Seuraava kirjoitus käsittelee ajatuksiani valmentamisesta. Tauko päivittäisvalmennuksesta on nyt kestänyt viisi vuotta ja tähän mennessä kaikki vuodet ovat olleet tarpeellisia valmentajana kehittymisen kannalta.
Uskon aloittavani valmentamisen ihan nuorimmista uimareista. Pienissä uimareissa on paljon potentiaalia ja mahdollisuuksia. Käsitteet kuten hauskuus, ilo, nautinto, tarkoitus ja merkitys ovat vielä ihan avoimia. Voiko sen parempaa valmentamisen aloittamista kuvitella? Ajatusmaailmassani on tarkoitus myös mennä sillä porukalla loppuun asti. Ymmärrän kyllä isoja ammattimaisempia seuroja tasovalmennuksineen, mutta kaikissa seuroissa tämä ei ole paras mahdollinen toimintamuoto. Uskon silti, että istuisin hyvin myös tällaiseen organisaatioon jos ja kun asiat hoidetaan siten kuin ne on yhdessä sovittu. Mietin silti Malvelan Maken kirjoituksen jäljiltä, että kehittyvätkö valmentajat tasovalmennuksessa kuitenkaan niin hyvin, jos he eivät altistu ikäryhmän ulkopuolisille ajatuksille? Tämäkin heikkous voidaan toki poistaa toimivalla organisaatiolla.
Takaisin aiheeseen...
Valmentamiseen ja valmentautumiseen kuuluu oleellisesti tavoitteet. Oikeiden tavoitteiden asettaminen määrittää jopa pitkälti sekä valmentajan, että uimarin onnistumisen. Oli nuori uimarin alku tulevaisuudessa mitä tahansa, kuuluu hänen harrastukseensa alusta lähtien oleellisesti tavoitteet. Mitä tavoitteita 5-7 vuotiaalla lapsella voi olla? Ajatus on ehkä vähän harhaanjohtava. Lapsen tavoitehan on pitää hauskaa, nauttia. Ohjaajan/valmentajan/organisaation tavoite lapsen kohdalle on erilainen. Siis mikä? Voitto Rolloissa, ikuissa, ässämmeissä, nemmeissä? Mikä? Ei mikään näistä.
Tavoitteita voidaan määritellä kaksi. Lyhyen tähtäimen tavoite on, että lapsi oppii, pitää hauskaa, nauttii tekemisestä altaassa ja palaa ilolla harjoitusten jälkeen kotiin. Pitkän tähtäimen suunnitelma ei liity mahdolliseen kilpa-uraan, vaan pidemmälle, koska kaikista ei tule kilpauimareita. Jokaisen juniorin kohdalla tavoite tulisi olla luoda hänelle mahdollisuudet olla terve, liikkuva ja hyvinvoiva aikuinen. Miksi tämänkaltainen pitkän tähtäimen suunnitelma täytyy määritellä pienen lapsen kohdalle, mitä se tarkoittaa lapsuudessa ja miten se vaikuttaa hänen mahdolliseen kilpa-uraan huippu-urheiluvaiheeseen asti?
Lapsella oikeiden tavoitteiden asettaminen tarkoittaa oikeiden perusteiden, kuten hyvän ryhdin oppimista, hyvän tekniikan omaksumista ja omien toimintatapojen ymmärtämistä. Tavoitteen ei koskaan tulisi olla mahdollisimman nopea kilpauimari, koska se on tavoitteena liian kapea ja ajaa kohti harrastuksen lopettamista. Tekemällä oikeita asioita saadaan sivutuotteena myös muita tärkeitä asioita, kuten onnistumisia ja nopeita aikoja. Samaan tapaan kuin oikealla laji- ja oheisharjoittelulla saamme aikaan kehitystä, joka poistaa tarpeettomia osia harjoittelusta.
Peter Halen kiteytti aikoinaan uimarin olkapää sarjassaan hyvin uimarin oheisharjoittelun perustan. Ennaltaehkäisy tulisi olla kaikkien ohjelmien perusta. Valmentajan taito on soveltaa sitä eri ikäryhmille. Perustan jälkeen voidaan lähteä miettimään oheisharjoittelun laajuutta. Mikä on tärkeää ja mikä ei? Mikä vie uimaria nopeampaa altaassa ja mikä ei? Paljolti on kysymys siitä kuinka suuri hyötysuhde eri harjoituksilla on. Suoritukset altaassa on hyvin spesifeja ja yllättävän moni oheisharjoitus on merkityksetön uintia ajatelleen. Kyllä, urheilellisuus on varmasti tärkeää, mutta ei liikuta uimaria yhtään sen lujempaa siellä altaassa. Paras kommentti minkä olen kuullut menee näin: "mitä hyötyä uimarille on siitä, ettei hän pysty oheisharjoittelua seuraavana aamuna istumaan vessanpöntölle?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti