Miksi se ei riitä?

Tällä viikolla keskiviikko ja torstai menivät todella nopeasti. Päiviä sävytti Ari-Pekka Lindbergin pitämä Anatomy Trains I koulutus. Koulutus antoi hyvin vahvistusta sille mitä olemme tehneet Urheiluakatemian treeneissä syksystä lähtien ja mille ajatukselle uudet koulutuksemme pohjautuvat.

Anatomy Trains koulutus antoi myös ison kasan uusia ajatuksia toiminnan kehittymiselle. Mietin vain siinä koulutuksen aikana käydyissä keskusteluissa, että miksi minulle ei riitä uinnin nykytila? Ehkä se on se perinteinen "tieto lisää tuskaa". Tällä hetkellä melkein kuka tahansa yksityisopetukseen tuleva asiakas on liikerajoitteinen. Mennään altaalle ja hyvien asioiden lisäksi näet vain rajoitukset, jotka estävät asiakasta silloin ja siinä oppimaan uintia sellaisena kuin sen tulisi oppia. Kykyä oppia on, mutta kaikkia ei pysty oppimaan. Tällöin pitäisi tuoda asiakkaalle muitakin kuin uinnillisia asioita huomioon.

Koulutuksessa sai vahvistuksen sille, mihin aikuisten yksityinen uimaopetus tulee kehittymään. Kouluttajamme Ari-Pekka kertoi heidän toiminnallisesta salista, jonne pääsi treenaamaan vain asento- ja liikekartoituksen kautta. Näin varmistetaan, että edellytykset toimivalle keholle ja turvalliselle harjoittelulle ovat olemassa. Samaan tapaan tulisi myös toimia uimaopetuksessa. Uintitekniikka voi ja tulee mukauttaa asiakkaan perusominaisuuksien mukaan, mutta ei muodostuneiden liikerajoitusten mukaan. Ne kun ovat muokattavissa paremmiksi. Mikäli emme puutu liikerajoituksiin, niin todennäköisesti asiakas onnistuu opetuksen jälkeen luomaan niitä vain lisää ja pahentamaan olotilaansa. Luitko jo muuten aiemman postauksen "Terveyttä edistävä ja heikentävä uintiharrastus"?

Muutos aikuisten yksityiseen opetukseen tarkoittaa toki hinnan nousua ja altaan ulkopuolista toimintaa. Pystymme tekemään analysoinnin ja mahdollisen ohjeistuksen allasosastolla ennen uinti osuutta, joten ihan erilliseen jumppasaliin ei tarvitse mennä. Uskon toki asiakkaiden vaan kiittävän, kun huomioimme heidän kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin pelkän uimaanoppimisen sijaan ja pystymmehän perustelemaan kaiken toiminnan uinnin paremmalla sujuvuudella, jonka asiakas pääsee kokemaan konkreettisesti altaassa.

Tältä pohjalta ajateltuna se ei riitä. Eikä sen tulisi riittää kovin monelle muullekaan. Tervetuloa siis kokemaan ja näkemään toimintatapojamme kevään koulutuksiin!

Spinal Engine Theory and Long Axis Strokes

Nyt joku jo ajatteli, että pitääkö nämä blogitekstitkin tehdä englanniksi. Ei hätää, ei ainakaan vielä. Otsikko vain tällä kertaa englanniksi, koska kaikkea ei kannata kääntää Suomen kielelle. Käännös kuulostaa tyhmältä, or the idea get's lost in translation.

Tällä kertaa puhutaan siis Spinal Engine teoriasta nimenomaan uinnin kannalta. Luulen, että olen aiemmin kirjoittanut lapaluun hallinnasta ja sen merkityksestä uinnille. Lapaluun hallinta liittyy oleellisesti Spinal Engine teoriaan ja sen hyödyntämiseen uinnissa. Gary Hall sr. on hyvin tuonut esiin uinnissa vartalon kierron merkityksen. Aikoinaan vartalon kierto nähtiin tärkeänä uinnissa vastuksen vähenemisen vuoksi. Hyvä pointti kyseiseltä herralta oli, että emmekö me silloin potkisi nopeampaa kyljellään? Jos et ole kokeillut, niin voin kertoa, että näin ei ole. Vartalon kierto auttaa uinnissa mm. optimoimaan vartalon voiman käyttöä (yleisimmin tässä keskitytään leveän selkälihaksen, rintalihaksen ja ojentajan käyttöön käsivedon aikana) Lisäksi vartalon kierto helpottaa hengitystä vapaauinnissa.

Uidessa vapaauintia ihminen helposti ajattelee käsivedon sormenpäiden kautta keskivartaloon. Tällöin yritetään painaa kädellä vettä vasten ennen otteenhakuvaihetta ja näin kulutetaan vain turhaan energiaa. Tätä logiikkaa on myös käytetty siinä, että uintia harrastavien ihmisten sisäänkiertäjät olisivat treenatut ja niitä ei tarvisi uintiharjoittelun ulkopuolella huomioida. Nyt varmasti huomaat, ettei asia ole näinkään ja jos käyttää aktiivisesti voimaa käsijohtoisesti ennen otteenhakua, tulee vain tehtyä asioita hieman epätaloudellisesti.

Spinal Engine teorian ja lapaluun hallinnan kautta ajattelemme, että käsiveto aloitetaan lapaluun hallinnalla ja toteutetaan vartalon kierron sekä pinnallisten lihasten yhteistyöllä. Rintalihas, leveä selkälihas ja käden ojentajalihas ovat tällöin vain osa käsivetoa ei sen päätoteuttajat. Tässä ajatuksessa käsiveto liikkuu lavasta käteen ja palaten sieltä keskivartaloon. Tällöin myös itse uinti tuntuu ihan erilaiselta, mahdollistaa rennomman uinnin ja asettaa uinnin oheisharjoittelun erilaiseen valoon. Mitä harjoittelemme ja miten harjoittelemme. Aktiivisen ja riittävän kierron avulla voimme myös kasvattaa kehon pituutta vedon aikana ja voiman kulkemaan paremmin kehon läpi.

Samassa yhteydessä on myös puhuttu huippu-uimareiden vartalon taittumisesta sivusuunnassa vedon aikana. Teoreettisesti tämä on mahdollista ja ehkä jopa järkevää. Taipuminen pystytään jopa toteamaan pysäytyskuvista, mutta itse väittäisin, että vartalon taipuminen on vain hallinnan pettämistä ja aiheutuu isojen voimien suuntautumisesta rankaan. Otetuissa kuvissa taipuminen on ollut kuitenkin niin pientä, että en usko sen olevan harkittua. Lisäksi uskon, että on mahdollista saavuttaa parempi voiman hyödyntäminen ja suuntaus rangan täydellisellä hallinnalla. Tässä sitä sitten onkin haastetta meidän uimareille. 

Lisää Spinal Engine teoriasta, lapaluun hallinnasta ja muista uintia hyödyttävistä jutuista voit kuulla Santasport Swimmingin uusissa koulutuspaketeissa, jotka on rakennettu uinnin parissa toimivien ohjaajien, opettajien ja valmentajien avuksi. Koulutuspaketit yritetään saada julkaistuksi marraskuun aikana ja toteutukset keväällä 2016.