Terveyttä edistävä ja heikentävä uintiharrastus

Tällä viikolla lehtitoimittaja otti yhteyttä, hän halusi tehdä vapaauinnin tekniikasta lehtijutun. Ensimmäisenä mieleeni tuli ajatus: Miksi? Eikö mediassa ole nykyään tuon tuosta merkityksettömiä artikkeleita ja juttusarjoja uinnin tekniikasta? Toimittaja varmasti ihmetteli (kuten tässä vaiheessa myös osa tämän jutun lukijoista), että miksi ajattelen näin? Eikö tavoitteeni ole aina edistää uintia ja siihen liittyviä juttuja kotimaassa? Siihen vastaus on: Kyllä.

Syy ajatusmaailmaani on tässä: Uimaopetus ja uimataidon oppiminen ei ole enää nykypäivänä samanlaista kuin ennen. Miksi? Vastaus on yksinkertainen: ihmisten ryhti on huonompi ja vesi elementtinä entistä etäisempi. Miksi ryhti ja suhde veteen vaikuttaa uinnin oppimiseen ja miksi näissä kuuden kuvan uimatekniikka lehtijutuissa ei ole juurikaan järkeä?

Uimaan oppiminen ei ole enää nykyään pelkkiä käsivetoja, potkuja ja liukuja. Tosin näin ei ole koskaan ollut, mutta varsinkaan tänä päivänä. Nykyään aikuisten uimaopetukseen tai uintitekniikan kehittämiseen joudutaan monesti lähtemään ryhdin tarkastelusta. Asiakas täytyy saada ymmärtämään millainen on hyvä ryhti, miten sitä kehitetään ja mikä merkitys sillä on hänen uinnilleen. Ryhti on tärkeä tekijä, jotta voimme luoda laadukasta uintia sekä terveellisiä liikeratoja ja uintiasentoja. Tuijottamalla lehtiartikkelin kuvia ja toistamalla niitä altaassa ymmärtämättä uintia sen syvällisemmin ei saada aikaan kuin kipeitä paikkoja, on kyseessä sitten niska, selkä tai olkapää. Tällöin uinti ei ole terveyttä edistävä, vaan heikentävä harrastus.

Ryhti on tärkeä alkutekijä, koska ilman kunnollista ryhtiä on vaikea lisätä asiakkaan rentoutta vedessä eri toiminnoissa, on kyse sitten kellunnasta tai uinnista. Mikäli ei ole rentoutta, niin ei tule olemaan laadukasta uintia. Yrität saada asiakkaan kellumaan täydellisessä uintiasennossa, jotta voisitte edetä liukuihin ja sitä kautta potkuihin ja uintitekniikoihin. Näin ei vain tapahdu. Asiakkaalle epämukavuutta voi luoda oma suhde veteen. Tällöin asiakkaalla on tiedostomattomia pelkotiloja vettä kohtaan ja ei hän vaan pysty rentutumaan vedessä. Vedessä tämä esiintyy äkillisinä kehon liikkeinä, huonona kehonhallintana tai huonoina asentoina. Työkaluina tällaisessa tilanteessa voidaan käyttää erilaisia harjoituksia, lähinnä lämpimässä vedessä. Toinen epämukavuutta luova asia on ryhti. Jos ryhti maalla on huono, joka on nykyään niin monesti eteenpäin taiputunut, on sitä hankala saada suoraksi vedessäkään. Mahdollisesti täydellisen uintiasennon luomiseen joudutaan käyttämään lihasvoimaa, joka lisää jännitteitä ja vähentää rentoutta kropassa.  Tämä näkyy huonona uintiasentona ja se taas uinnin laadussa.

Tämä puoltaa jälleen ajatusta lasten uimaopetuksen järjestämisestä varhaisessa lapsuusvaiheessa. Lapsilla ei vartalon virheasennot vaikuta vielä oppimiseen, vaikka sekin on yleistymässä. Varhaisessa lapsuusvaiheessa uimaopetuksessa pystytään myös käyttämään kinesteettistä opettamista, joka vahvistaa lapsen käsitystä hyvästä uintiasennosta, eli hyvästä ryhdistä ja lapsi omaksuu sen melko nopeasti. Tämä tukee lapsen kokonaisvaltaista kasvua ja kehitystä.

