mitä kaikkea tehtäviä uinnin lajivastaavan pesti pitää sisällään:

Vapaa-aika:
Lasten uimakoujen organisointi
Santasport Swimming uimaopettajien jatkokoulutus
Uimaopettajien palkkalomakkeiden käsittely
Aikuisten uimakoulujen organisointi
Yksityisopetuksen organisointi
Uimaopetuksen kehitystyön organisointi ja toteutus yhdessä uimaopettajien kanssa

Valmennus:
Uintileirien organisointi ja käytännön järjestelyt
Yhteydenpito valmennuskeskusseuroihin
Valmennuspalveluiden kehittäminen ja toteutus leiriläisille
Lapin Urheiluakatemian valmennustoiminta ti, ke ja to aamuisin

Tulevaisuudessa myös mahdolliset yläkouluakatemian leiritykset uimareille

Koulutus:
Opiskelijoille järjestettävä koulutus:
                            - Uinnin perusteet
                            - Uimaopettaja (SUH)

Esimerkiksi tämä päivä sisälsi tällaista:

8.00 - 10.00 Urheiluakatemian aamutreenit
10.00 - 11.30 LPT 15A Uinnin perusteet (Vapaauinti)
11.30 - 12.30 Lounastauko
12.30 - 14.00 LPT 15 AML Uinnin perusteet (Uimataidon perusteet)
14.00 - 15.00 Kömpiminen pois allasosastolta, kahvitauko ja siirtyminen koneen ääreen.
15.00 - 16.00 Sähköposteihin vastaamista ja muita käytännön toimia
17.00 - 18.00 Delfiini ryhmien vanhempien infotilaisuus

Rutiiniomaisia päiviä kun ei ole, niin päivät vaihtelevat todella paljon. Välillä sinne mahtuu välinehuoltoa ja testausta, kehitystyötä, käytännön järjestelyjä jne. Ettei elämä olisi myöskään liian yksinkertaista, niin näiden tehtävien ohella vastaan myös Liikunnanohjauksen peruskurssin toteutuksesta ja kesällä järjestettävästä lasten yleisleiristä.

Miten kolmesta tuli yksi ja kuinka se toimii

Suomessa on mielenkiintoinen tapa lokeroida uimaopetus yhdeksi kokonaisuudeksi ja valmennus toiseksi. Itse näen asian hieman toisin. Joku toinen saattaisi väittää, että erikoistuminen on tehokkaampaa ja kaiken tekeminen tehottomampaa, mutta itse näen valtavasti synergia etuja uimaopetuksen, valmennuksen ja koulutuksen yhdistämisessä. Jos puhutaan pelkästä konkretiasta, niin budjettien yhdistäminen helpottaa toiminnan kehittämistä ja lisää resursseja. Lisäksi toiminta uimaopetuksen ja valmennuksen parissa luo sisältöjä uusien koulutusten järjestämiseen, kun taas valmennuspuolelta saatamme saada uusia suuntia uimaopetukseen ja vastaavasti uimaopetuksesta näkemyksiä valmennukseen. Pitää vaan osata nähdä asia oikein.  

Rooli?

Asioita tapahtuu parhaillaan kovalla tahdilla. Ehkä niitä on tapahtunut jo muutaman vuoden, mutta ei vain ole pysähtynyt ajattelemaan, tai sitten asiat vain isonee vuosi vuodelta. Kansainvälistyminen on Santasport Swimmingin iso teema tulevina vuosina ja sitä kohti mennää täyttä vauhtia. Miksi kansainvälityminen sitten kiinnostaa? On tullut melko selväksi, että vaikka Lapin Urheiluopiston toimintaympäristä antaa hyvät resurssit uintitoiminnan tekemiselle ja kehittämiselle, niin ulkomaihin verrattuna ollaan vielä eri mitta-asteikolla. Ja miksipä ei, yhdessä tekeminen antaa valtavasti uusia näkökantoja ja tehostaa toimintaa uudelle tasolle. Kansainvälistymisen on tarkoitus myös toimia molempiin suuntiin, eli hakea kehitystä kotimaiselle uinnille, mutta myös antaa ammattitaitoa ulospäin. Me Suomalaiset olemme välillä hieman arkoja tunnistamaan osaamistamme, mutta kyllä sitä löytyy. Pitää vain uskoa ja tehdä.

Minne menossa?

Mitä tulevaisuus sitten tuo Lapin Urheiluopiston uintitoiminnalle ja mihin suuntaan haluamme kehittyä? Yksinkertainen vastaus: En tiedä. Tietämättömyys kiehtoo minua isosti, koska se sisältää paljon mahdollisuuksia. Olen varma, että yhden jutun valmiiksi saaminen poikii uusia isompia juttuja. Näin menemme siihen suuntaan mihin on tarkoituskin, ilman että lukitsemme suuntaa liian varhain.

Ei muuta kuin nähdään matkalla!

Uskaltataisinko mennä yksityiseen uimaopetukseen?

Niin hauskalta kun se kuulostaakin, niin tätä ihmiset pohtivat. "Olenko tarpeeksi hyvä, että ottaisin yksityistunteja", "anteeksi kun olen niin huono" ja muut kommentit joita matkan varrella on tullut vastaan. Ehkä yksityinen uimaopetus on ollut niin uusi ja outo ilmiö, että se mielletään joksikin muuksi kuin se on. Kyllä, voimme treenauttaa huippu-uimareita ja keskittyä heidän kehittymiseen, mutta ihan samoin tavoin voimme auttaa myös vedenpelkoista omissa haasteissaan.

Sana leviää ja yksityinen uimaopetus ei ole enää niin vieras ajatus, ainakaan Rovaniemellä. Asiakkaita on ollut aktiivisista kilpailijoista harrastajiin, ikääntyneistä pieniin lapsiin. Yksityisen uimaopetuksen vahvuus on ehdottomasti yksilöllisyys ja joustavuus. Yksi äiti sanoikin, että kahdessa tunnissa saimme tehtyä enemmän edistystä kuin kokonaisessa uimakoulujaksossa.

