Mitä, Milloin ja Miksi? OTC Rovaniemen kehitystoiminta uinnin parissa

Mitä, Milloin ja Miksi?

OTC Rovaniemen kehitystoiminta uinnin parissa

Uinnin kehitystoimintaa on pyöritetty Lapin Urheiluopistolla lähes 10 vuotta. Tässä lyhyessä katsauksessa tarkastelen mitä tuon ajanjakson aikana on saatu aikaan, mitä puuhaamme seuraavaksi ja miksi.

Menneestä tulevaan

Toiminta on kehittynyt hiljalleen vuosien varrella. 2010-2014 tehdyn uimaopetuksen kehitystyön jäljiltä alkoi rakentua myös kilpa- ja huippu-uinnin kehitysohjelma. Siinä ohessa on tehty sovelluskehitystä, uinnin oheisharjoittelun kehittymistä ja työkaluja arkipäiväiseen valmentamiseen. Kehitysprojektit ovat olleet luenteeltaan hyvin erilaisia, vaikka teema on sama. Haasteellisinta tässä on kai ollut yhden ihmisen työresurssien riittäminen pitämään juna liikkeessä. Seuraamalla kollegoja maailmalla on tullut selväksi, että keskittymällä yksittäiseen toimintoon kuten sovelluskehitykseen, olisi menestyminen helpompaa. 

Nykyinen toimintaympäristö asettaa omat raaminsa vahvuuksineen ja heikkouksineen, joten kaikki ei ole voinut mennäkään kuten yritysmaailmassa. Toisin sanoen, en kadu mitään, enkä tekisi mitään toisin. Vuodesta 2014 kehitystoiminta on kiihtynyt vuosi vuodelta tuoden uusia mahdollisuuksia.

Kaiken toiminnan fokus on ollut mennä kohti uuden uintikeskuksen avautumista ja tutkimustoiminnan täysimääräistä käynnistämistä vuonna 2022. Halu pöllyttää hieman jäykistynyttä akateemista tutkimustoimintaa on edelleen olemassa. Uintimaailma kaipaa käytännönläheistä tutkimustoimintaa ja tämän vuoksi toivottavaa olisikin, että ammattikorkeakoulut aloittaisivat jo omat tohtoriohjelmansa. 

Tutkimustoiminnan sävyttämä syksy 2019 saa uusia virikkeitä Lapin Urheiluopiston alaisen valmennusryhmän käynnistämisen myötä. Tiedän jo nyt, että oli oikea päätös lähteä toteuttamaan seurariippumatonta valmennusryhmää, joka on avoin myös vieraileville uimareille. Tämä mahdollistaa tiedon jakamisen valmennuskentän kesken ja kehitystyön annin jalkauttamisen päivittäisvalmennuksen pariin. Uuden uintikeskuksen valmistumisen lähestyessä alkaa EQF tason 6 uintivalmentajakoulutuksen valmistelu, joka tulee olemaan yksi uuden toiminnan kulmakiviä. Samanlaista toimintamallia on käynnistelty jo muissa lajeissa, joten pääsemme hyödyntämään niiden kokemuksia. 

Aika juoksee nopeasti ja ymmärrän kaikki mahdollisuudet ja uhkakuvat. Poistin uhkakuvia yhtälöstä tekemällä toiminnasta tunneriippumatonta. Kehitystyö tulee edistymään toimintaympäristöstä ja olosuhteista riippumatta. Tiimin kasaaminen on myös helpottanut päivittäistoimintaa. En joudu enää yksin pyörittämään kaikkia pyöriä. Aloitankin jo syksyllä seuraavan scouttaamisen valmennusryhmään liittyen. Nähtäväksi jää, löytyykö tekijä lopulta läheltä vai kauempaa.

Tulevaisuudessa

Niille jotka epäilevät, ettei uintiin ole tulossa suuria muutoksia tulevaisuudessa ovat väärässä. Se mitä olemme nähneet viime vuosina analysointityökalujen ja uusien uimalasien muodossa on vasta valmentamisen ja valmentautumisen uudistumisen alkua. Tulevaisuudessa jopa seuratasolle tulee mahdolliseksi hankkia käyttöön sellaisia työkaluja, joita ei ole tällä hetkellä maajoukkueillakaan. Vaikka tietyt perustotuudet valmentamisessa eivät tule muuttumaan, tulee uudistus kuitenkin muuttamaan tapaamme tarkastella näitä perustotuuksia. Kauanko näissä uudistuksissa menee, on vain arvailujen varassa ja se riippuu pitkälti teknologia yritysten mukautumiskyvystä. 

