Tutkiva ja mietteliäs minä, osa 1
Tättädää! Käsitelläänpä jälleen jotain toivottua, kiisteltyä ja väärin ymmärrettyä(?) aihetta. Kyse on uinnin oheisharjoittelusta. Oheisharjoittelu, koska se sisältää kaiken altaan ulkopuolisen toiminnan. Suurin osa valmentajista sitä teettää ja urheilijoista sitä tekee. Väittäisin kuitenkin, että iso osa tekijöistä ei ihan tarkkaan osaa kertoa miksi he tekevät, mitä tekevät. Kertomuksia siitä miksi tehdään on monia, mutta löydetäänkö faktaa siirtovaikutuksesta on toinen asia.
"Tärkeää on se mitä teet, mutta sitäkin tärkeämpää on miten teet sen"
Olen tästä puhunut aiemminkin, mutta mitä se konkreettisesti tarkoittaa? Tässä pari esimerkkiä:
Merkittävän uinnin oheisharjoittelun löytäminen on yksi valmentajan suurimmista haasteista. Mitä me tehdään altaan ulkopuolella? Miten se auttaa kisasuoritusta, vai onko sen tarkoitus palvella jotain toista päämäärää? Jos altaassa keinoja päästä onnistuneeseen lopputulokseen on useita, niin oheisharjoittelussa "totuuden" löytäminen on vieläkin monimutkaisempaa.
Opiskelussa olemme edenneet toiseen vaiheeseen, eli "terveyden edistämisen johtamisen tutkimus ja kehittäminen" osioon. Kaikki jotka ovat lukeneet blogia aikaisemmin tietävät minun suhtautumisen tutkimiseen. Se on kuin välttämätön paha, jota yliarvostetaan suuresti. Itsellä on sellainen fiilis, että nykyajan tutkimuksia leimaa usein oudot tutkimusasetelmat tai merkityksettömät otannat. Tuntuu kuin tutkimuksia tehtäisiin pönkittämään omaa ajatusmaailmaa, eli tulos on päätetty jo ennen tutkimuksen aloittamista ja tutkimustapa sekä asetelma valitaan päämäärään tavoittamista palvelevaksi. Toinen mahdollisuus on, että tutkitaan tutkimisen vuoksi.
Mistä puhun? Otetaanpa vaikka yksi esimerkki. Mielestäni uinnin opetuksessa pitäisi panostaa varhaiseen opettamiseen ja alkeisuimatyylit ovat turhanpäiväistä hömppää(joo, ihan ok jossain vaiheessa tekniikkaharjoitteina, mutta ei todellakaan lapsuusvaiheessa eikä korostaen, että tämä on jokin uintityyli). Tällöin ajatuksemme tueksi voisimme kaivaa seuraavan tutkimuksen:
Miten oheisharjoittelun ohjelmoiminen on sitten niin vaikeaa? Otetaan ensimmäiseksi esimerkiksi vaikka plyometrinen harjoittelu. Moni sitä tekee, ja miksi ei tekisi, sillä onhan sen vaikutuksen suorituskykyyn todettu. Kuten voit huomata täältä .
Entäs jos kyseinen harjoitusmuodon voitaisiin toteuttaa vedessä lajinomaisempana ja lähempänä kisasuoritusta? Lueppa tämä. Mitä tämä siis todisti? Sen, että plyometrinen harjoittelu on yhtä tehokasta vedessä kuin maalla. Se mitä tässä jää huomioimatta on lajinomaisuus, eli onko plyometrinen harjoittelu uinnin kilpailusuorituksen kannalta tehokkaampaa kuitenkin vedessä? Tehokkaampaa siksi, että vedessä sinä joudut linjaamaan vartalosi virtaviivaisemmaksi, jolloin se lisää plyometrisesta harjoittelusta saatavan edun hyödyntämisprosenttia. Ajatuksena, että sinulla voi olla tosi hyvä pomppu maalla, mutta kuinka pystyt siirtämään sen veteen? Hajoaako asentosi ponnistaessa, pienetäen hyötyprosenttia suorituksessa? Tässä voit myös miettiä miten teet käännöksen jokaisessa harjoituksessa, tai miten teidän ryhmässä tämä tehdään. Onko sillä sittenkin merkitystä?
Toinen esimerkki oheisharjoittelun vaikeasta ynmärrettävyydestä on täällä. Netti on täynnä hienoja esimerkkejä, joita innokkaat valmentajat ovat valmiita pureksimaan ja ottamaan osaksi omia harjoituksiaan. Harjoittelu kun vaan ei ole se liike mikä tuntuu inhoittavammalta tai näyttää hienoimmalta. Mikä tässä klipissä on sitten niin hankala ymmärtää? Jumppapallo vaan alle ja menoksi. Vaikea ymmärtää tässä on se, että ennen kuin sinä pääset tähän vaiheeseen, on sinun pitänyt tehdä paljon työtä perusteiden eteen. Lihashermotus, oikea aktivointijärjestys ja rangan linjan säilyttäminen. Ei mennä liike edellä, vaan ymmärretään kokonaisuus ja sen jäsentäminen ennen suoritusta.
Kolmas esimerkki on maalaisjärki. Kaikki mitä sitä teetät tai teet, sinun pitäisi pystyä perustelemaan kisasuorituksen tai edes yleisen hyvinvoinnin kannalta. Otetaan tarkasteluun vaikka todella suosittu lankkupito. Voidaan toki lähteä ajattelemaan pääkohtien kautta suoritettavaa harjoitetta. Mitä harjoitetaan ja mihin keskityt. Voimme myös ajatella yksinkertaisemmin; missä uintilajissa tai uinnin vaiheessa esiintyy lankkupitoa muistuttava suoritus? Jos pystyt jotenkin ihmeellisesti perustemaan itsellesi lankkupidon merkittävyyden, niin pidä se toki harjotuspankissasi. Mikäli perusteita ei löydy, niin älä ihmeessä jatka sen teettämistä!
Voidaan siis helposti todeta, että oheisharjoittelun toteuttamismalleja on monia. Toiset tehokkaampia kuin toiset. Miten yksilöllisyys vaikuttaa harjoitusohjelmaan, vai onko yksilöllisyys niin suuri käsite urheilijoiden historian vuoksi. Mikäli perusteet tehdään hyvin varhaisvaiheessa, onko yksilöllisyyden määrä pienempi?
Jatkuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti