Erikoistuminen uintiurheiluun

Kysymysten siivittämänä jatketaan sammakoiden ja omien ajatusten päästämistä ilmoille. Mietitäänpä hetki erikoistumista uintiurheiluun. Keskustelu lasten erikoistumisesta yhteen urheilulajiin aaltoilee välistä hyvin vilkkaana ja toisinaan hieman rauhallisempana. Yleisesti halutaan nähdä, että lapsi saisi mahdollisimman monipuolisesti liikuntaa. Ikärajaa erikoistumiselle eri urheilulajiessa haetaan jatkuvasti. Joissain lajeissa se on luontaisesti nuorempana kuin toisissa. Yleisesti lajien kesken puhutaan esimerkiksi 12 - 15 vuoden iästä.

On totta, että monipuolisuus on hyvästä ja että esimerkiksi voimistelusta tai jopa jääkiekosta on saatavissa positiivisia siirtovaikutuksia uintiin. Lasten ja nuorten valmentajat toimivat eri taustoilla ja osaamisella. Onhan siis yleisesti järkevää, että lapsi pääsee harrastamaan mahdollisimman montaa eri lajia, monen eri valmentajan kanssa. Se voi olla vahvuus.

Ongelmana henkilökohtaiselta näkökannalta näen juuri nuo valmentajien taustat ja osaamiset. Mikäli muissa lajeissa valmentajina toimii esimerkiksi 16 v. täyttänyt juuri lajin lopettanut ohjaaja, niin kuinka paljon positiivisia siirtovaikutuksia voit odottaa? Ongelma on kokonaisvaltainen, eli meidän pitäisi saada lasten pariin ammattitaitoisempia valmentajia. Tästä syystä näen, että jossain tapauksissa tiettyyn lajiin, esimerkiksi uintiin voit erikoistua jo vaikka viisi vuotiaana, mikäli sinulle osuu riittävän ammattitaitoinen ohjaaja / valmentaja. Uintiharjoittelu voi olla yllättävän monipuolista.

Itse on tullut koitettua harjoitteluohjelmassa omien uimareiden kanssa mm. voimistelua, pelejä, juoksua, hiihtoa ja fysiikkaharjoittelua eri muodoissa. Tämän monipuolisuuden mahdollistaa liikunnanohjaajan koulutus. Aika näyttää mitä seuraavan ryhmän kanssa tullaan tekemään, mutta "bag of tricks" on huomattavasti täydempi, kuin tauolle jäätäessä. Maininta jääkiekon siirtovaikutuksesta on saanut esimerkiksi miettimään lasten ja nuorten kestävyyden harjoittamista uinnin parissa, ja sieltä tarkemmin yksittäisiä ominaisuuksia. Selvästi havaittava ero, joka 14 v. uintia aloittaneet entisen jääkiekkoilijan ja pitkään uintia harrastaneen saman ikäluokan uimarin välillä oli tehon tuottaminen. Joskus aikoinaan juniorin rakennuskaava PK-VK-(ehkä MK)Nopeus ei esimerkiksi mahdollistanut uimareille riittävää irtiottokykyä.

Summa summarum: eri lajeista saa positiivisia siirtovaikutuksia, kuten kehonhallintaa ja hahmotusta voimistelusta ja tehoja jääkiekosta, mutta tekemisen taso muissa lajeissa vaikuttaa tähän oleellisesti. Pistäähän se mietityttämään, jos uimarisi pelaa yhden pelin kauden aikana toisessa lajissa ja on joukkueen paras pelaaja. Mietittävää jää myös siitä, kuinka paljon saman nuorukaisen valmentajat keskustelevat keskenään, kuten myös siitä voiko taitava valmentaja luoda sellaisen monipuolisuuden lajin sisälle, ettei muita erillisiä lajiharjoituksia tarvita varmistaakseen täysipainoisen kehittymisen.

Kaiken tämän lajipuheen ohella ei missään nimessä kannata unohtaa lapsen omaa liikkumista, siihen jos johonkin pitää kannustaa.

Tutkiva ja mietteliäs minä, osa 3

Päätetään tämä katsaus uintivalmennukseen tällaisella kirjoituskatsauksella. Venyttelyä ja lämmittelyä on sen verran samoilla ajatuksilla lähi-aikoina käsitelty, että en sitä omin sanoin lähde kovinkaan paljon avaamaan.