Tämä todennäköisesti johtaa siihen, että ns. ammattimaisten joukkueiden rooli kasvaa ja maajoukkuetoiminnan rooli siinä samalla muuttuu. Oikein oivallettuna ammattimaisilla joukkueilla on käytössään paremmat resurssit ja intressit käyttää joukkueen urheilijoiden markkinapotentiaali hyväksi. Tällä tavoin myös urheilijoista tulee entistä ammattimaisempia. Tämä muutos on välttämätöntä uinnin kehittymisen ja myöskin vesiturvallisuuden kannalta. Urheilun asema yhteiskunnassa ei ole pysyvä, ellei se kehity.

Urheilijoiden potentiaali tullaan huomaamaan yhä nuoremmalla iällä. Hernerokan nokan kautta nauttiville nyt tässä vaiheessa tiedoksi, että se ei tarkoita aikaista erikoistumista, vaan parempaa ymmärrystä miten tukea yksilöllisten vahvuuksien kehittymistä ja oman jutun löytämistä. Kanadan maajoukkue on jo kehittänyt tähän fiksun systeemin urheilijoiden potentiaalin ymmärtämiseen, mutta sekin tulee vielä tarkentumaan uusien työkalujen avulla. 

Kehityksen jatkuvuuden vuoksi on tärkeää, että keskitämme valmentajakoulutusta TKI keskuksiin, jotta innovatiiviset nuoret voivat tuoda uusia ideoita lajin kehitykseen, mutta myös mukautumaan uuteen valmennusteknologiaan. Jää vain nähtäväksi, että muokkautuuko valmentajakoulutus entistä kansainvälisemmäksi, vai ohjaavatko nämä TKI keskukset valmentajakoulutuksen kehittymistä kansainvälisesti.

Miksi kehitystyö? 

Moni on varmasti ihmetellyt, miksi haluan ylipäätään tehdä kehitystoimintaa ja vielä Rovaniemellä. Kehitystyö tai TKI keskus ei ole missään vaiheessa ollut oma unelmani. Kuten olen joskus todennut, se on rakentunut sisälleni. Jokin on ajanut minua tekemään eri asioita, eikä ilmeisesti jätä minua rauhaan, ennen kuin on tehty tarpeeksi.

Järjellä kun ajattelee, niin Rovaniemellä on ensiluokkaiset olosuhteet TKI keskukselle, eikä sijainnilla globaalissa maailmassa niin paljon merkitystä ole. Puhdas luonto, laadukkaat harjoitusolosuhteet, yhteistyökumppanit ja osaaminen. Ne ovat kulmakiviä, joiden varaan on hyvä rakentaa.

Tarve uinnin muutokseen on selkeä ja se antaa syyn meidän tekemiselle. Mitä muutoksen tarve sitten on, vaatisi pidemmän luennon tai artikkelin. Tulkaahan vaikka jutustelemaan syksyn kisoissa, niin voin kertoa enemmän.

Oma unelma

Vaikka tästä työtehtävästä ja toimintaympäristöstä on rakentumassa todella siisti, en ole ollenkaan varma haluanko olla tulevaisuudessakin siinä, vai jossain muualla. Kun on tehty tarpeeksi, voisi vaihtoehtoinen tekeminen olla ainakin vähän aikaa hyvästä. Esimerkiksi yksittäisen joukkueen puskeminen uudelle tasolle konsultoimalla kuulostaa houkuttavalta, koska keskittymispiste on niin lähellä, eikä tarvi repiä itseään miljoonaan suuntaan. On myös tärkeää tunnistaa milloin ei ole enää annettavaa. Pahinta on jäädä virkaan ja hidastuttaa toiminnan kehittymistä vain omien intressien täyttymisen vuoksi. Tärkeää on muistaa, ettei kyse ole itsestä, vaan kokonaisuudesta.