 

Olen tehnyt jonkunlaisen määrän erilaisia lehtijuttuja. Kertaakaan en ole vielä saanut niissä sanottua asioita ihan niin kuin haluaisin. Jännityksellä jään odottamaan, että minkälainen tästä jutusta tulee. Mikäli ei aukene, niin tule käymään yksityistunnilla. Siellä se aukenee entisestään.

Iloa - kaikille teille

Aito innostus kohtaa tehtävän vaikeuden. Innostus ei lannistu, vaikka luovuttamalla pääsisi helpommalla. Miksi ei voi vaan huolehtia omista lapsistaan, miksi välittää?

Kyse on kotimaisen uimataidon ja siihen liittyvän kulttuurin muuttamisesta. Vuonna 2011 valmistunut tutkimus osoitti, että 72 % tämän maan kuudesluokkalaisista on uimataitoisia. Yli neljännes ei siis pysty uimaan 200 m yhtäjaksoisesti ja tilanne pahenee kun tarkastellaan aikuisia. Silloin sukelletaan jo 68 prosenttiin. Näistä kuudesluokkalaisista todennäköisesti suuri osa pystyy suorittamaan tämän 200 m uimalla myyräuintia, koirauintia tai alkeisselkää. Aikuisena he osaavat tuskin sitäkään. Mistä tiedän? Olen nähnyt.

Miksi vauhkoat? Mitä väliä? Tarviiko kaikkien osata uida? Suomen onnettomuustutkintakeskuksen mukaan vuosina 2009-2011 kuoli 199 lasta, joista 17 hukkumalla. Tänä vuonna on hukkunut 141 ihmistä. Tutkimuksien mukaan lasten hukkumisriskiä voidaan vähentää uimaopetuksen avulla. Erääseen tutkimukseen osallistuneet lapset olivat iältään 1-4 vuotiaita. Heidän hukkumisriski väheni 88 %. Eihän uimataidolla voida kaikkia onnettomuuksia estää, mut ei uintikenttä voi silti teeskennellä, et tehdään loistavaa työtä tällä hetkellä. Sori, näin on ja kannan siitä vastuusta oman osani. Siksi teen tätä juttua.

Vietän viikottain paljon aikaa altaassa auttaen ihmisiä ymmärtämään vettä. Sparraan kokeneita uimareita parempiin suorituksiin, tutustutan vedelle vieraita ihmisiä itselle tuttuun elementtiin. Asiakkaamme tulevat Rovaniemeltä, Helsingistä, jopa rajojen ulkopuolelta. Ikähaitari on laaja ja asiakkaita on pienistä lapsista eteenpäin. Silti se ei tunnu riittävän. Haluamme auttaa kaikkia, niitäkin joille vesi, tai jopa liikunta on outo sana.

Vuonna 2010 alkoi elämään ajatus koko Suomen uintikulttuurin muutoksesta. Miten opetamme, mitä opetamme, missä vaiheessa ja mitä lapset voivat oppia. Puhun uintikulttuurista, koska hyvin moni näkee uinnin erillisinä osioina, kuten uimaopetuksena, kilpauintina tai vauvauintina. Silti ne ovat yksi ja sama kokonaisuus. Ne elävät symbioosissa ja vaikuttavat toinen toisiinsa. Siltä ei voi välttyä. Neljän vuoden aikana olen kokenut tämän projektin parissa monenlaisia vaiheita. Kuten olen aiemmin kirjoittanut, on ollut selkään taputtajia ja väheksyjiä. Tärkeintä silti on, että olen löytänyt motivaation puurtamiseen ja se tulee luonnollisesti lapsista. Olen myös onnistunut osallistamaan hienoja nuoria kulkemaan tätä polkua kanssani. Välillä tuntuu, että teen tätä projektia yksin, mutta mukanani on ollut koko ajan osaavia uimaopettajia. He ovat ottaneet asian omakseen ja kehittäneet opetustamme yhdessä kanssani.