Sen verran kuitenkin haluan lisätä, että lajin vaatimaa liikelaajuutta kannattaa miettiä. Venyttäminen ja vahvistaminen kokonaisvaltaisessa mittakaavassa pitää toki olla keskiössä. Uintia mietittäessä 2000 luvun alkupuolella uimarin liikkuvuudesta oli jos jonkinlaista legendaa liikkeellä. Uimarit miellettiin hyvin liikkuvina ja sitä pidettiin yleisoletuksena ja tarpeena lajin harrastajalle. Pysähdyttiinkö koskaan miettimään konkreettisesti lajin liikkuvuusvaatimuksia? Uimarit mahdollisesti omasivat paikallisesti jopa liian suuri liikkuvuuksia, ymmärtäen kuitenkin sen, että esim. rintauinnin potkua ajatellen riittävä liikkuvuus ei välttämättä tule kaikille itsestäänselvyytenä.

Uimareita harjoittaessa mieti liikkuvuutta toiminnan kautta. Millaisia liikeratoja esiintyy, kuinka uimari kykenee nähin liikeratoihin? Staattinen venyttely on ottanut ns. pataan viime aikoina huolella. En koe tärkeäksi sen kummemmin alkaa puolustelemaan kyseistä metodia. Mietin vain jälleen, että asiantuntijoiden "tutkiessa" asiaa, ovatko he itse oman kropan avulla vertailleet eri metodeja?? Omien kokemusten mukaan ei se staattinen ihan niin "sontaa" ole, kuin annetaan ymmärtää. Pitää vaan ymmärtää käyttää sitä oikein.

Uimareiden lämmittelystä tuli vastaavasti mieleen kulttuurin siirrännäisyys. Onko uimareiden lämmittely muuttunut, vai vieläkö pyöritellään käsiä sinne, tänne ja sitten ollaan valmiita altaaseen? Mitä muita keinoja ja missä järjestyksessä asioita tehdään? Tässä herättävä klippi katsauksen alkuun. Olkaa hyvä, olen puhunut :)

Ketjuliikkuvuus
 
Venyttelykö turhaa, osa 1

Staattinen ja dynaaminen venyttely

Lämmittely ja uintisuoritus

Paras lämmittely sprinttiuintiin

Lämmittelyn ajoitus

Tutkiva ja mietteliäs minä, osa 2

Jatkamme juttusarjaa tarkastelemalla urheilijan eri elämänvaiheiden oheisharjoittelua. Kyseiset ajatukset ovat puhtaasti omaa pohdintaa. Perustuvat oman koulutuksen ja kokemuksen kautta havaittuihin parhaisiin mahdollisiin käytänteisiin.

Lapsuusvaihe

Tärkein vaihe urheilijan polulla. Pidä ajatus harjoittamisesta ja kehittämisestä mahdollisimman yksinkertaisena. Luo vahva koheesio ja motivaatioilmapiiri ryhmän sisälle. Rentouden ja nauttimisen kautta eteenpäin. Väärin voit tehdä vain, jos teetät liian paljon, liian hienoa ja liian vakavana. Mikä siinä onkin, että nykyään näkee niin monia junnu urheilijoita tekemässä mitä ihmeellisempiä tempauksia harjoittelussaan ja pahimmassa tapauksessa valmentaja vielä sättii vieressä, jos ei mene oikein. Yhtenä esimerkkinä tähän voisi ottaa esim. punnerrus josta kierähdys takanojaan??? Lapsuusvaiheessa sinulla on paljon mahdollisuuksia vaikuttaa urheilijan tulevaisuuteen. Pystyt merkittävästi vaikuttamaan millainen harjoituskulttuuri ryhmässäsi tai seurassasi vallitsee. Tästä syystä lasten valmentajina pitäisi aina olla hyviä ja kokeneita kyseisen ikäryhmän valmentajia. Valtaosalla näin ei kuitenkaan ole. Onko tässä yksi maamme urheilun kompastuskivistä? En koe, että Humu-projektissa huomioitiin riittävästi urheilijan polun alkuvaihetta. Kansa hokee tällä hetkellä 15 vuotias sitä ja tätä. Huippu-urheilu sitä ja tätä. Aivan kuin kaikki olisi huippu-urheilua. Ei kasvi voi hyvin, jos sen juuret ovat mädäntyneet. Olisiko koko projekti pitänyt nimetä toisin?