Swimmers Performance Assessment: Tasojen 1-2 käyttäminen valmennuksen tukena

Tarina

Uimarin kartoitustyökalun syntytarina on täynnä sattumia. Vuosi sitten olimme kollegojeni Jenni Brozenan ja Jesper Dahlin (tutustu henkilöprofiileihin täällä) kanssa Englannin Maidstonessa kasaamassa kartoitusjärjestelmän runkoa ja sisältöjä. Paljon ehti kuitenkin tapahtua jo ennen sitä. Tutustuin Jenniin sattumalta kommentoimalla yhtä hänen postauksistaan LinkedIn palvelussa. Tätä seurasi Skype puheluita ja ajatusten vaihtoa omista valmennusfilosofioistamme ja nykyisisitä projekteista. Näin mentiinkin jonkin aikaa, kunnes Jenni esitteli minut Jesperille, jonka hän oli tavannut vain hieman aiemmin. He ehdottivat, että lähtisimme rakentamaan kartoitusjärjestelmää uimareiden valmennuksen tueksi. 

Syyt olivat selvät; Vastaavaa työkalua uintiin ei ollut olemassa, uintiurheilussa on edelleen hyvin korkea vammautumisprosentti ja suorituskykyä haittaavia tekijöitä on paljon. Samaan aikaan uudet valmentajat saavat hoidettavakseen nuoria uimareita, eikä heillä ole siinä vaiheessa työkaluja ja osaamista kaikkeen tarvittavaan. Tukiverkostokaan ole kaikilla seuroilla kovin laaja. 

Ennen yhteistyön aloittamista Jennin ja Jesperin kanssa, olin itse rakentanut omaa kartoitusjärjestelmää jo tovin. Sanomattakin selvää, että Jennin ja Jesperin osaaminen oli puuttuva pala omasta järjestelmästä ja siksi moniammatillisuus ja vahva ammattiosaaminen ovatkin tärkeitä ominaisuuksia toiminnassamme. Tälläinen työkalu vaatii myös jatkuvaa kehittymistä ja kykyä nähdä kokonaiskuva.

Itse kartoitustyökalun rakentaminen alkoi jo vuonna 2017 ja siihen tarinaan linkittyy monia eri vaiheita yhteistyöneuvotteluista eri tahojen kanssa aina itse tuotteen valmistumiseen. Kokemuksemme ovat muokanneet kartoitusjärjestelmää, kuten sen miksi järjestelmässä on vain 7 kartoitusta tasoa kohden.

Kartoitus

Katso taso 1 tästä

Kartoitusjärjestelmä on tekijöidensä näköinen, eli sitä on tarkasteltu uintivalmennuksen, fysiikkavalmennuksen ja ennaltaehkäisyn näkökannalta. Kaksi avainasiaa määrittivät kartoitustyökalua eniten ja tekevät siitä sellaisen kuin se on tänä päivänä. 

Ensimmäiseksi, kartoituksen pitää olla yksinkertainen, eli helposti opittava ja toteutettavissa paikasta riippumatta, mutta riittävän tehokas. Olisi varmaan ollut muitakin pääteemoja, joita olisimme voineet lisätä kartoitukseen, mutta rajoittamalla määrää jouduimme todella pohtimaan mikä on tärkeintä, eli mitkä ovat haasteiden juurisyyt. 

Toiseksi, yksitasoinen kartoitus ei voi antaa tarpeeksi syväluotaavaa kuvaa urheilijan tilasta. Juurisyy on kohta mistä asiaa lähdetään selvittämään ja edetään niin pitkään kuin vastaus löytyy. Kartoitustyökaluun valikoitui lopulta seuraavat seitsemän kohtaa:

·       Breathing

·       Streamline

·       Shoulder

·       Hip

·       Knee

·       Coordination

·       Squat

Breathing testi on alkuvaatimus keskivartalon tuelle, Streamline uimarin ymmärrykselle liukuasennosta ja olkanivelen liikkuvuudesta. Shoulder kertoo olkanivelen kiertojäykkyydestä ja mahdollisista kipu- ja tulehdustiloista. Hip ja Knee kertovat uimarin ymmärryksestä rintauinnin potkun mekaniikasta ja liikemalleista. Coordination kehon koordinaatiosta ja liikkeen tehokkuudesta ja Squat kyykyn mekaniikasta uimarilla.

