Monipuolisuutta hakuammunnalla

Urheilusta puhuttaessa törmää monesti käsitteeseen monipuolisuus ja sen merkitykseen urheilussa suoriutumiseen. Aiheen yleistyvyyttä on tukenut myös asiasta tehdyt tutkimukset, jotka kertovat kuinka menestyneet urheilijat ovat harrastaneet useita eri lajeja harrastamisen alkuvaiheessa. Lisäksi lasten omatoimisen liikunnan väheneminen on aiheuttanut huolen lasten liikunnallisten perusominaisuuksista ja sitä kautta myöhemmällä iällä urheilussa menestymisen mahdollisuuksista. Varhainen erikoistuminen johonkin tiettyyn urheilulajiin on nähty huonona ratkaisuna ja  se on jopa leimaantunut yleiseksi mielipiteeksi.

Suhteessa monipuolisuudesta käytävään keskusteluun ja kirjoituksiin ymmärretään sitä edelleen melko vähän. Mitä monipuolisuus lopulta on ja miten sitä tulisi hankkia sekä kehittää? Hämmennys on ihan ymmärrettävää, sillä aiheesta tehdyt tutkimukset ovat ympäripyöreitä jättäen lukijalle liian paljon tulkinnan varaa. Missään ei ole vielä määritetty mitä, milloin, miten ja kuinka paljon pitäisi tehdä. Tällainen ympäripyöreys johtaa hakuammuntaan, joka vastaavasti aiheuttaa kehityksen seisahtumiseen. Vaikka monilajisuus on yleisen terveyden ja hyvinvoinnin kannalta hyödyllistä, on se liian epätarkka tapa urheilussa kehittymiseen.


Erilaiset taitovalmennus konseptit ovat olleet ensimmäinen selkeä suuntaus löytää ratkaisuja tarkempaan monipuolisuuden kehittämiseen. Yleistaitavuuden kehittämisessä ne ovat onnistuneetkin varsin kiitettävästi, mutta niidenkin heikkous on ajautuminen liian lajiryhmä sidonnaisiksi. Tämän hetken konseptit tukevatkin hienosti esimerkiksi palloilulajeja, mutta erikoislajeja, kuten uintia ne tukevat vielä heikosti.


Silti taitovalmennus konseptit ovat hyvä alku ja mahdollisuus ymmärtää monipuolisuutta. Niiden avulla voidaan määrittää monipuolisuuteen ja taidokkuuteen eri lähestymiskulmia. Mitä monipuolisuus on yleisesti, entä laji- tai lajiryhmäspesifisesti? Tästä rakentuva kartta onkin melko iso.


Modern Dryland Training (MDT) kehitysohjelma on auttanut kehittämään uintisuoritusten analysointia, jolloin ymmärrämme paremmin mitä kehon liikkumiskyvystä puuttuu ja mitä ominaisuuksia siellä on jo olemassa. Se on auttanut myös näkemään miksi toiset uimarit ovat nopeampia kuin toiset. Silti nopeimmatkaan uimarit eivät aina tiedosta omia vahvuuksia tai kuinka niitä käytetään tiedostaen hyväksi. Kehon on vain saanut sopivan annostuksen hermotusta oikeaan aikaan ja se mahdollistaa vartalon optimaalisen käytön, mutta edelleen jää paljon asioita hyödyntämättä, kuten vartalossa piilevä elastinen energia. Lisäksi sattumalta hakuammunnalla saatu kehon toimivuus on myös herkkä hajoamaan kesken kisasuorituksen johtaen liian aikaiseen uintinopeuden alenemiseen.

Sukella syvemmälle analyysiin

Teknologian kehittyminen on mahdollistanut melko vaivattoman uintisuorituksen analysoinnin. Vain reilu kymmenen vuotta sitten oltiin hyvin erilaisessa tilanteessa kuin tänä päivänä. Kameroiden ja ohjelmistojen hinnatkin ovat jo niin edullisia, että niiden hankkiminen on mahdollista jo seuratasolla tai jopa yksittäiselle valmentajalle.

Go Pro Hero sarja on alkuperäisiä action kameroita ja edelläkävijä edelleen tänä päivänä. Ensimmäiseen kahteen versioon käyttäjä joutui itse vaihtamaan kotelon linssin, jotta sillä pystyi kuvaamaan tarkasti pinnan alla. Uudessa Hero 5 mallissa ei ole enää edes koteloa.

Kehittymistä on vielä paljon odotettavissa, sillä edelleen huippujärjestelmät maksavat satojatuhansia, eikä ne siltikään kerro kuin sen mitä tapahtui. Vaikka urheilijan kehittymisen seurannassa suorituksen numeerinen mittaaminen on arvokasta, tarvitsee analysointi syvällisemmän tarkastelutavan maksimoidaksemme kehittymisen. Sen lisäksi, että tarkkailemme mittauksilla mitä tapahtuu, tulee meidän saada myös vastaus kysymykseen "miksi se tapahtui?".

Mittaustuloksia liitetään myös suorituksesta saatavaan videokuvaan, jotta voitaisiin luoda parempi ymmärrys mittaustuloksille. Laadukasta videokuvaa saa jo pelkällä action kameralla, jotka pystyvät tuottamaan hyvin selkeää kuvaa pinnan alta. Huvittavaa on ehkä se, että analysoinnissa käytettävät ohjelmistot ovat jämähtäneet kameroiden kehityksestä jälkeen. Ne eivät välttämättä pysty käsittelemään videotiedostojen datamäärää ja hidastuvat merkittävästi viimeistään kahden vierekkäisen kuvan analysoinnissa. Oudoksi asian tekee se, että ohjelmistofirmat tiedostavat tämän haasteen, mutta vieläkään asiaan ei ole saatu ratkaisua.

Onko pidemmälle viety analysointi silti niin aikaa vievää, ettei siihen jakseta panostaa kuin ammattitason maksullisissa ohjelmissa, jotka vielä nipin napin selviävät haasteesta. Tämä herättää kysymyksen, että pääsemmekö joku vuosi todistamaan laitteistoa, jonka ohjelmisto tarjoaa mittaustuloksien ja videokuvan lisäksi automaattisesti vastaukset "mitä tapahtui" ja "miksi se tapahtui"?


"Miksi se tapahtui" on näistä kahdesta kysymyksestä se merkittävämpi, koska muuten joudumme määrittämään toiminnan pelkän numeerisen tiedon varassa. Kuinka nopea käännös oli, kuinka tehokas potkusi on, kuinka pitkä vetopituus on ja miten se suhteutuu frekvenssiin. Totta kai näiden perusteella saadaan ajatuksia valmennuksen ohjelmointiin, mutta lopulta joudumme vain arvaamaan. Tehokkaampaa olisi tietää tarkalleen mitä tulisi tehdä paremman suorituskyvyn saavuttamiseksi. Modernin, eli ns. 4 D analysoinnin avulla pystymme kartoittamaan kehityspolkua uimareille tasosta riippumatta. Miksi siis tyytyä pelkkään numerotietoon.

TritonWear on yksi markkinoiden uusimmista uintisuorituksen analysointi laitteistoista. TritonWear on ensimmäinen joka mahdollistaa useamman urheilijan suorituksen tarkkailemisen vedessä samanaikaisesti.

Videokuvasta on perinteisesti tarkkailtu asioita kuten uintiasentoa, vartalon käyttöä, käsien ja jalkojen liikerataa. Nämä perinteiset tarkkailukohdat eivät vielä sisällä vastausta kysymykseen "miksi se tapahtui". Syyt ovat monesti syvemmällä kuin esimerkiksi siinä, että ote alkaa lipsua, frekvenssi hidastua tai käännösnopeus heikentyä. Analyysissa tulisi pureutua siihen miksi nämä tapahtuvat ja se on verrattavissa hieman esimerkiksi kehon kiputilojen analysointiin, jossa esimerkiksi syy kipeään kyynärpäähän voi löytyä paljon kauempaa kuin itse kyynärpäästä.

Näin ollen otteen parantamistakaan ei tulisi etsiä otteen kehittämisestä, vaan tulisi katsoa mitä muualla kehossa tapahtuu. Miksi otetta ei saada aikaiseksi, mikä sen estää? Tällöin syy voi löytyä jopa toisesta päästä, vaikkapa jalkojen liikkeestä. En sano etteikö otevaihetta saisi kehitettyä. Voidaan saada aikaiseksi kovinkin hyvältä näyttävä otteenhakuvaihe. Mutta jos katsomme kisavauhtista uintia, niin kuinka pitkään paikallisesti kehitetty taidokkuus säilyy rasituksen alla ja miten se kytkeytyy muuhun kehoon. Kovin huonosti.