"Ei kasvi voi hyvin, jos sen juuret ovat mädäntyneet"

Youtube on täynnä todella hienoja harjoitusvideoita aikuisista urheilijoista, mutta kuinka monesti olet nähnyt videota harrastuksestaan nauttivista lapsista, jotka tekevät järkeviä asioita hyvällä meiningillä? Itse en ole nähnyt vielä yhtään. Pistä siis toki linkkiä, jos tällaisen tiedät. Mitä lasten harjoittaminen altaan ulkopuolella sitten pitäisi olla? Uintitekniikan tavoin tekemistä pitäisi leimata vaivattomuus ja nautinto. Keskitytään riittävän yksinkertaisiin asioihin oikealla asenteella. Mihin siis? Kävely, juoksu, loikat, hypyt, perusvoimistelu, eli kehonhallinnan perusteet. Tarvitseeko meidän miettiä voiman hankkimista ja sen kehittymistä? Mielestäni ei. Voima, nopeus, ketteryys ja liikkuvuus kehittyvät lapsella luontaisesti oikeanlaisten harjoitusten yhteydessä. Älä edelleenkään mieti liian hienoja juttuja, pidä asiat yksinkertaisina.  

Valintavaihe

Joko puntille? No ei. Lapsuusvaiheesta tutulla kehonpainolla harjoittelua on hyvä jatkaa läpi valintavaiheen. Perusteiden, kuten voimaharjoitus suoritustekniikoiden opettelu on vahvasti käynnissä. Huom. jälleen opetellaan perusteita, ei edelleenkään mennä liike edellä ja anneta urheilijoiden tehdä huonoja suorituksia harjotuksissa. Vaativaa? Kyllä, se on valmentajana sinun tehtävä. On tärkeää, että panostatte laadulliseen tekemiseen. Useiden satojen ja tuhansien vatsalihasten, huonolla ryhdillä tehtyjen punnerrusten ja olemattomien kyykkyhyppyjen teettämisen voit unohtaa. Ne eivät palvele urheilijaasi. Määrä ei korvaa laatua urheilijan polun missään vaiheessa.
Vetokumit, kuntopallot, aeroslingit, redcordit ja trx kapistukset tuovat hyvää vaihtelevuutta harjoitteluunne. 

"Määrä ei korvaa laatua urheilijan polun missään vaiheessa"

Valintavaihe luonnollisesti mahdollistaa teettää urheilijoille jo enemmän keskittymiskykyä vaativia harjoitteita, joten niitä rohkeasti mukaan. Kehonhallinnan perusteiden lisäksi voit lisätä vaativuustasoa esimerkiksi Pilates harjoittelulla. Jälleen kerran harjoituskulttuurin luominen nuoresta mahdollistaa ennakkoluulottoman lähestymisen aiheeseen. Vain sinun valmentajana pitää olla ennakkoluuloton.

Huippu-urheilu vaihe

Tullaan pisteeseen, jossa voi helposti hukkua liian filosofistiseen ajatusmaailmaan. Mikä on tärkeää ja hyödyttää oikeasti uintia. Älä hämäänny, ajattele yksinkertaisesti, sillä muuten samaan aikaan kilpakumppanit tekevät ja menevät edelle, vaikka vähän huonommallakin tekemisellä. Voiman lajeista ja niiden tärkeydestä harjoittaa altaan ulkopuolella kannattaa kuitenkin käydä sisäistä ja ulkoista keskustelua. Miksi tekisimme kestovoimaa, kun sitä tulee altaassa jo itsestään ja hermotusjärjestys ei ole lähellekkään sama vedessä kuin kuivalla. Voiman lisäystä, hermotusta ja liikenopeutta kyllä tarvitaan, vaikka se edelleenkään siirry veteen suoraan, mutta auttaa oikeiden lihasten aktivoinnissa ja "väärien" rentouttamisessa. 

"Voiman lajeista ja niiden tärkeydestä harjoittaa altaan ulkopuolella kannattaa kuitenkin käydä sisäistä ja ulkoista keskustelua"

Älä vieläkään mene siihen youtuben hienoimmat harjoitusvideot ansaan ja teetä urheilijoille jotain käsittämätöntä. Varmistu, että isoilla painoilla tehtäessä tekniikat ovat kunnossa, älä katso sormien lävitse. Löydä perusteet toiminnallenne ja yritä rakentaa oheisharjoittelu tukemaan parhaalla mahdollisella tavalla kisasuoritusta pitäen mielessä uinnissa vaalittu rentous suorituksessa myös  kuivalla. Sanomattakin on selvää, että kahden edellisen vaiheen perusteet ovat edelleen harjoittelussa mukana, toki hieman erilaisella painotuksella mahdollisesti.


jatketaan vielä uimareiden lämmittelyllä ja liikkuvuusharjoittelulla

Tutkiva ja mietteliäs minä, osa 1

Tättädää! Käsitelläänpä jälleen jotain toivottua, kiisteltyä ja väärin ymmärrettyä(?) aihetta. Kyse on uinnin oheisharjoittelusta. Oheisharjoittelu, koska se sisältää kaiken altaan ulkopuolisen toiminnan. Suurin osa valmentajista sitä teettää ja urheilijoista sitä tekee. Väittäisin kuitenkin, että iso osa tekijöistä ei ihan tarkkaan osaa kertoa miksi he tekevät, mitä tekevät. Kertomuksia siitä miksi tehdään on monia, mutta löydetäänkö faktaa siirtovaikutuksesta on toinen asia.

