VST päivillä Kuortaneella Huippu-urheilu osion keskustelussa nousi esille kuinka kyseistä osiota oli pitkään kutsuttu koulutus nimellä. Määritelmien muuttuessa ei pidä koskaan unohtaa asian lähestymistä koulutuksen kautta. Mieti pelkästään kuinka uintiharjoitus voikaan muuttaa muotoaan ja hyötysuhdettaan, kun sitä tarkastellaan kouluttautumisen näkövinkkelistä.
Fyysistä kapasiteettia rakentaessa on aina se epävarmuus lopputuloksesta. Vaikka kuinka testaamme, suunnittelemme ja mukautamme, niin parhaimmillaankin harjoittelu on arvaamista. Harjoituksen jälkeenkään ei vielä voida tietää mitä oikeasti tapahtui. Lopullinen vastaus tulee vasta, kun käsi lyö paneeliin kisoissa. On paljon hyviä tarkoitusperiä, ajatuksia ja toteutuksia, mutta emme vain yksinkertaisesti voi tietää. Sen vuoksi, ja täydentääkseen kehittymistään tulisi harjoittelussa olla aina jokin oppimistavoite.
Sanotaan, että pyrimme uimaan sarjan tietyllä lähetyksellä, tiettyyn tavoiteaikaan. Keskittymällä tuon tavoiteajan saavuttamiseen, emme saavuta vielä läheskään kaikkea mitä olisi tarjolla. Jatkuvalla oman tekniikan analysoinnilla, opimme jatkuvasti omasta tekniikastamme. Toteutus on myös tärkeä tehdä kisavauhdissa, koska emme hyödy huomioista muissa vauhdeissa. Milloin veto pitää, miten vartalo toimii yhteistyössä, kuinka happi kulkee. Mitä nuorempana sen oppii, sitä luonnollisempi osa harjoittelua se on.
Tämä koskee lopulta montaa elämän osa-aluetta, mutta erityisesti harjoittelua, olit sitten urheilija tai kuntoilija. Älä suorita, vaan löydä se puuttuva pala!
