Tekniikkaa osa 3: X Factor

Perhosuinnin tekniikka on jo aikansa odottanut julkaisemista, mutta näin MM-kisojen aikaan postataan nyt väliin tällainen. X Factor on musiikkimaailmasta tuttu käsite, eli mitä sillä on tekemistä uinnin kanssa? Olen joitain kertoja kirjoittanut aiheesta "yhteys veteen". Tässä yhteydessä nimitämme sen uudelleen X Factoriksi.

Miksi X Factor?

Osalla ihmisistä on luontainen tapa olla ja liikkua vedessä. Sitä ei voi selittää tieteelliseltä kannalta, se vain on olemassa. MM-kisoissa tämän tekijän näkee osalla uimareista. Miten he liikkuvat vedessä, tekevät käännökset, startit ja pintaantumiset. Tekeminen on sulavampaa kuin muilla, usein johtaen hyvään suoritukseen. Väitän myös, että se ei ole pelkästään harjoitettava ominaisuus, vaan osa meistä syntyy sen kanssa.

Perustelen tämän sillä, että olen henkilökohtaisesti nähnyt sen osassa hyvin nuoria uimareita. Uintiuransa alkutaipaleilla heillä on ollut kyky liikkua vedessä muita harjoituskumppaneita sulavammin. Osalla se on ollut mielettömän tehokas rintauinnin potku, toisilla tehokas vapaauinti, kun osalla taas selittämätön tapa uida selkäuintia.

Kaikkia näitä tapauksia yhdistää se, että vedessä liikkuminen ei ole ollut oppikirjan mukaista. Uimarit ovat vain mukauttaneet liikkumisen oman vartalon ja tuntemuksen mukaan. Nuorena valmentajana tein muutaman kerran sen virheen, että lähin ajan saatossa korjaamaan tällaisten uimareiden tekniikkaa enemmän oppikirja versiota muistuttavaksi. Ei sinällään paha, sillä tälläkin tyylillä he uivat hyvin, mutta etulyöntiasema oli menetetty.

Ei kannata ymmärtää väärin. Harjoittelun kautta tuo ominaisuus on vahvistettavissa ja toki uimarit joilla tätä ominaisuutta ei ole, voivat harjoittaa itsensä nopeiksi altaassa. Heistä vaan näkee, että se tekijä puuttuu. Pointti tässä asiassa on se, että viime vuosien aikana laajempi ymmärrys vedessä liikkumisesta on helpottanut uinnin opettamista ja kilpauimareiden valmentamista. Oppikirja versio uinnista on kiva juttu, mutta tutkitaan liikkumista myös sen ulkopuolelta. MM-kisoja seurattaessa voidaan huomata monet eri tavat toteuttaa tekniikkaa oppikirja mallin ulkopuolelta,  rentouden ja oman kropan tuntemusten kautta.


PS. Viestin sisältö ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jos sinulla on hieman omalaatuinen tapa liikkua vedessä, että sinulla olisi automaattisesti X Factoria. Uinti on mittauslaji, ja jos uintisi on hidasta ja sen vuoksi kolottaa paikkoja, niin tarvitset todennököisesti ammattilaisen apua tekniikkasi parantamisessa.

Uimataito on kansallisylpeys

Tapahtui tänään uintireissulla:

Sohvi: Isi, minä menen isoon altaaseen
Minä: Joo... Jonttu tuleppa tänne, niin laitetaan lasit
Vieras vesijuoksija: Varo, tässähän on syvää (katsoen pelästyneenä minua)
Minä: No niin, menkääpä vaan

Pisti miettimään, että milloin koittaa se päivä, että pienten lasten uimataito on yleisesti tunnettu asia kansalaisten keskuudessa? Ei enää ihmeteltäisi, kun nelivuotias hyppää syvään altaaseen ja lähtee uimaan. Sana Rovaniemen sisällä on lähtenyt kulkemaan ja uimaopettajiemme ohjaamat uimakoulut ovat saaneet kiitosta. Paljon on työtä vielä edessä, mutta kyllä se itselläkin lämmittää sydäntä kun saamme tuloksia, kuten tällä viikolla 2-3 v. ryhmässä mainoskuvauspäivänä yksi lapsista oppi uimaan joitakin metrejä. Onnea on se, ettemme ole ainoa taho, joka tekee varhaisopetusta tässä maassa.

"Opin uimaan" onkin mielenkiintoinen ilmaisu. Mitä sillä tarkoitetaan ja miten se ymmärretään..? Toivon, että saamme uimakouluihimme saapuvat vanhemmat näkemään uintipolun jonka olemme rakentaneet. Polku on yksinkertainen ja jokaisen saavutettavissa, mutta kuinka voimme nähdä asioita samoilla silmillä. Tällä hetkellä "opin uimaan" lausahdus tarkoittaa monia asioita, mutta harvoin sitä mitä sen pitäisi tarkoittaa. Toivon, että vanhemmat eivät enää lopeta lapsen oppimispolkua 10 m myyräuintitaitoon, vaan tehdään jotain vaikuttavampaa. Vaihdetaan "uimataito on kansalaistaito" toteamukseen "uimataito on kansallisylpeys".

