Eletään vuotta 2000 Seinäjoella, kun työskentelin paikallisella kuntosalilla. Tää oli siis hyvissä ajoin ennen pt toiminnan yleistymistä tai saliketjuja. Aikakaudelta voisi nostaa myös kuva-arvoituksen korttihöylästä tekstillä; tykkää, jos tiedät mihin tätä käytetään. No, asiaan. Monipuolisessa työnkuvassani ohjasin myös asiakkaita. Jo silloin tuli eteen tilanteita, kun tuntui, et kuuntelikohan toi ollenkaan. Lähes ohjausta seuraavana päivänä, asiakas saattoi olla tekemässä ihan omaa versiota harjoitteesta, joka oli just käyty läpi.
Samanlaisia fiiliksiä on ajoittain uintimaailmassa 17 vuotta myöhemmin. En tiedä mikä on se tunne, kun näet edelleen ihmisten vetävän sitä kiertoliike kuminauhajumppaa ennen allasta, tekevän mäkivetoja ennen kisasuoritusta tai pyörittämässä käsiä äänivallia uhmaavalla nopeudella. Ehkä se on pettymys, kun taaskaan ei kuunneltu.
Ihmiset puhuu keskivartalon kehittämisestä tai penkkituloksesta, ihan kuin yksittäinen tekijä ratkaisisi koko uintisuorituksen yhtälön. YouTube on melkoista trx akrobatiaa täynnä ja ote vedestä saavutetaan asettamalla käsi tiettyyn asentoon. Välillä miettii, et onko tän matrixin purkaminen liian iso homma. Päädyn kuitenkin aina lopputulokseen, et muutoksen yrittäminen on jo sen arvoista.
Olen kyllä huonoin markkinoija ikinä, mut mun tehtävä onkin kehittää. Joskus jopa matkan avaaminen on haasteellista, mut onneksi mukana on nykyään muitakin. Seuraava vuosi sisältää useita tilaisuuksia tulla kuulemaan ja haastamaan. Eiköhän se maailmakin pikkuhiljaa kuuntele.