"Tärkeää on se mitä teet, mutta sitäkin tärkeämpää on miten teet sen"

Olen tästä puhunut aiemminkin, mutta mitä se konkreettisesti tarkoittaa? Tässä pari esimerkkiä:

Merkittävän uinnin oheisharjoittelun löytäminen on yksi valmentajan suurimmista haasteista. Mitä me tehdään altaan ulkopuolella? Miten se auttaa kisasuoritusta, vai onko sen tarkoitus palvella jotain toista päämäärää? Jos altaassa keinoja päästä onnistuneeseen lopputulokseen on useita, niin oheisharjoittelussa "totuuden" löytäminen on vieläkin monimutkaisempaa.

Opiskelussa olemme edenneet toiseen vaiheeseen, eli "terveyden edistämisen johtamisen tutkimus ja kehittäminen" osioon. Kaikki jotka ovat lukeneet blogia aikaisemmin tietävät minun suhtautumisen tutkimiseen. Se on kuin välttämätön paha, jota yliarvostetaan suuresti. Itsellä on sellainen fiilis, että nykyajan tutkimuksia leimaa usein oudot tutkimusasetelmat tai merkityksettömät otannat. Tuntuu kuin tutkimuksia tehtäisiin pönkittämään omaa ajatusmaailmaa, eli tulos on päätetty jo ennen tutkimuksen aloittamista ja tutkimustapa sekä asetelma valitaan päämäärään tavoittamista palvelevaksi. Toinen mahdollisuus on, että tutkitaan tutkimisen vuoksi.

Mistä puhun? Otetaanpa vaikka yksi esimerkki. Mielestäni uinnin opetuksessa pitäisi panostaa varhaiseen opettamiseen ja alkeisuimatyylit ovat turhanpäiväistä hömppää(joo, ihan ok jossain vaiheessa tekniikkaharjoitteina, mutta ei todellakaan lapsuusvaiheessa eikä korostaen, että tämä on jokin uintityyli). Tällöin ajatuksemme tueksi voisimme kaivaa seuraavan tutkimuksen:

Children's readiness for learning front crawl swimming. 

Miten oheisharjoittelun ohjelmoiminen on sitten niin vaikeaa? Otetaan ensimmäiseksi esimerkiksi vaikka plyometrinen harjoittelu. Moni sitä tekee, ja miksi ei tekisi, sillä onhan sen vaikutuksen suorituskykyyn todettu. Kuten voit huomata täältä .

 

Entäs jos kyseinen harjoitusmuodon voitaisiin toteuttaa vedessä lajinomaisempana ja lähempänä kisasuoritusta? Lueppa tämä. Mitä tämä siis todisti? Sen, että plyometrinen harjoittelu on yhtä tehokasta vedessä kuin maalla. Se mitä tässä jää huomioimatta on lajinomaisuus, eli onko plyometrinen harjoittelu uinnin kilpailusuorituksen kannalta tehokkaampaa kuitenkin vedessä? Tehokkaampaa siksi, että vedessä sinä joudut linjaamaan vartalosi virtaviivaisemmaksi, jolloin se lisää plyometrisesta harjoittelusta saatavan edun hyödyntämisprosenttia. Ajatuksena, että sinulla voi olla tosi hyvä pomppu maalla, mutta kuinka pystyt siirtämään sen veteen? Hajoaako asentosi ponnistaessa, pienetäen hyötyprosenttia suorituksessa? Tässä voit myös miettiä miten teet käännöksen jokaisessa harjoituksessa, tai miten teidän ryhmässä tämä tehdään. Onko sillä sittenkin merkitystä?

 

Toinen esimerkki oheisharjoittelun vaikeasta ynmärrettävyydestä on täällä.  Netti on täynnä hienoja esimerkkejä, joita innokkaat valmentajat ovat valmiita pureksimaan ja ottamaan osaksi omia harjoituksiaan. Harjoittelu kun vaan ei ole se liike mikä tuntuu inhoittavammalta tai näyttää hienoimmalta. Mikä tässä klipissä on sitten niin hankala ymmärtää? Jumppapallo vaan alle ja menoksi. Vaikea ymmärtää tässä on se, että ennen kuin sinä pääset tähän vaiheeseen, on sinun pitänyt tehdä paljon työtä perusteiden eteen. Lihashermotus, oikea aktivointijärjestys ja rangan linjan säilyttäminen. Ei mennä liike edellä, vaan ymmärretään kokonaisuus ja sen jäsentäminen ennen suoritusta. 