Urheilijoiden systemaattinen kartoittaminen on osoittanut, että ominaisuuksissa voi olla melkoinen lista puutteita ja rajoitteita. Vaikka liikkuvuustestejäkin kartoituksessa on, tulisi meidän olla enemmän kiinnostuneita liikemalleista ja lihasaktivaatiosta. Liikerajoitukset ovat kuitenkin aina enemmän ja vähemmän liikkeen puutoksen aiheuttamia. Esimerkiksi nilkan liikkuvuuden mittaaminen voisi äkkiseltään tuntua merkittävältä. Toki sitä se osittain onkin ja helpon mittausprotokollan vuoksi vaivaton sujauttaa osaksi kartoitusprosessia, jos näin haluaa. Nykyisellään urheilijoiden pakaran aktivaatio ja lantion ojennus voivat olla niin heikolla tasolla, jotta se jopa jättää nilkan liikkuvuuden toissijaiseksi tekijäksi urheilijan suorituskyvyssä. Urheilusuoritukseen eniten vaikuttavia liikerajoitteita löytyy olkanivelen, rangan ja lantion seudulta.

Käyttökokemukset

Olemme käyttäneet kartoitusjärjestelmään akatemiavalmennuksen ja valmentajakoulutuksen tukena, sekä pyrkineet luomaan toimivan protokollan työkalun käyttöön. Olemme edistyneet hyvin ja parhaillaan rakennamme uinnin valmennusohjelmaa kartoituksen ympärille. Kartoitusten tulokset ovat olleet yllättäviä nimenomaan sen osalta, kuinka vähän hyväksyttyjä suorituksia uimareiden ensimmäisessä kartoituksessa on tullut. Kartoitus pystyy todella auttaa toimintaa, erityisesti tunnistamaan juurisyitä ja tämän kautta auttaa urheilijaa kehittymään eteenpäin. Kartoitustyökalu auttaa myös selvittämään asioita uimarille, valmentajille, perheille ja muille ammattilaisille, kuten fysioterapeuteille. 

Haasteellisimpia urheilijoille ovat olleet hengitystekniikka (Breathing) ja koordinaatio (Coordination). Uskon tämän johtuvat pitkälti puutteista harjoitusstrategioissa. Urheilija saattaa harjoitella laadukkaasti, mutta harjoittelustrategia sisältää vain tiedostamattoman harjoittelun ja sitä kautta urheilijan perustaidoissa on puutteita jotka rajoittavat suorituskykyä. Kartoittamalla urheilijan haasteen juurisyyn, voimme välttää väärät uskomukset ja yleistykset. 

Olkanivelen kiertotestissä urheilijat ovat onnistuneet eniten, mutta se on ajoittain johdattanut meidät alkavan olkapääkivun jäljille. Tämän jälkeen on helppo ohjata urheilija fysioterapeutin juttusille löydösten kanssa. Tässä suhteessa tasot 2-4 tulevatkin erittäin hyödyllisiksi. Esimerkiksi 2 tasolla kartoittaja voi tarkentaa urheilijan haastetta ja onko se uintivalmennuksessa, fysiikkatreeneissä tai ennaltaehkäisyssä huomioitava asia. 2-4 tasot auttavat rakentamaan toimivan palveluketjun seuran sisälle. 

Kyykky (Squat) testi on hyvä esimerkki perustaidon häviämisestä liikemallin mutkistuessa. Urheilijan kyykätessä maalla, hän saattaa pystyä pitämään polvien linjauksen vaivatta, mutta altaassa liikettä lisäten polvien linjaus pettää välittömästi. 

Kartoitustyökalu soveltuu hyvin valmentajien koulutustasoihin. 1 tason kartoitus on hyvä työkalu I tason valmentajalle, 2 tason kartoitus II tason valmentajalle ja 3-4 tason kartoitukset valmennuksen ja kuntoutuksen ammattilaisille.

Epäonnistuimme

Nämä ovat arkisia tarinoita epäonnistumisesta. Tarinat, jotka koskettavat suurta osaa ihmisistä jossain vaiheessa elämää. Kokemukset, kuten epäonnistuminenkin, ovat hetkellisiä. Tunne kokemuksesta ei kestä koko elämää ajatellen kovinkaan pitkään, mutta kokemuksen vaikutukset voivat olla pidempivaikutteiset. Vaikutus ei myöskään kohdistu pelkästään itseemme, vaan myös tuleviin sukupolviin ja yhteiskunnan kehittymiseen. Mittasuhteet siis kasvavat ajan kuluessa, vaikka sitä kokemuksen hetkellä ei ihan hahmottaisikaan. Pienillä asioilla voi olla merkitystä ylitse meidän sen hetkisen ymmärryskyvyn.