Ilokseni erilaiset asiakasryhmät ovat löytäneet yksityisen opetuksen. On ollut lapsia, joilla on ollut enimmäkseen haasteita uinnin oppimisen kanssa, ehkä jopa hieman vesiarkuutta. On ollut vedenpelkoisia aikuisia, edistyneitä aikuisia ja pääsykokeisiin hakeutuvia. On myös vanhempia, jotka haluavat oppia uimaan, jotta voivat uida lastensa kanssa. Tarinoita on monia.

Opettajalle yksityinen opetus on hyvin rikasta, sillä jokainen asiakas on erilainen. Toki se vaatii ammattitaitoa opettaa/sparrata/konsultoida tällä tavoin, mutta samalla se antaa hyvin paljon. Olenkin sanonut, että mitä haastavampi asiakas sitä parempi. Joutuu haastamaan itsensä ihan kunnolla. Sitten on kaikki ne tunteet, jotka luonnollisesti välittyvät asiakkaista. Ensimmäinen sukellus, ensimmäiset uintimetrit, ensimmäistä kertaa saavutettu tavoiteaika sarjassa tai uusi kisaennätys.

Tervetuloa tunneille!

Latua perkele!

Tämän viikon maanantaina Lapin Kansa onnistui siinä, missä me Suomalaiset olemme monesti niin hyviä; näkemään asiat negatiivisuuden kautta. "Lapin lasten uimataito on maan heikoin". Hienoa, kiitos tästä vielä kerran. Juttu oli sinällään hyvä, vaikka toki sisälsi muutamia niin perinteisiä kotimaisia kompastuskiviä. Perinteisin niistä on ongelmien näkeminen ratkaisujen sijaan.

"Välimatkat ovat pitkiä ja uimahalleja ei ole"

"Kesät on niin kylmiä, ettei silloin tarkene uida"

"Uimakouluja ei aina järjestetä, tai niihin ei mahdu kaikki"

Seuraava kotimainen uimataitotutkimus suoritetaan vuonna 2016. Tulosta ei voida kuin arvailla, sillä faktatietoa ennustettavuuden parantamiseksi on kovin vähän. Miksi? Koska emme ole halunneet tähän mennessä löytää tarpeeksi ratkaisuja. Haastankin kaikkia jatkossa ehdottamaan ratkaisua tästä eteenpäin lausuttuihin haasteisiin uimataidon parantamiseksi. Jos haaste tuntuu jotenkin ylivoimaiselta, niin ei sitten kun latua perkele! Siirry syrjään, äläkä ainakaan hidasta meidän muiden kehitystä.

Kesäuimakoulut starttasivat Santasport Swimmingissä tämän viikon maanantaina. Uimaopettajamme aloittivat samalla vaikuttavuuden mittaamisen työkalun kehittämisen. Projektin toisena päivänä syötettiin alulle ajatus, joka uudistaisi uimaopetusta maailmanlaajuisesti. Joten siinä ajatusta myös Lapin Kansalle, että jatkossa miettisi otsikot hieman paremmin kysymällä, että mitä kaikkea teemme uimataidon parantamiseksi. Rohkenen veikata, että toisenlainen otsikko ei edes vähentäisi lehden myyntiä.

ps. vaikuttavuuden mittaamisen työkalua esitellään Suomen Uimaliiton ja Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton seminaarissa syyskuussa. Tervetuloa kuuntelemaan!

Mitä opin tänään?

VST päivillä Kuortaneella Huippu-urheilu osion keskustelussa nousi esille kuinka kyseistä osiota oli pitkään kutsuttu koulutus nimellä. Määritelmien muuttuessa ei pidä koskaan unohtaa asian  lähestymistä koulutuksen kautta. Mieti pelkästään kuinka uintiharjoitus voikaan muuttaa muotoaan ja hyötysuhdettaan, kun sitä tarkastellaan kouluttautumisen näkövinkkelistä. 

Fyysistä kapasiteettia rakentaessa on aina se epävarmuus lopputuloksesta. Vaikka kuinka testaamme, suunnittelemme ja mukautamme, niin parhaimmillaankin harjoittelu on arvaamista. Harjoituksen jälkeenkään ei vielä voida tietää mitä oikeasti tapahtui. Lopullinen vastaus tulee vasta, kun käsi lyö paneeliin kisoissa. On paljon hyviä tarkoitusperiä, ajatuksia ja toteutuksia, mutta emme vain yksinkertaisesti voi tietää. Sen vuoksi, ja täydentääkseen kehittymistään tulisi harjoittelussa olla aina jokin oppimistavoite. 

Sanotaan, että pyrimme uimaan sarjan tietyllä lähetyksellä, tiettyyn tavoiteaikaan. Keskittymällä tuon tavoiteajan saavuttamiseen, emme saavuta vielä läheskään kaikkea mitä olisi tarjolla. Jatkuvalla oman tekniikan analysoinnilla, opimme jatkuvasti omasta tekniikastamme. Toteutus on myös tärkeä tehdä kisavauhdissa, koska emme hyödy huomioista muissa vauhdeissa. Milloin veto pitää, miten vartalo toimii yhteistyössä, kuinka happi kulkee. Mitä nuorempana sen oppii, sitä luonnollisempi osa harjoittelua se on.

Tämä koskee lopulta montaa elämän osa-aluetta, mutta erityisesti harjoittelua, olit sitten urheilija tai kuntoilija. Älä suorita, vaan löydä se puuttuva pala!

Tänään saat olla väsynyt

 

 Intohimo, kunnianhimo, periksiantamattomuus

Hyveet ovat joskus taakaksi. Tunnet jo rajasi, mutta jatkat eteenpäin kun et tiedä muutakaan. 

Muiden silmissä yrität olla näyttämättä todellista oloasi, mutta et pysty sitä enää peittämään. Väsymys ei silti vähennä sen arvoa mitä teet. 

Tänään saat olla väsynyt, koska huomenna paistaa aurinko.

Vaikuttavuuden mittaamisen kautta uuteen nousuun

Keräännyimme kaksi viikkoa sitten Kuortaneen Urheiluopistolle päivittämään Vapaan Sivistystyön opetussuunnitelmaa. Samalla mietimme yhtä ammattimaisen toiminnan mittaria; Vaikuttavuutta. Mitä vaikuttavuus tarkoittaa, kuinka se esiintyy arkitoiminnassa, kuinka sitä mitataan ja millä mittareilla. Huomasimme, että me helposti mittaamme asiakastyytyväisyyttä ja pidämme tätä toiminnan laadukkuuden tasona. Lopulta se on kuitenkin vasta puolet siitä. 

Vaikuttavuuden tarkasteleminen uintitoiminnassa on yksinkertaisesti oppimistuloksia ja niiden siirtovaikutuksia. Kuinka moni toimintaan osallistuvista lapsista saavuttaa toiminnalle asetetut tavoitteet ja kuinka näiden tavoitteiden saavuttaminen palvelee lopulta vaikka organisaation kasvua, paikallisia uimataitotilastoja ja hukkumislukujen pienenemistä.

Tulevana syksynä Suomen Uimaliiton ja Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton järjestämässä yhteisseminaarissa tulen muun muassa kertomaan mitä uintitoiminnan vaikuttavuuden mittaus tarkoittaa, kuinka sitä voi mitata ja miten se linkittyy arkiseen toimintaan, kuten henkilöstön ammattitaitoon, työmotivaatioon ja tulokseen. Santasport Swimmingin oma vaikuttavuuden mittausjärjestelmä on rakentunut rauhassa jonkin aikaa ja viimeistelemme sitä kesän uimakoulujen yhteydessä uimaopettajiemme kanssa. Toivottavasti pystyn kertomaan jo hieman enemmän syyskuussa. 

Tulehan siis ehdottomasti syksyllä paikalle kuuntelemaan ja keskustelemaan uusista mahdollisuuksista ja kehittymisen polusta.

Erikoistuisinko nuorena, vai harrastaisinko monipuolisesti? Onko sillä lopulta väliä...

...jos toiminta on ammattimaista?

Tämä on sarjassa keskusteluja liikunta-alan arjessa. Keskusteluja käydään milloin mistäkin aiheesta, kahvipöydissä, ruokailussa ja työn tiimellyksessä. Tähän aihealueeseen liittyvä keskustelu käytiin entisen opettajani kanssa rakentavassa hengessä, kumpikin omia ajatuksiaan purkaen.

Ennen kuin puran tähän tekstiin muutamia ajatuksiani erikoistumisesta urheilussa, haluan jostain syystä kertoa sen, että minulla ei ole kovin vahvaa mielipidettä puolesta tai vastaan. Sen sijaan näen heikkoudet sekä varhaisessa erikoistumisessa ja monipuolisessa liikunnan harrastamisessa. Kumpikaan järjestelmä ei siis ole missään nimessä aukoton.

Keskustelu lasten erikoistumisesta urheilussa yhteen lajiin on mielestäni huvittava. Vahvat persoonat ovat muuranneet kansan sydämiin, että varhainen erikoistuminen on kaamea mörkö ja kuka tahansa sitä ehdottaa tulisi ristiinnaulita torilla. Ehkä se on tämä jyrkkä mustavalkoinen ajattelutapa, joka minua häiritsee.

Monipuolisen harrastamisen eduksi on aina nimetty erilaiset ärsykkeet, joiden kautta lapsi kehittyy monipuoliseksi urheilijaksi. Tällöin hän on myös vammoista vapautettu, koska harjoittaminen on ollut monipuolista. Monipuolisen harrastamisen puolestapuhujat vetävät aina viimeisenä korttina pöytään tutkimukset, jotka osoittavat, että menestyneillä urheilijoilla on kaikilla(?) monipuolinen harrastustausta. Suuria silmänpyörätyksiä aiheuttaa tieto, jos joku urheilija ei osaa jotain yleistä taitoa. "Eikö hän tosiaan osaa kuperkeikkaa?" "Ei osaa ja ajattele, hän on jousiampuja."

En tiedä näenkö maailman jotenkin toiselta kantilta, mutta huomaako kukaan muu näitä ristiriitaisuuksia, joita tässä asiassa on? Katsotaanpa nyt vaikka ensiksi näitä tutkimuksia. Oletteko koskaan nähneet, että näissä tutkimuksissa olisi oikeasti tutkittu, että minkälaista tämä monipuolinen harjoittelu on ollut? Montako tuntia, mitä lajia ja mitä siirtoominaisuuksia nämä lajit ovat tuoneet lopulliseen päälajiin? No, eipä ole. On vain tyydytty toteamaan, että on harrastettu liikuntaa monipuolisesti lapsena. Korkeintaan on mainittu lajit joita harrastettiin. Sama kuin sanoisi voittaneenssa lotossa, mutta jättäisi mainitsematta, että voittosumma olikin 5 €.

Muutamia muita askarruttavia kohtia ovat lajispesifisyys, toiminnan ammattimaisuus ja ympäripyöreät määritteet. Kuinka paljon ja mitä ominaisuuksia voidaan siirtää? Onko olemassa jokin unelma lajicombo? Mitä tarkoittaa monipuolinen harrastaminen ja onko se kopioitavissa yhden lajin sisään?

Kerron tässä lyhyen tarinan, jonka voi tulkita joko puolesta tai vastaan. Joitakin vuosia sitten erään palloilulajin valmentaja pyysi yksilölajin urheilijaa täydentämään joukkuetta turnaukseen, koska tarvetta pelaajista oli. Yksilölajin urheilija ei ollut harrastanut lajia koko kautena, mutta lupautui mukaan. Turnauksen päätteeksi huomattiin, että yksilölajin urheilija oli koko joukkueen paras pelaaja. Yksilölajin pelaajaa pyydettiin myös turnauksen jälkeen lajiharjoituksiin, mutta kehittyäkseen missä? Tarviko joukkue siis enemmän tätä yksilöä, kuin yksilö joukkuetta tai sen tekemiä harjoituksia? Mitä kyseisessä lajissa siis harjoiteltiin. Tämä nostaa esiin dilemman toiminnan ammattimaisuudesta. Päättää lapsi erikoistua nuorena, tai harrastaa monipuolisesti, ratkaisee urheilussa onnistumisen tänä päivänä edelleen se minkälaisia ihmisiä tai ammattilaisia hän tapaa matkansa varrella.

