Uinti on jatkuvassa muutoksessa. Haluamme muuttua ja kehittyä, koska tiedämme pystyvämme parempaan. Yleisesti muutos tarkoittaa ihmisille parempaa vesiturvallisuutta ja nautinnollisempaa vesiliikuntaharrastusta. Kilpauimareille se tarkoittaa miellyttävämpää tapaa treenata ja mahdollisuus uida kovempaa kuin koskaan ennen. Opettajille, ohjaajille ja valmentajille se tarkoittaa työn miellyttävyyden lisääntymistä. Muutoksessa kaikki voittavat.
Omana aikana ympäristö on muuttunut sallivammaksi. Enää ei koko kenttä ole niin jyrkkä mielipiteissään, vaan nähdään vaihtoehtoisia toimintatapoja. Vaikka monet muutokset perustuvat tutkittuun tietoon ja iskostuvat jopa maalaisjärkeen, on muutosvauhti siihen verrattuna kohtuu hidasta. Sitten on toki muutoksia, kuten kilpauinnin sääntömuutokset, jotka luonnollisesti jakavat mielipiteitä. Ilman uskallusta emme voi kehittyä ja ainahan voi kääntyä takaisin, jos olemme tarpeeksi rohkeita.
Aikalailla kuusi vuotta sitten astuimme omalle muutoksen polulle ja aloimme erikoistua varhaisen lapsuusvaiheen uimaopetukseen. Polku on ollut opettavainen virheineen sekä onnistumisineen ja ehdottomasti oikea valinta. Tutustumalla polun alkujuurille voi ymmärtää paremmin kokonaisuutta, kuten kansalaisten uimataidon tai kilpauimarin vauhdin kehittymistä. Kokemukset luovat syvällisemmän ymmärryksen tutkittuun tietoon ja uudistuvaan tietoon ihmisen harjoittamisesta. Riittävillä resursseilla voisi jopa käynnistää lisätutkimuksia ymmärryksen lisäämiseksi.
Tähän mennessä olemme ymmärtäneet seuraavaa:
1. Lasten uimaopetus tulisi aloittaa viimeistään 2 vuotiaana (ja ehdottomasti alkuun vanhemman kanssa)
Ainahan sitä ehtii myöhemminkin, sanotaan. Ehtii kyllä, mutta ollaanko enää samoissa lähtökohdissa? Kokemuksemme mukaan ei. Useat vanhemmat tarvitsevat opastusta lapsen vesitaitojen kartuttamisessa. Eikä se vanhempien vika ole, mutta hyvin moni lapsi ehtii kerryttää oppimista ehkäiseviä ominaisuuksia ja olettamuksia jo ennen neljän vuoden ikää. Usein nämä ominaisuudet kehittyvät vanhempien omasta ymmärryksestä ja kokemuksista. Jokin kiintyminen meillä on siihen, että jos itse emme osaa, ei lapsemmekaan voi sitä osata. Todista itsellesi olevasi väärässä. Vanhempien läsnäolo opetuksessa on polun alussa tärkeää, koska siinä oppii paljon vesiturvallisuudesta ja turvallisesta oppimisesta ilman ylisuojelua. Ehkä muutama muukin väärinkäsitys saattaa korjaantua.
Mitä varhaisemmin aloitamme opettamisen sitä paremmin pääsemme hyödyntämään ja vahvistamaan luonnollisia ominaisuuksia, kuten rentous ja ennakkoluulottomuus. Erityisesti rentous on ominaisuus, jota moni aikuinen kuntouimari tai nuori kilpauimari etsii ja kaipaa uintiinsa. Ennakkoluulottomuus taas luo mahdollisuuden sisäistää asioita, jotka voi myöhemmin olla ison harjoittelumäärän takana.
2. Meidän kannattaa opettaa vain lopullisia toimintamalleja
Artikkelit, kuten "5 tapaa parantaa uintiasentoasi" ovat omalla tapaa huvittavia. Jos pääsisimme opettamaan pienestä pitäen ja vahvistamaan vesisuhdetta oikein olisivat tämän tapaiset artikkelit turhia. Toki meillä on pitkällinen historia uinnin kehityksessä pää pinnalla uinnista, pää vedessä, mutta vahvasti eteenpäin kallistuneena uintiin ja siitä nykypäivään. Se ei kuitenkaan tarkoita, että meidän pitäisi jatkaa noita opetustapoja. Useasta muusta syystä, mutta myös tästä voimme vahvasti kyseenalaistaa vanhojen uintityylien, kuten koirauinnin opettamisen.
Syventyneen ymmärryksen kautta olemme käsittäneet, kuinka varhaisen lapsuusvaiheen uimaopetuksella on hyvä mahdollisuus vaikuttaa hyvinvointiin myöhemmälläkin iällä. Tässä passivoituvassa ja lisääntyvien kehon ongelmien nykypäivässä tätäkin kannattaisi hyödyntää.
3. Vapaauinnin optimaalinen oppimisikä 5 vuotta on keskiarvo parhaimmillaan.
Tehdessäni "Varhaisen lapsuusvaiheen uimaopetusmalli" päättötyötä, selvisi tutkimustuloksista, että 5 vuotta oli optimaalinen ikä oppia vapaauintia. Olemme huomanneet tämän pitävän keskiarvoisesti ihan paikkansa. Osalla saattaa mennä pidemmälle ja osa on taas valmis paljon aiemmin. Nuorin kyseisiin ryhmiin siirtyvä on ollut 3 vuotta vanha. On hienoa kuinka lapset saavat oppia asioita omalla tahdillaan.
Selkäuinti toimii samoin, vain ainoastaan rintauinti teettää haasteita, mutta ei jää kauas muista lajeista. Toki tässäkin lajissa poikkeuksia sitten on. Tulevaisuudelta toivon, että joskus unohdamme, että näitä on kutsuttu kilpauintitekniikoiksi. Eihän siinä ole mitään järkeä, kun ei kukaan aikuinenkaan tieten tahtoen tule myyräuintia opettelemaan. Uintia kaikki hyvä.
4. Toimintamallilla voi olla iso vaikutus tulevaisuuteen
Kuten jo aiemmin mainitsin, voi varhaisen lapsuusvaiheen uimaopetuksella olla monia positiivisia vaikutuksia. Olen niistä aiemminkin kirjoittanut. Meidän täytyy olla vaan riittävän rohkeita muuttumaan ja luopumaan vanhoista käsityksistä. Annetaan sille mahdollisuus.
Vaikutukset kohdistuvat kehonkäsitykseen ja sitä kautta yleiseen hyvinvointiin. Taito-osaaminen vahvistuu ja sitä kautta vesiturvallisuus ja vesiliikunnan suosio kasvaa. Pelkästään vahvemmalla taitopohjalla ennen kouluikää voisimme tehdä isoa muutosta koululiikunnassa toteutettavaan uimaopetukseen. Yksi iso vaikutus tulee myös olemaan nopeuteen vedessä. Etsimme jatkuvasti keinoja valinta- ja huippuvaiheessa kehittää uimareiden vauhtia. Varhaisessa lapsuusvaiheessa vahvistettu vesisuhde tulee olemaan yksi voimavara sitä vauhtia etsiessä.