Ensimmäisessä tarinassa epäonnistujina olimme me. Minä ja sinä. Epäonnistuimme uinnin ammattilaisina, vanhempina, valmentajina, seuratyöntekijöinä ja päättäjinä. Verohallinto vahvisti syksyllä 2017 uimaopetuksen verokannaksi 24 %. Epäonnistuminen koskee tässä tapauksessa tavoitetta vakuuttaa valtiohallinto siitä, kuinka merkittävä päätös tuo oli ja että sitä ei olisi koskaan pitänyt tehdä. Jos on seurannut suomalaisen yhteiskunnan kehittymistä, ei ole voinut välttyä sanalta "tehostaminen". Tehostaminen liittyy liian raskaan koneiston purkamiseen, joka joskus aikoinaan rakennettiin. Tulot eivät yksinkertaisesti riitä kattamaan menojamme.

Mielenkiintoista on, että koneisto on selvinnyt näinkin pitkään huomioiden 90-luvun laman ja 2000 luvun yt neuvottelut. Koska olemme säilyttäneet halumme maksaa kaikesta mahdollisimman vähän, silti saamalla mahdollisimman paljon, ei tulevan kehityssuunnan ennustaminen vaadi kovinkaan suuria lahjoja tai korkeakoulututkintoa. Koneisto voi siis vielä yllättävän hyvin ja kunta/kaupunki pystyy palvelemaan asukkaitaan tilanne huomioiden. Toki kutistuvat palvelut muistuttavat meitä edelleen kulkusuunnasta.

Miten tämä liittyy uimaopetukseen? Kaupunkien ja kuntien tarjoama uimaopetuspalvelu on monelle perheelle tärkeä mahdollisuus. Kunnallisella puolella, kun ei tarvitse rakentaa uimakoulujen hintaa todellisten kustannusten mukaan, vaan kunnallisten tukirakenteiden puitteissa voidaan tarjota palveluja kuntalaisille. Tämä on yksi tärkeimmistä kunnan tai kaupungin tehtävistä. Entäpä kun jatkamme eteenpäin kehityspolullamme. Kuinka pitkään luulette, että tämä on mahdollista? Julkisten laitosten yksityistäminen on jo kovassa vauhdissa, jopa liikuntapalvelujen yhtiöittämisestä puhutaan.

Siinä vaiheessa kaikki astuvat minun maailmaani; palveluntarjontaan, jossa uimakoulutoimintaa ei tueta julkisin varoin. Yksityisessä toiminnassa hintaa rakentaessa joutuu ottamaan monia seikkoja huomioon, joihin liittyy tilojen käyttö, välineiden käyttö, materiaalit ja palkat. Nämä kun laskee yhteen, niin yhtään ei tekisi mieli lisätä siihen vielä 24% tietäen, että osalle perheistä loppusummaksi tulee liian iso luku, varsinkin, jos lapsia on useampi. Vielä ei siis edes puhuta tuottomarginaalista. Tällä hetkellä perheet siis maksavat valtiolle 24% siitä ilosta, että heidän lapsensa oppisi uimaan. Miksi?

Maanlaajuisesti uimaopetus kyllä tuottaa, mutta ei ole mikään miljardibisnes. Ainakin minua ihmetyttää, että miksi valtio halusi tehdä tällaisen päätöksen? Onko heillä jokin harhakuva, jossa he kuvittelevat, että koulujen uimaopetus pystyisi vastaamaan kaikkien tarpeisiin. Samaan aikaan Ruotsissa valtio myönsi merkittävän summan uimaopetuksen tukemiseen. Missä mättää?