Mitä tänään tehtäisiin?

Edellisessä kirjoituksessa kerroin ajatuksiani uimarin tavoitteiden ja oheisharjoitteiden perusteista. Tässä kirjoituksessa pyrin avaamaan ajatuksiani hieman enemmän ja pohtimaan samalla yhtä mystisimmistä osista uintivalmennuksessa; oheisharjoittelua. Kuivaharkat, oheisharkat, tai millä nimellä niitä haluaa kutsuakaan on yksi mielenkiintoisimmista ilmiöistä valmentautumisessa. Lähes kaikki sitä tekee, mutta harva kertoo miten. Oheisharjoittelun onnistuminen ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen palikka, että sitä voitaisiin pitää itsestäänselvyytenä. Kuinka moni on siis pysähtynyt miettimään miksi oheisharjoittelua tehdään?

Oheisharjoitteluun kuuluu kaikki altaan ulkopuolinen harjoittelu. Oheisharjoittelun tavoite on monesti uinnin tukeminen, vaikka selkeästi oheisharjoittelun tavoite pitäisi olla tarkennetusti uintinopeuden lisääminen. Katsomalla oheisharjoittelua eri näkökulmasta voi nähdä toiminnan ihan eri valossa. 

Kirjoitin viimeksi, että oheisharjoittelun perusta tulisi olla ennaltaehkäisevä harjoittelu. Miksikö? Koska se on ainoa oheisharjoittelun muoto, josta voidaan saada täysi hyöty siihen käytettyyn aikaan verrattuna. Lisäksi se vaikuttaa uintinopeuteen ja uimarin hyvinvointiin. Mitä ennaltaehkäisevä harjoittelu sitten pitää sisällään? Tässä hieman ajatuksia:

• Lapaluun liikkeseen ja olkapään toimintaan vaikuttavien lihasten vahvistaminen ja elastisuuden ylläpito (myös rakenteet)
• Rangan liikkuvuuden ja hallinnan lisääminen
• Vartalon linjauksien oppiminen ja sitä tukevien lihasten vahvistaminen ja/tai venyttäminen

Mihin kaikkeen nämä uinnissa sitten vaikuttaa? Esimerkiksi näihin:

• Uintiasennon löytymiseen ja säilymiseen
• Vetopituuden lisäämiseen ja ylläpitoon
• Vartalon ja raajojen liikkeen hallitsemiseen

Kaikille näille yhteinen nimittäjä on uintinopeus, mutta myös hyvinvoiva terve urheilija.

Kaiken tämän jälkeen päästään siihen perinteisempään ajatukseen oheisharjoittelusta, jota monesti ajatellaan voima- ja lihaskuntoharjoitteluna. Oheisharjoittelua voi olla esimerkiksi myös hiihto, voimistelu ja pelit, mutta puhumme tällä kertaa vain voima- ja lihaskuntoharjoittelusta, ettei venyisi liian pitkäksi.

Tarkasteltaessa oheisharjoittelua uintinopeuden lisäämisen kautta, voidaan voima- ja lihaskuntoharjoittelu nähdä uudessa valossa. Vedessä lihaksen hermotus ja liikerata on hyvin erilainen maalla tehtäviin liikkeisiin verrattuna, joten siirtovaikutus maalla tehtäville harjoituksille saattaa olla jopa niinkin alhainen kuin 0 - 20 %. On siis hyvä välillä pysähtyä miettimään mitä teemme ja miksi teemme sitä.

Esimerkkinä tässä voisimme käyttää vaikka penkkipunnerrusta. Henkilö on valtavan hyvä penkkipunnerruksessa, mutta ei ole koskaan koittanut vinopenkkiä. Ensimmäisellä kokeilukerralla hän huomaa, että liikerata ei ole hallussa ja lihakset eivät pelaa halutulla tavalla. Saattaapa siinä samalla löytää jopa uusia lihaksen osia. Sama juttu käsivedossa. Vaikka rintalihas osallistuu käsivedon suorittamiseeen on penkkipunnerruksesta saatava hyöty alhainen. Samaa voisi ajatella punnerruksista. Silti me niitä teemme, miksi?

Nyt alkaa sitten se tuskailu, että onko mistään mitään hyötyä? Palaamme tässä kohtaa valmentamisen perusasioihin: mitä ikinä teetätkin, pitää sinun pystyä perustelemaan se jotenkin uintinopeuden lisäämisen kannalta. Tässä voi sitten lyhyesti pysähtyä miettimään, että jos voimaharjoittelusta saatava hyöty on joillain liikkeillä minimaalinen, niin kuinka paljon menetämme lisää, kun allasharjoittelu kärsii lihasten ollessa väsyneitä ja arkoja kuivaharjoittelusta.

Lohtua kuitenkin on. Voima- ja lihaskuntoharjoittelusta on hyötyä uinnissa, mutta pitää vaan löytää ne merkittävät harjoitukset ja karsia pois ei niin merkittävät.

Tavoitteiden perusteet

Seuraava kirjoitus käsittelee ajatuksiani valmentamisesta. Tauko päivittäisvalmennuksesta on nyt kestänyt viisi vuotta ja tähän mennessä kaikki vuodet ovat olleet tarpeellisia valmentajana kehittymisen kannalta.