Matka jatkukoon, sillä valvoessa tällä viikolla varusmiesten uintitestiä huomasi, että oikealla tiellä ollaan..

Verta, hikeä ja kyyneleitä

Kotimaiseen urheilumaailmaan on istutettu ajatus, että menestyäkseen on tehtävä raa'asti töitä. On siis konkreettisesti koettava verta, hikeä ja kyyneleitä. Ongelma vain on, että kukaan ei ole määritellyt mitä tuo työ pitää sisällään määrällisesti ja laadullisesti. Töitä menestymisen eteen on tehtävä, sehän on selvä. Mutta yhtä sokeasti kun me täällä valmennamme ja harjoittelemme tieteellisen tutkimuksen orjina, niin samalla lailla teemme myös töitä menestymisen eteen. Sokeasti. Tähän kirjoitelmaan syntyi ajatus, kun seurasin nuorten hiihtäjä alkujen harjoittelua kuntosalilla. Ryskettä, pauketta ja hikeä harjoittelussa kyllä riitti, järkeä hieman vähemmän. Tätä herkkua urheilun maailmassa riittää. Käydään salilla ja hankitaan voimaa, mutta unohdetaan oppia hallitsemaan sitä. Tehdään harjoitteita keskivartalolle, ilman tarkempaa tietoutta siitä miten harjoitteita tehdään oikein. Tehdään vaan julmetusti töitä koko ajan väärään suuntaa. Tie on kovin lyhyt kopioimalla asioita toisilta, etenkin maailman huipuilta yrittäen päästä samanlaisiin suorituksiin harjoituksissa.

Totuuksia oikeanlaisesta harjoittelusta saattaa joutua hakemaan koko valmennusuran ajan. Sitä ei kuitenkaan löydä lauseesta jonka aikoinaan kuulin: "Kyllä ne syvät vatsalihaksetkin siinä kehittyy, kun tehdään tuhat vatsalihasliikettä". On siis aika ymmärtää verta, hikeä ja kyyneleitä oikein ja jättää järjetön rimpuilu taakse. On aika ymmärtää, että esim. asiat kuten rentous suorituksessa ja Pilateksen kautta saatu parempi kehonhallinta ovat yhtä tärkeä osa harjoittelua kun mikä tahansa muu ja huomattavasti tärkeämpää kuin viimeiseen asti runttaaminen. Toivottavasti tämä klippi herätti monelle lajin parissa toimivalle uusia ajatuksia:

NEM

Moni tuntee urheilijoita, jotka ovat tehneet valtavasti töitä, ilman pääsyä kansainväliseen eliittiin. Missä syy? Menestystä ei tullutkaan ja tyydytään vain toteamaan, että kaveri ei ollut yksinkertaisesti tarpeeksi lahjakas. No mitä se lahjakkuus on? Lahjakkuus on toki fyysisiä ominaisuuksia, kuten henkilön, että hänen raajojen pituudet. Samalla lailla kuin motorinen ja psyykkinen lahjakkuus. Psyykkinen lahjakkuus on mielenkiintoisin lahjakkuuden osa. Se on yksinkertaisimillaan sitä, että on kova tekemään töitä. Parhaimmillaan psyykkinen lahjakkuus on sitä, että lähtömerkin kajahtaessa, jopa huomattavasti huonommalla harjoittelulla tämä urheilija pystyy voittamaan päivänä kuin päivänä. Kuulostaa hieman absurdilta, mutta itse olen tällaisen ihmisen tavannut. Uinnissa on mahdollista omata monenlaista lahjakkuutta. Yksi niistä on veden ymmärtäminen. Konkreettisesti tämä tarkoittaa sitä, että kykenee liikkumaan vedessä sulavasti. Kaikki eivät tähän pysty vaan ajatuksissaan verta, hikeä ja kyyneleitä taistelevat koko uransa vettä vastaan, ei sitä hyödyntäen.

Mietippä hetki nuorta uimaria, jolle rakennetaan tekniikkapohjat rentouden kautta jo kuusivuotiaana. Olettaen, että kaikki menee hyvin, niin kuinka lujaa hän ui jo 12 vuotiaana tai saati sitten 16 vuotiaana? Ei tarvita edes lahjakkuutta, että tällä respetillä pärjää pitkälle. Lahjakkuus  kun ei ole pelastava tekijä, töitäkin on tehtävä ja oikealla tavalla. Seuraava lainaus todistakoon sen.

"Just because you're not the MOST talented doesn't mean you can't win- “Hard work beats talent when talent fails to work hard.”―Kevin Durant

Tämänkin olen todistanut... valitettavasti. 

Syksyn tuulet puhaltavat

Kohta saamme nauttia maailman parhaiden uimareiden kisaamisesta, mutta ennen sitä pieni hetki muille ajatuksille...

Olenko taas myöhässä...?