Hassua sinänsä, ulkomailla uimakoulu voi olla miljoonabisnes. Meillä saadaan hädin tuskin uimahallit nollatulokseeen ja varsinaisten yksityisten uimakoulujen poissaolo on ymmärrettävä ilmiö. Sinä aikana, kun olen johtanut, kehittänyt ja organisoinut meidän uintipalveluja, on uimakoulun hinta tuplautunut. Se on kuin jarruton pikajuna, jonka liikesuuntaa ei juurikaan voi vaikuttaa. Ihmisten maksukyky ei silti juurikaan kasva, koska pitää tehostaa, eli vähentää työvoimaa ja silti olla maksamatta jäljelle jääville työmäärän kasvua vastaavaa korvausta.

Miten sitten selviämme tästä, jotta kaikkien lasten uimaanoppiminen mahdollistetaan vielä 20-30 vuoden kuluttuakin. Sillä tähän kun lisätään ihmisen vieraantuminen liikkeestä ja luonnosta, ei paluuta siihen 'opitaan itse' tilanteeseen välttämättä ole, ainakaan kaikilla. Meidän tulisi rakentaa tulevaisuutta jo tänään. Näihin talkoisiin tarvitaan kaikki mukaan. Myös se verohallinnon verokantojen päätöksen tekijä. Uinti on ainoa liikuntalaji, joka on mainittu nykyisessä opetussuunitelmassa. Tämä on ollut tärkeä saavutus, mutta emme voi tyytyä siihen.

Yksi syy miksi aloitin aikoinaan uinnin kehitystyön oli, että rakentaisimme tuotteita ja innovaatioita, jotka mahdollistaisivat uimaopetuksen kaikille. Nämä tuotteet ja innovaatiot mahdollistavat sen osaamisen ja rahoituksen lisääntymisellä. Otin toiminta-alueeksemme koko maailman, koska siinä on enemmän voimavaraa, kuin pelkästään piskuisessa Suomessa. Kehitystyöllä pyrimme takaamaan mahdollisimman laadukkaan uimaopetuksen Utsjoelta Helsinkiin. Tutkimus- ja kehitystyö on tärkeä suunnannäyttäjä miten palveluja muokataan ja muodostetaan. Kun palveluun panostetaan näinkin laajasti, on asiakkaan helpompi hyväksyä korkeampi hintaluokkakin, koska hän tajuaa mistä hän maksaa. Voitte ehkä nyt ymmärtää kuinka paljon makaa rovaniemeläisten, heidän päättäjien ja hanketyöntekijöiden käsissä, kun uudesta uintikeskuksesta puhutaan. Mahdollistaako sen sijoituspaikka ja kokoluokka tämän kehitystyön tekemisen.

Toinen tarina epäonnistumisesta koskettaa omaa henkilökohtaista epäonnistumista. Epäonnistuin juuri vakuuttamaan ministeriön siitä, että kehitystyötämme kannattaa tukea hankevaroin, koska se petaa tulevaisuutta kotimaisille perheille. Kehittäjänä olen taiteilija, ja hyvin abstrakti sellainen. Välillä tarkoitusperien ja tulevaisuuden maalaaminen ei vakuuta muita. On varmasti ollut vaikea ymmärtää hakemuksen vaikutus kokonaiskuvaan ja heijastuminen tulevaisuuteen. Tämänkin päätöksen kautta ajauduimme kauemmaksi siitä, että voisimme rakentaa tulevaisuutta palvelevia tuotteita ja innovaatioita.

Jotta kenellekään ei jäisi epäselväksi, niin kehitystyö ei varsinaisesti nauti tällä hetkellä yhtään julkista tukea. Kaikki mahdollistuu, koska Lapin Urheiluopisto uskoo tähän työhön ja että itse revin sen selkänahastani tehden pitkiä työpäiviä 7 päivää viikossa. Ymmärrätte siis epäonnistumisen tunteen.

On siis tässä lähimenneisyydessä ollut taas hetkiä, jolloin olen ollut pää punaisena, lyyhistyneenä väsymyksestä, ja hylkäämässä kotimaisen uinnin palvelemisen, koska kotimaa ei palvele meitä. Sitten onneksi muistin kenelle tätä teen. Teen niille, jotka eivät vielä pysty ajamaan etujaan. Lapsille, joiden innostus on aitoa ja tarkoitusperät vilpittömiä. Jos näin kuitenkin joskus pääsee käymään, niin ymmärrätte mistä se johtuu. Älkää tuomitko, vaan muistakaa, että epäonnistuimme yhdessä.