Uskon aloittavani valmentamisen ihan nuorimmista uimareista. Pienissä uimareissa on paljon potentiaalia ja mahdollisuuksia. Käsitteet kuten hauskuus, ilo, nautinto, tarkoitus ja merkitys ovat vielä ihan avoimia. Voiko sen parempaa valmentamisen aloittamista kuvitella? Ajatusmaailmassani on tarkoitus myös mennä sillä porukalla loppuun asti. Ymmärrän kyllä isoja ammattimaisempia seuroja tasovalmennuksineen, mutta kaikissa seuroissa tämä ei ole paras mahdollinen toimintamuoto. Uskon silti, että istuisin hyvin myös tällaiseen organisaatioon jos ja kun asiat hoidetaan siten kuin ne on yhdessä sovittu. Mietin silti Malvelan Maken kirjoituksen jäljiltä, että kehittyvätkö valmentajat tasovalmennuksessa kuitenkaan niin hyvin, jos he eivät altistu ikäryhmän ulkopuolisille ajatuksille? Tämäkin heikkous voidaan toki poistaa toimivalla organisaatiolla.

Takaisin aiheeseen...

Valmentamiseen ja valmentautumiseen kuuluu oleellisesti tavoitteet. Oikeiden tavoitteiden asettaminen määrittää jopa pitkälti sekä valmentajan, että uimarin onnistumisen. Oli nuori uimarin alku tulevaisuudessa mitä tahansa, kuuluu hänen harrastukseensa alusta lähtien oleellisesti tavoitteet. Mitä tavoitteita 5-7 vuotiaalla lapsella voi olla? Ajatus on ehkä vähän harhaanjohtava. Lapsen tavoitehan on pitää hauskaa, nauttia. Ohjaajan/valmentajan/organisaation tavoite lapsen kohdalle on erilainen. Siis mikä? Voitto Rolloissa, ikuissa, ässämmeissä, nemmeissä? Mikä? Ei mikään näistä.

Tavoitteita voidaan määritellä kaksi. Lyhyen tähtäimen tavoite on, että lapsi oppii, pitää hauskaa, nauttii tekemisestä altaassa ja palaa ilolla harjoitusten jälkeen kotiin. Pitkän tähtäimen suunnitelma ei liity mahdolliseen kilpa-uraan, vaan pidemmälle, koska kaikista ei tule kilpauimareita. Jokaisen juniorin kohdalla tavoite tulisi olla luoda hänelle mahdollisuudet olla terve, liikkuva ja hyvinvoiva aikuinen. Miksi tämänkaltainen pitkän tähtäimen suunnitelma täytyy määritellä pienen lapsen kohdalle, mitä se tarkoittaa lapsuudessa ja miten se vaikuttaa hänen mahdolliseen kilpa-uraan huippu-urheiluvaiheeseen asti?

Lapsella oikeiden tavoitteiden asettaminen tarkoittaa oikeiden perusteiden, kuten hyvän ryhdin oppimista, hyvän tekniikan omaksumista ja omien toimintatapojen ymmärtämistä. Tavoitteen ei koskaan tulisi olla mahdollisimman nopea kilpauimari, koska se on tavoitteena liian kapea ja ajaa kohti harrastuksen lopettamista. Tekemällä oikeita asioita saadaan sivutuotteena myös muita tärkeitä asioita, kuten onnistumisia ja nopeita aikoja. Samaan tapaan kuin oikealla laji- ja oheisharjoittelulla saamme aikaan kehitystä, joka poistaa tarpeettomia osia harjoittelusta.

Peter Halen kiteytti aikoinaan uimarin olkapää sarjassaan hyvin uimarin oheisharjoittelun perustan. Ennaltaehkäisy tulisi olla kaikkien ohjelmien perusta. Valmentajan taito on soveltaa sitä eri ikäryhmille. Perustan jälkeen voidaan lähteä miettimään oheisharjoittelun laajuutta. Mikä on tärkeää ja mikä ei? Mikä vie uimaria nopeampaa altaassa ja mikä ei? Paljolti on kysymys siitä kuinka suuri hyötysuhde eri harjoituksilla on. Suoritukset altaassa on hyvin spesifeja ja yllättävän moni oheisharjoitus on merkityksetön uintia ajatelleen. Kyllä, urheilellisuus on varmasti tärkeää, mutta ei liikuta uimaria yhtään sen lujempaa siellä altaassa. Paras kommentti minkä olen kuullut menee näin: "mitä hyötyä uimarille on siitä, ettei hän pysty oheisharjoittelua seuraavana aamuna istumaan vessanpöntölle?"

Kissa pöydälle, osa 1: koulutukset

Lajivastaavalla on tätä vapaa-aikaa (verraten päivittäisvalmentamiseen) näköjään niin paljon, että pakollisten uinnin nettisivujen kahlailun jälkeen ehtii vielä kirjoittamaankin. Tämän juttusarjan jo puoliksi manattu tavoitehan on taas synnyttää keskustelua tärkeistä uintiin liittyvistä aiheista. Juttusarjassa saatetaan käsitellä "arkojakin" aiheita, joten muistetaan pitää asiat asioina ja kommentit samoin ;)

Ensimmäisessä osassa tarkastellaan uinnin koulutuksia Suomessa. Keskeisiä koulutusjärjestöjä meillä on kaksi, eli Suomen Uimaliitto ja Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitto. Kumpaisenkin liiton koulutuksissa olen saanut toimia kouluttajana. Nyt ei ollut kuitenkaan tarkoitus käsitellä näin pinnallisia asioita. Nyt pohditaan koulutuksia siltä kantilta, että pysyvätkö koulutuksemme ajan tasalla ja kehittyvätkö kansalliset koulutukset riittävästi?

Mielestäni tämä on tärkeä puheenaihe meillä lajin parissa, koska uinti on lajina jatkuvassa kehityksessä, niin samaan tapaan tulisi tarkastella myös koulutuksiemme kehitystä. Kysyn tämän kysymyksen, koska minulla ei ole täysin tarkkaa tietoa kaikkien koulutuksien kehityspolusta. Kuka siis tietää, vastaushan saattaa hyvinkin olla kyllä. Mietteitä kuitenkin herää paljon. On puhuttu esimerkiksi siitä, että valmennustietoa Suomessa on paljon. Uskon ja tiedän tämän pitävän paikkansa, mutta jakautuuko tieto liian suppealle osalle valmentajia? Olemmeko liikaa oman motivaation varassa hakea jatkuvasti lisää tietoa? Miten voisimme entisestään kehittää ja monipuolistaa koulutuksiamme?