Tämän projektin välivaihe koetaan kohta, kun opinnäytetyö ja siitä kirjoitettu artikkeli julkaistaan Suomessa ja ulkomailla. Projekti on tehty kaikille lapsille ja heidän vanhemmilleen, kummeille ja läheisille. Moni epäilee minun tarkoitusperiä ja ajatusmaailmaani, sitä jopa yritetään vääristää selkäni takana. En välitä, sillä kun näen uintipolkumme viimeisessä vaiheessa olevan pienen viisi vuotiaan lapsen pärjäävän uintisyvisessä vedessä ja sen eri syvyyksissä itsenäisesti sekä uivan teknisesti hyvin, tiedän tämän projektin olevan sen arvoista. Joonatan syntyi ja Sohvi oli kaksivuotias, kun tämä projekti alkoi. Nyt neljän ja kuuden vuoden iässä vesi on heille kuin toinen koti. Mikäli en olisi aloittanut tätä projektia, olisin tässä vaiheessa tiennyt erehtyneeni.

 

En sano, että tapamme tehdä asioita on se ainoa oikea (vaikka lasta ajatellen se onkin hemmetin hyvä). Toivon vain, että luet opinnäytetyön ja teet omat päätelmäsi. Mikäli ajattelet asioista samalla tavalla kuin minä, niin vaikuta elämässäsi olevien lasten elämään ja mahdollista heidän uimaopetus varhaisessa lapuusvaiheessa. Parhaassa tapauksessa pelastat hänen hengen. "Huonoimmassa" tapauksessa annat hänelle mahdollisuuden nauttia vedestä läpi elämän.

Toivotan kaikille nautinnollisia hetkiä vedessä!

-Jukka

Palasin, vai lähdin...?

Se alkais olemaan sitä aikaa, että terveyden edistämisen ylemmät ammattikorkeakouluopinnot ovat takanapäin. Tarkoittaa pitkälti sitä, että voi taas tuottaa erilaista tekstiä, vaikkapa sitten blogin muodossa. Sanottavaa on varmasti kertynyt erilaisista asioista, kuten GP aikarajoista, mutta annetaan niiden odottaa vielä hetki.

Vaikka opinnot helpottaa, niin matkaa on vielä jäljellä. Tän matkan seuraava haaste on synnyttää kokonaan uusi toimintakulttuuri kotimaiseen uimaopetukseen. Tässä käytän apuna opinnoissa tehtyä opinnäytetyötä: Varhaisen lapsuusvaiheen uimaopetusmalli. Opinnäytetyö ja siitä kirjoitettu artikkeli julkaistaan kohta ja se on minulle tän vuoden kohokohtia. Ihmiset, jotka tuntevat minut tietävät, että olen jättänyt osan itsestäni tuohon työhön. On hankalaa, lähes mahdotonta yrittää kertoa millainen tuo kirjoitusprosessi on ollut. Kun teet työtäsi sydämellä ja tiedät miksi sitä työtä teet, se liikuttaa sinua suuntaan ja toiseen. Ulkopuoliset reaktiot tekevät siitä liikkeestä vielä isompaa.

Kirjoittamisen aikana olen alkanut ymmärtää uimaanoppimista paremmin. Sattumalta(?) osuin tällä työllä kohtaan, joka on ajankohtainen myös maailmalla: tutkitaan uimaan oppimista ja sen osia. Työ herätti kiinnostusta ulkomailla ja tulee johtamaan minut hienojen kokemusten äärelle tulevaisuudessa. Tämän avoimen kansainvälisen uintiyhteisön kokeminen kirjoitusprosessin aikana oli yksi liikuttavista kohdista. Prosessi on liikuttanut myös toiseen suuntaan ja se määrä mikä on ollut nousua, on ollut myös laskua ahdistuksen, väsymisen ja uskon loppumisen kanssa. Löydänkö oikeat sanat? Saanko työn valmiiksi? Mitä ihmiset sanovat siitä? Onko tässä mitään järkeä?

Väsymys on yksi tämän hetken tunteista. Töitä on tehty ja paljon. Opiskelut, työ, perhe... eikä toivottavasti aina tuossa järjestyksessä. Hankala säädellä itseään, kun haluaa tehdä kaiken mahdollisimman hyvin. Uinti on se mun juttu. Välillä se vaan menee yli, eikä sitä itsekään tajua. Buukkaat kalenterin täyteen yksityistunteja, kursseja, ryhmiä, töitä. Huomaat, että väsyttää mutta uskottelet itsellesi, että joskus on toisin. Milloin? Teet töitä kuin yrittäjä, mutta sinähän olet palkkatyössä!? Rakennat brändiä, ei silloin voi levätä, vai voiko? Meneekö kaikki työ hukkaan jos nyt pidät lepotauon? Mikä on elämässä tärkeää? Kunpa sen tietäis.

Masters kisaviikonloppu oli mulle tosi tärkeä pysäytys ja onneksi ymmärsin sen merkityksen. Ennen kisoja olin sekuntikellon mukaan nopeampi 25 metrillä kuin koskaan. Tuleva viikonloppu tuli osoittamaan jotain muuta. Laji lajilta huomasin kuinka väsynyt kroppani ja mieleni onkaan. Kelasin taaksepäin... syksyn ennätysviikkona 25 tuntia opetusta altaassa. Ei missään reunalla, vaan altaassa. Eikä ne muutkaan viikot tuossa vieressä paljon kalpene. Tohon päälle muut työt, opari, opiskelut, perhe, treenaaminen. Missä palautuminen? Sen aika alkaa olla nyt.

Palasin kirjoittamaan, jatkamaan juttua... vai tulinko vaan sanomaan, että otan nyt hetken itselleni. Onnistunko siinä? En tiedä... tiedän vain, että tuo edessä oleva haaste pitää pistää käyntiin... ehkä sitten joku voisi ottaa soihdun hetkeksi... edes hetkeksi. Kiitos!

-Jukka

Lasten hyväksi

Kesällä 2013 ajatus opinnäytetyön aiheesta oli vielä hieman erilainen. Ajan kuluessa ja muutamien elämäntapahtumien kautta ollaan päädytty tähän. Olen oikeastaan aika tyytyväinen menneisiin tapahtumiin ja siihen ruutuun jossa nyt ollaan. Vuosien työ, jota on tehty yhden unelman eteen, on jälleen merkittävässä kohdassa. Unelma, jossa lapset nauttivat vedestä, taitojen oppimisesta ja osaamisestaan jo ennen kouluikää.

Tykkään siitä, ettei minulle riitä, että asiat toimivat pelkästään käytännössä. Johan ulkomailla on tehty tätä vuosia, niin miksi se ei toimisi meillä. Uusi polku, uusi ajatus opettamisesta, uusia tapoja opettaa. Kultakalat, Kilpikonnat ja Delfiinit. Kaikki ryhmät pyörivät menestyksekkäästi ja kysyntä on kovaa. Asiakkaat näkevät juuri sen ajatuksen mitä me näemme. Lapset nauttivat oppimisesta varhaisessa vaiheessa ja osoittavat loistavaa taitavuutta. Puretaan vanhentuneita käytänteitä ja uudistetaan tekemistä käytännöllisemmäksi.

2000 luvun tutkimustietoa lapsen taitavuudesta vedessä on rajallinen määrä. Lähden kasaamaan kaiken löydettävän tiedon, rakennamme siitä mallin ja kehitämme sitä sykleissä eteenpäin kunnes olemme tyytyväisiä. Mihin päädymme, sitä en vielä tiedä. Tiedän vain, että voimme olla Santasport uimakouluissa loppuvuodesta aika tyytyväisiä, sillä emme vain tiedä, että opettamisemme on laadukasta. Nyt voimme osoittaa sen altaassa ja lisäksi perustella kaiken tieteellisellä näytöllä.

Sormet syyhyävät jo nyt päästä lukemaan lopullista versiota. Toivon, että työn lopputulos vahvistaa kotimaista uintikulttuuria, antaa tekijöille uusia suuntia ja toimintamalleja. Vähintääkin työ laittaa ihmiset miettimään omaa tekemistään. Mahdollisuutemme tukea uimaopettajien ammattitaidon kasvattamista, tai seuratoiminnan vahvistamista koulutuskurssien kautta ovat suuret. Vaikka keskitymme lapsen oppimiseen ja koko elämänkaaren tukemiseen, niin vihdoin otetaan kantaa ja luodaan selkeää malli siitä, mitä uimarin polun alku konkreettisesti pitää sisällään.

Matka jatkukoon...

Oma maailma, omat säännöt

Uinumista

Hiljaiselo tässä blogissa on jatkunut pitkälle tälle vuodelle. Siitä on pitäneet huolen työ ja opiskelut. Vapaa-ajan ongelmia? No ei ole, ei varmasti monella muullakaan. Väsymys jatkuu. Osaanko höllätä, vai piristääkö päivä päivältä pidempään taivaalla viihtyvä aurinko mut uuteen iskuun? Aika näyttää. Hölläämistä ei ihan näytä olevan lähi-aikoina tulossa, sillä tälle vuodelle, kuten jokaiselle aiemmallekin on todella paljon tehtävää.