 

Kolmas esimerkki on maalaisjärki. Kaikki mitä sitä teetät tai teet, sinun pitäisi pystyä perustelemaan kisasuorituksen tai edes yleisen hyvinvoinnin kannalta. Otetaan tarkasteluun vaikka todella suosittu lankkupito. Voidaan toki lähteä ajattelemaan pääkohtien kautta suoritettavaa harjoitetta. Mitä harjoitetaan ja mihin keskityt. Voimme myös ajatella yksinkertaisemmin; missä uintilajissa tai uinnin vaiheessa esiintyy lankkupitoa muistuttava suoritus? Jos pystyt jotenkin ihmeellisesti perustemaan itsellesi lankkupidon merkittävyyden, niin pidä se toki harjotuspankissasi. Mikäli perusteita ei löydy, niin älä ihmeessä jatka sen teettämistä!

 

Voidaan siis helposti todeta, että oheisharjoittelun toteuttamismalleja on monia. Toiset tehokkaampia kuin toiset. Miten yksilöllisyys vaikuttaa harjoitusohjelmaan, vai onko yksilöllisyys niin suuri käsite urheilijoiden historian vuoksi. Mikäli perusteet tehdään hyvin varhaisvaiheessa, onko yksilöllisyyden määrä pienempi?

Jatkuu...

Syksy 2013

Yleistä

Syksy 2013.... jättää osittain hiljaiseksi tämän miehen ja se näkyy myös blogin julkaisuissa. Tyyntä ennen myrskyä? Ehkä, sillä loppuvuosi ja tammikuu tarjoaa varmasti ajatuksia ja kirjoitettavaa. Vuoden alussa ei koskaan voi tietää mitä se tuo tullessaan. Tämä vuosi on tuonut paljon ja isolla lusikalla.

Opinnot etenevät, projekti etenee, kaikki menee omalla painollaan eteenpäin. Omia huonoja puolia ovat selkesti kärsimättömyys ja itsensä kuormittaminen. Kärsimättömyydelle en edes halua tehdä mitään, koska se pitää rattaat käynnissä, mutta kuormittamiselle voisin yrittää jotain ensivuonna tehdä. Oliko tämä siis lupaus?

Olisi myös kiva kuulla ihmisten toiveita kirjoitusaiheista. Kenen? No sinun! Kyllä, juuri sinun joka siinä istut ja luet parhaillaan tätäkin päätöntä tekstiä. Ei mikään ajatus ole liian älytön, ainakaan harkittavaksi. No, onki on asetettu veteen.

25 metriä 

Tyttöjen kanssa uitiin jälleen viime viikonloppuna ja arvatkaapa kuka unohti laittaa kameran tallentamaan. No, lupaan yrittää olla hieman paremmin hereillä tulevana lauantaina. Opettaminen ja oppiminen on helppoa, hauskaa ja vaivatonta. Siirryimme tyttöjen kanssa ensimmäistä kertaa uimaan 25 m matkoja. Tekniikka oli tällä kertaa seläri, mutta eipä se vaparikaan kaukana. Sattuneesta syystä tytöillä on hieman vaativa valmentaja ja ylpeänä voi todeta selärin näyttäneen todella hyvältä.

Lund

Sormet jo syyhyää, varsinkin ohjelmien julkaisun jälkeen. Voit itse käydä tarkastelemassa niitä täältä. Ohjelma sopii kuin nenä päähän Santasportin näkökulmasta. Pääsen kuuntelemaan ja keskustelmaan meitä ajankohtaisesti askarruttavista asioista. Haastetta riittää sen tiedon siirtämisessä meidän opettajille.

Pilates

Matka Pilateksen hyödyistä uintiharjoittelulle etenee jälleen kisojen jälkeen. Kokemukset ovat olleet varsin hyviä, ei pelkästään kisasuoritusta ajatellen, vaan myös yleistä hyvinvointia. Lajisuoritukselle se yksinkertaistettuna tarkoittaa, että vartalo antaa paremman tuen käsivedolle, potkut lähtevät napakammin, käännökset toimivat paremmin ja rentous uinnissa on lisääntynyt. Paljon muutakin, mutta ihan pari päällimmäisintä asiaa mainitakseni.

Harjoittelu ylipäätään

"On tärkeää mitä harjoittelussasi teet, mutta sitäkin tärkeämpää on, miten sen teet."