Yhtenä esimerkkinä koulutuksien kehityksestä voisi olla valmentajakoulutuksien kehittäminen urheilijan polun eri vaiheisiin. Meillä ei siis enää olisi suoraan neliportaista koulutusjärjestelmää, vaan esimerkiksi lapsuuvaiheelle olisi oma kaksi tai miksi ei jopa kolmiportainen järjestelmä. Tämä on ollut suosittu puheenaihe eri valmentajatapaamisissa, mutta en edes enää muista missä tästä puhuttiin jo ensimmäistä kertaa. Vieläkään emme ole ihan päässeet sinne kehitysasteelle. Tällehän voi olla joitain esteitä, mutta näin saisimme osaavia valmentajia myös sinne lapsiin ja nuoriin.

Uinninohjaajan tai uimaopettajan koulutuksiin on tulossa seuraavan 5-10 vuoden sisällä melkoisia muutospaineita. Näen sen kehityksen jatkuvasti työssäni, kun olen aktiivisessa opetus- ja koulutustyössä altaalla. Ihmisillä on enemmän ja enemmän haasteita uinnin oppimisen suhteen. Muuttuva elämäntyylimme vaikuttaa oppimiseen jo tänä päivänä. Esimerkiksi yhdessä kurssiryhmässä puolella osallistujista oli olkanivelen liikkuvuus niin raa'asti rajoittunut, että se haittasi uintitekniikan oppimista. Kohta ei siis enää riitä se, että osaa rakentaa tuntisuunnitelman, osaa organisoida ryhmiä ja ohjata opetusta. Pitää tietää enemmän, koska ennen kuin nämä lisääntyvät rajoitteet on selvitetty, niin asiakas ei voi oppia uintitekniikoita. Ihmisillä on yllättävän paljon erilaisia haasteita jo nykyään, miten sitten tulevaisuudessa?

Olen ymmärtänyt, että tällaisille koulutusten kehittämiselle voisi olla jopa EU projektirahaa tarjolla. No, ennen hankehakemusta katsotaan miten saadaan keskustelua aikaan.

"Urheilija ei tervettä päivää näe"

Urheilun surullinen lausahdus, etenkin uintiurheilussa. Joo, ymmärrän lajeja, joissa tulee kontaktia tai lajisuorituksessa on muuten vaara loukkaantua. Lausahdus on niin tuttu, että tavallinen tallaajakin sen tunnistaa ja sitä innokkaammin sitä viljelee. Pieni pyyntö teille uinti ihmisille: lopeta sen hokeminen! Lausahduksen elossa pitäminen antaa vain hiljaisen hyväksynnän sille, ettei tarvi välittää, yrittää parastaan tai edes pystyä ehkäisemään vammoja, olit sitten valmentaja tai urheilija.

Tässä vaiheessa saa toki olla vapaasti eri mieltä. Itse en ymmärrä uinnissa todellisuutta, jossa vammat ovat väistämätön paha. Tiedän, että on ihmisiä, jotka ovat tätä mieltä. Lukijan täytyy myös ymmärtää se, että tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole syyttää ketään. Itsekin olen onnistunut tekemään hölmöjä juttuja uimareille ja itselleni. Tämän kirjoituksen tarkoitus on herättää keskustelua tai vähintäänkin ajatuksia jokaisen lukijan päässä. 

Loukkaantumisia voi tulla uinnissa eri tavoin. Tällaisia ovat mm. vääränlainen kuivaharjoittelu ja vääränlaiset liikeradat uinnissa. Tässä törmäämme taas siihen yksinkertaiseen seikkaan kuinka tärkeä asema juniorivalmentajalla on uimarin polulla. Tuskailemme sen kanssa miten saisimme nuorille urheilijoille ammattimaiset valmentajat, mutta sitä ennen pitää ymmärtää mitä olemme hakemassa? Olemme hakemassa parasta juniorivalmentajaa. Näitähän harvoin riittää ihan valittavaksi asti, joten mitä oikeasti etsimme?

Olen nähnyt kuinka seuroissa tehdään omasta mielestäni vääriä päätöksiä rekrytointiprosessissa. Tarpeen kartoitus on jäänyt vajaavaiseksi monesti siitä syystä, ettei oikeasti tiedetä mitä seura tarvitsee. Tämä on ihan eri kirjoitus, joten kerron sen lyhyesti. Kasvava seura tarvitsee ammattilaisen, joka huolehtii seuran lapsi ja nuorisotyön laadusta ja kehityksestä. Tämän henkilön tehtäviin tulisi kuulua seuran "terve urheilija" ideologian rakentaminen ja toteuttaminen junioripuolella. Eli sen sijaan, että palkataan päävalmentaja, kannattaa miettiä mitä oikeasti tarvitsette?

Mistä tiedän? Olen valitettavasti nähnyt tämän tapahtuvan. Koska en tiedä, niin toivon, että tämä asia on kunnossa ainakin isoimmissa seuroissamme.

Pitkä matka ja iso työmäärä tällaisilla "junioripäälliköillä" on. Se miten "terve urheilija" ideologian saa rakennettua ja koututettua on jo toinen juttu. Sekin on oma juttunsa, mitä mörköjä siellä kuiva- ja allasharjoittelussa piilee. Tee itsellesi sellainen palvelus; kun katsot uimareidesi harjoitusohjelmaa/harjoittelua, jos sielä on jotain sellaista mitä et osaa perustella tai näet uimareiden tekevän huonolla tekniikalla,  niin tee asialle jotain! En osaa kertoa kirjoittamalla miten kaikki tämä tehdään, mutta osaan toki kertoa kasvotusten. Ehkä siis tarjoamme joskus koulutusta tähän juniorivalmentajille ja päälliköille.