World Aquatic Development Conference

Etelä-Ruotsin yliopistokaupunki Lund kutsui reilu 300 uinnin ystävää kahden vuoden välein pidettävään seminaariin. Learn to swim ja competetive track kiinnostivat ihmisiä jälleen kiitettävästi. Ensimmäisessä seminaarissa kaksi vuotta sitten tapahtui omassa päässä paljon. Puoli vuotta seminaarin jälkeen, muutimme konkreettisesti sen miten näemme vedessä liikkumisen ja opettamisen. Odotuksen olivat luonnollisesti korkealla tähän seminaariin ja voin näin jälkikäteen todeta, ettei pettänyt tälläkään kertaa. Anti ja rikkaus jotka kannat kotiin mukanasi ovat luonnollisesti kerta toisensa jälkeen erilaista, mutta tärkeitä silti. Seminaarit ovat luentojen ohella niin paljon muutakin. Kannattaa pitää silmät ja korvat auki, sekä mieli avoimena. Näin oppii parhaiten.

Edelläkävijä

Santasport Swimming lähtee vuoteen 2014 suurin odotuksin. 2013 oli mielenkiintoinen vuosi, jonka vuoksi voimmekin odottaa tältä vuodelta hyvin paljon enemmän. Työtä se tulee teettämään ja paljon, mutta uskon työn tuloksen antavan paljon takaisin. Seminaarissa oli hieno huomata, kuinka uimakoulumme on jo vertailukelpoinen maailman tasolla. Paljon meillä on vielä oppimista ja kehitettävää, mutta koskapa ei olisi. Olen tämän hetken "tuotteeseen" hyvin tyytyväinen ja lähden kehittämään opettajien kanssa tätä projektia eteenpäin.

Projekteja vuosi 2014 nimenomaan tuo. Viemme uintiosaamistamme eteenpäin isoin harppauksin sekä uimaopetus, että valmennuspuolella. Uusi kamerajärjestelmä tulee olemaan hieno parannus valmennus ja opetuspuolen palveluihin. Vaikka maljakkomme, eli altaamme on hieman pienehkö, niin kaikessa muussa muodostamme sellaisen kokonaisuuden jota vastaavaa saa hakea melko kaukaa. Toivotamme siis yksittäiset asiakkaat ja uintileiriläiset lämpimästi tervetulleiksi. Saatte varmasti hyvää palvelua. Ai niin, jos haluat tietoa milloin"kameraprojekti" valmistuu, niin saat siitä nopeiten tiedon Santasport Swimming facebook sivuilta. Ei muuta kuin tykkämään ja ottamaan päivityksiä vastaan. Muista projekteista lisää tulevan kuukauden aikana.

Koulutusta

Vuosi uimaopetuspuolellamme alkaa jo totutusti kouluttautumisella. Kuluneen viikonlopun aikana ryhmä opettajiamme kasaantui yhteen kehittämään osaamistaan. Kuulumiset Lundista, 5-6 vuotiaiden lasten tekniikkaopetus ja kinesteettinen opetus säestivät isompina teemoina viikonloppua. Aikaa vietettiin tasaisesti altaassa sekä kuivalla maalla. Hyvällä fiiliksellä viikonloppu vierähti nopeaa ja jälleen kerran voi lähteä mukavin odotuksin katsomaan mitä kevään uimakouluissa tapahtuu.

Tähän mennessä koulutuksesta ovat päässeet nauttimaan vain meidän uimaopettajat. Syksystä 2014 tulemme tarjoamaan uimaopettajien jatkokoulutusta houkuttavilla teemoilla myös talon ulkopuolisille uimaopettajille kurssimuotoisena. Pysyhän siis kanavalla tai jo aiemmin mainitulla Santasport Swimming facebook sivuilla, niin saat lisätietoa reaaliajassa.

Matka jatkuu

Jokainen päivä on uusi mahdollisuus, joka saattaa tarjota yllättäviäkin mahdollisuuksia. Meillä on oma maailma, me teemme omat säännöt. Sitä on olla edelläkävijä. Tervetuloa matkalle mukaan.