Sudenkuopat

"Teit väärin, nyt ei toiminut"

Ääni saattaa olla sisäinen tai ulkoinen. Sudenkuopat, nuo katkeransuloiset, mutta tärkeät kokemukset edetessäsi ammattiosaamisessa eteenpäin. Kukaan meistä ei ole tässä tekemättä virheitä. Jotkut jopa sanovat, että virheet tekevät meidät. Olen samaa mieltä, enkä luopuisi yhdestäkään sudenkuopastani... tai ainakin nyt ajattelen niin.

Uinnin ammattilaisena sudenkuoppiin törmää ihan samoin kuin missä tahansa ammatissa. Käyn läpi tässä viisi ensimmäisenä mieleen tulevaa sudenkuoppaa, joista kaikki eivät välttämättä ole niitä perinteisempiä, mutta kuitenkin helposti tunnistettavia.

1. Uintivalmentaja vai uimaopettaja?

Statuksen määritteleminen voi olla jopa meidän ensimmäinen kompastuksemme. Joillekin on hyvin tärkeää, että häntä tituleerataan oikealla tittelillä. "Minä olen valmentaja, en ohjaaja tai uimaopettaja". Hienoa! Luokittelemalla itsesi johonkin tiettyyn kategoriaan, estät vain itseäsi kehittymästä kokonaisvaltaisesti, ja kyllä halusit tai et jokainen altaalla työskentelevä on molempia; sekä uimaopettaja, että uintivalmentaja. Termit ovat vain synonyymeja keskenään. Jotkut ovat kysyneet minulta, että eikö sinua haittaa, että sinua kutsutaan lehdessä "vain" uimaopettajaksi. Vastaan aina samoin; oli tittelini mikä tahansa, se ei koskaan määrittele minun ammattiosaamistani.

2. Näin on aina tehty

Rutiininomaisuus on hyvästä, mutta niin on kriittinen tarkastelu ja kehittymiskykykin. Jossain vaiheessa vanhat metodit eivät enää käy järkeen tai niiden tilalle tulee uusia parempia. Toisilta kopioiminen kuuluu tähän samaan kastiin. Oman osaamisen kehittämisessä on tärkeää, että ensinnäkin osaa perustella omat toimintatavat, mutta myös tarvittaessa uskallat muuttaa niitä. Kehittyessä on vain hyvä muistaa vanha totuus: yksinkertainen on kaunista. Kuunnellessa ihmisiä puhumassa seminaareissa, on menestyvien uimaopettajien tai valmentajien viesti aina sama; Teemme perusasiat hyvin ja pidämme asiat yksinkertaisina.

3. Hauskuus

Hauskuus on monessa eri toiminnossa ymmärretty ihan väärin. Pahimmassa tapauksessa sana hauska ohjaa toimintaa altaalla niin paljon, että alkuperäiset tavoitteet unohtuvat. Mitäs ne nyt olivatkaan? Aivan! Taidon oppiminen, olemmehan oppimassa uimaan. Hauskuus ja taidon oppiminen eivät missään nimessä ole toisiaan poissulkevia asioita, vaan ne ovat yksi ja sama käsite. Lapsista on älyttömän hauskaa oppia uusia asioita ja he ovat yleitä näyttäessään niitä muille. Me hieman vanhemmat lapset olemme vain unohtaneet, miten pienet lapset kokevat ja näkevät hauskuuden. Taidon oppimista ei tarvitse piilottaa erikseen pelien ja leikkien sekaan, että se voisi olla hauskaa. Jopa pelkistetyt määrälliset liukuharjoitukset voivat olla hauskoja. Yritä, saatat yllättyä. 

4. En ole vielä valmis

Juuri "koulun penkiltä" päässyt uimaopettaja tai uintivalmentaja helposti miettii, että en ole vielä valmis tekemään ohjausta tai valmennusta. Tiedoksi: et koskaan tule olemaan valmis ja se on koko tämän toiminnan suola. Tottakai ihan alussa on opittavaa vielä enemmän ja epävarmuus saattaa paistaa läpi, mutta jokaisen on aloitettava joskus. Sen varjolla toiminnasta pois jääminen on yksi lamauttavimmista sudenkuopista. Vain pyytämällä apua ja tukea voit sitä saada polkusi alkumetreillä.

5. Mä tiedän tän jo

Edellisen vastakohta. Ärsyttävimpiä tyyppejä joita voi tuntea. Mä tiedän kaiken - asenteella varustetut ihmiset vanhat konkarit tai uudet tulokkaat ovat koko ammattikentän pahimpia hidastetöyssyjä. Jälleen kerran, ammattimaisimmat ja menestyneet ihmiset ovat usein hyvin nöyriä ja vastaanottavaisia. Se on yksi heidän onnistumisensa kulmakiviä. Kuuntele ja ole avoin, oli tarinan kertojana kuka tahansa ja oli sinulla takana mitä tahansa.

Rakentamassa uinnin osaamiskeskusta

 2007

Vuosi jolloin aloitin työskentelyn Lapin Urheiluopistolla. Tuolloin ei ollut kovinkaan selkeänä mielessä mitä sitä halausi tehdä ihan oikeasti. Toisaalta eipä sitä tiedä vieläkään, mutta nyt tehdään kaikkea sitä mikä tuntuu hyvältä. Tekeminen lähtee sydämestä ja rakkaudesta lajiin. Minulle esitettiin hiljattain toive, että pystyisin tuomaan saman intohimon muihinkin työtehtäviin kuin uintiin. Jälkeenpäin mietin, että en toivo kenellekään sellaista kohtaloa. Yhdessä asiassa olkoon jokaiselle tarpeeksi. Se nimittäin voi olla kohtalokasta, siinä pystyy ajamaan itsensä loppuun.

2010

Tarkastellessa elettyä elämää, voi siitä löytää erilaisia kulminaatiopisteitä. Vuosi 2010 on ollut itselleni varmasti yksi tärkemmistä. Vaikea luopuminen seuravalmennuksesta ja loistavista uimareista. Oli kuitenkin selvää, että kotona tarvittiin tuolloin enemmän. En olisi silloin uskonut, että tuon päätöksen tekeminen mahdollistaisi suuremman kehittymisen valmentajana. Päivittäisen valmennuksen poisjääminen muodosti tyhjiön, joka täytyi täyttää jotenkin. Tästä alkoi Santasport Swimmingin luominen ja kehittäminen. Matka on ollut monivaiheinen jo tähän asti, entä tulevaisuudessa?

2013

Santasport Swimming on vahva kokonaisuus; valmennus-, koulutus- ja opetustoiminta kulkevat käsi kädessä. Käsitin tuolloin, että näillä tiloilla, välineillä ja resursseilla olemme etuoikeutetussa asemassa Suomessa. Meillä ei ole rajoitteita, vain todella paljon mahdollisuuksia. On jopa velvollisuus toimia uintitoiminnan kehittäjänä tässä maassa. Tutkimme uimaopetusta, kehitämme olosuhteita, luomme laadukkaita palveluita, olemme täysiverinen varteenotettava uinnin osaamiskeskus.

 2015

Joitain vuosia sitten sanoin haaveen ääneen; saada toiminta kasvamaan niin isoksi, että voi palkata itselleen työparin tekemään tätä työtä. Työtä on nyt niin paljon, mutta tuottavuus pitää saada vielä kasvamaan. Näitä resursseja katsellessa en usko sen olevan kovin suuri haaste. Vähäinen aika on ainoa rajoite. Kuluvana vuotena on tavoite saada paljon aikaan. Olosuhteiden kehittämisen puolesta ollaankin jo hyvässä vauhdissa. Kansainvälistyminen on myös yksi tulevaisuuden tavoite. Haemme kansainvälisiä kontakteja ja projekteja, jotta voimme tukea kotimaista uintia entistä paremmin. Toki haastetta siinäkin riittää, että tunnettavuutemme lisääntyy. Tähän perehdymme vuoden aikana. Olemmehan ihan käsittämätön olosuhteiden ja osaamisen keskittymä, eikä siitä kannata hissutella.

Dream big and dare to fail

                          - Why not

Muutos - tartu siihen

Vastustus

Muutokseen kuuluu aina torjunta. Torjuntaa olen kohdannut viime aikoina uuden uimaopetusmallin vuoksi. Ajatukset käännetään monesti negatiivisuuteen. "Kun lapsi oppisi uimaan edes jotenkin, mitä niitä uimatekniikoita?" ja "Nykyään on niin paljon passiivisia perheitä, miten heitä tavoittaa?", ovat olleet saamiani kommentteja. En uskonutkaan, että kulttuurin muutos on helppo prosessi. Se on työ, jota teen mielelläni. Olen myös tällä hetkellä asemassa, jossa siihen on hyvät mahdollisuudet.

Uimaopetus tulee muuttumaan lähitulevaisuudessa joka tapauksessa. Yksityisopetus tulee yleistymään, ryhmäopetuksissa ryhmäkoot tulevat pienentymään ja kaikki nämä tulevat muutokset ovat tarpeellisia uimataidon lisäämisen kannalta. Lisäksi ihmisten lisääntyvät vaivat tulevat vaikuttamaan uimaopetukseen, ja vaativat uimaopettajilta entistä enemmän ammattitaitoa ja tietoa ihmisen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukemisesta. Emme enää opeta pelkästään potkuja ja käsivetoja, vaan kokonaisvaltaista hyvinvointia. Yksi asia jota uuden uimaopetusmallin puolesta tarvitsee ymmärtää on, että opettamalla alkeisuimatekniikoita emme edistä vesiturvallisuutta. Miksi ei? Yritäppä uida kovalla tuulella järven selältä myyräuinnilla tai alkeiselällä pois. Veikkaan, että lopputulos ei ole hyvä. Toisaalta jos miettisimme pelkästään vesiturvallisuutta, niin opettaisimme kylkiuinnin ensimmäisenä. Mihin siis perustamme omat opetusajatuksemme?

Uusi uimaopetusmalli näytti, että uimatekniikan opettaminen on mahdollista varhaisessa lapsuusvaiheessa. Muutos on aina vaikeasti hyväksyttävä. Uimatekniikan opettaminen koetaan hankalaksi. Kohtaan tämän asian jatkuvasti, koska koulutan vuosittain useita uimaopettajia ja työllistän heitä asiakkaiden pariin. Tekniikan opettaminen koetaan hankalana, mutta ihan turhaan.

Tehdessäni opinnäytetyötä juttelin eri maiden kollegoiden kanssa ja esimerkiksi Ruotsissa lasten uimataitoprosentti oli 92 %. Silti he olivat huolissaan kansalaisten uimataidosta ja käynnistivät projektin, jonka avulla he pyrkivät parantamaan kansalaisten uimataitoprosenttia. Tätä varten he olivat kutsuneet maailmalta osaavia ammattilaisia auttamaan heitä projektissaan. Meillä uimataitoprosentti on ollut v. 2011 72%. Ammattitaitoa löytyy rajojen sisältä riittävästi. Kysymys kuuluu, että löytyykö tarpeeksi tahtoa uudistua?

Vuonna 2015

Vuosi 2014 oli Santasport Swimmigille hyvä ja saimme paljon aikaiseksi. Voisi luulla, että on hankala laittaa paremmaksi, mutta näin tulemme kuitenkin tekemään. Vuosi starttaa heti uintileirillä, jossa pääsen opastamaan nuoria uimareita ja valmentajia terveen urheilijan kasvattamiseen. Heti perään käynnistämme uimaopetusmallin kehitystyön, johon osallistamme 20 eskarilaista. Kiirettä pitää siis heti alusta, mutta nämä ovat vasta alkusoittoa tulevalle vuodelle. Kaikkea ei tietenkään paljasteta heti, mutta kuulette niistä varmasti pian. Uskon, että vuonna 2015 pystymme tarjoamaan tämän maan uinnille paljon hyviä asioita.

Brought to you by