Syksy on kohta ovella, halusimme tai emme. Syksy tuo mukanaan samat asiat vuodesta toiseen, jotka ovat osalla hoidossa, toisilla ei.Tällä kertaa puhun sekä uimaopetus- että valmennusmaailmaan osuvista aiheista. Kesän levon jälkeen syksy tuo monille vanhemmille tutun haasteen; mitä lapsi harrastaa tänä syksynä? Ilahduttavan moni huolehtii jälkikasvunsa uimaanoppimisesta, mutta milloin se ilmoittautuminen nyt olikaan ja miten se hoidetaan? APUA, olenko jo myöhässä?

Ei hätää, et varmasti vielä ole. Laita kuitenkin tässä vaiheessa kalenteriisi päivänmäärä, jolloin toimintaan ilmoittaudutaan mukaan. Meillä Santasportissa tuo maaginen päivänmäärä on 12. - 16.8.

Pitkä kausi takana. Mahtavaa, nyt on hetki aikaa hengähtää. Uintivalmentaja unohtaa hetkeksi kloorin hajun, rataköysien repimisen ja sekuntikellojen piippaukset. Olet ansainnut tämän tauon, mutta unohditko jotain? Et jaksa miettiä nyt, katsotaan parin viikon päästä.

Autan sinua hieman. Tärkeitä asioita on monia, mutta kausisuunnitelma ja sieltä löytyvät leirivaraukset ovat oleellinen asia joka sinun piti muistaa tehdä, jo hetki sitten. Junnuvalmentajalle tämä oli jo toukokuussa, aikuisten valmentajalle hieman myöhemmin. Harmittavan moni herää elokuussa miettimään, että missä leiriydytään tänä syksynä, jolloin joudutaan jo myymään "ei oota". Muistakaa siis hyvät valmentajat varata leirinne jo edellisen kauden aikana, jotta pystymme palvelemaan teitä mahdollisimman hyvin. Oletko siis myöhässä? Toivottavasti et.

Kotimaisen kilpauinnin tulevaisuus

SM kisat oli ja meni. Jyväskylän järjestelyporukka sai kiitosta laajalla rintamalla, eikä varmaan suotta. Tämän, muutaman SEtuloksen ja Jere Hårdin paluun lisäksi näistä kisoista ei jäänyt juuri mitään mieleen. Vaikuttiko siihen se, että seurasi kisoja vain liven kautta? Mahdollisesti, mutta kyllä tilastot puhuvat ajoittain karua kieltä.

Pitää oikeasti miettiä, että onko kisaohjelma maamme uimarikapasiteetille liian laaja? Sprinttimatkoissa tiukkoja vääntöjä saatiin aikaiseksi, mutta pidemmissä matkoissa onkin sitten ihmeteltävää. 400 sekari miesten ja naistenpuolella herätti ihmetystä. Naisten puolella ei voittoajalla päästy edes samalle minuuttiluvulle SE tuloksen kanssa ja miesten puolella finaaliin riitti aika hieman ali 5min.

Eihän niitä lajeja voi sieltä alkaa karsimaan ja uimari-valmentaja parit ympäri Suomen tekevät varmasti töitä kovempien tulosten eteen läpi vuoden, mutta mistä sitten kiikastaa..? Tuloslistojen kärjessä komeilee monesti samat nimet, tai vähintäänkin seurat ovat tuttuja lajien kärkisijoilta. Meininki alkaa muistuttaa 90-luvun SM-liigaa. Virkistävää olisi, jos kärkisjoilta löytyisi välillä uusiakin seuroja. Tämän puutteessa olemme edelleen tilanteessa, että ikäsarjojen kärkinimien täytyy hakea kiriapua rajojen ulkopuolelta.

Pistää mietityttämään, että miten esim. Liitotasolla tuetaan kotimaisen tason laajentumista paikkakuntaan katsomatta. Mietitään kyllä jos jonkinlaista huippu-urheiluprojektia, mutta entäs se ruohonjuurityö? Täytyy ottaa sen verran takaisinpäin, että syksyn valmentajafoorumissa oli tähän liittyen aiheita, eli ehkä ollaan suuntaamassa oikeaan suuntaan. Sitten puredutaankin siihen mielenkiintoiseen haasteeseen, että saadaan ihmiset paikalle. Täytyy sanoa, että kaikissa syksyn seminaareissa joissa olen ollut mukana, niin osallistujarosteri on ollut aika samanlainen. Ei voida vaan ihmetellä, että miksi ihmiset eivät ole ilmoittautuneet. Pitäisi miettiä konkreettisia toimia osallistumisprosentin korottamiseksi vaikka erilaisten kannustusjärjestelmien kautta.

Uimarinpolku ja uudet tehoalueet ovat hyviä juttuja kohti parempaa tulevaisuutta, mutta miksi itsellä edelleen arveluttaa yleinen sitoutumisaste näihin projekteihin. Miten näitä töitä promotaan niiden tekijöiden toimesta tänään, että tason laajeneminen olisi huomenna todellisuutta? Onko meidän tyydyttävä kansakunnan koon puolesta vain muutamaan huippuun, vai onko tulevien MM kisojen joukkueen koko osa parempaa tulevaisuutta? Toivotaan, sillä vastauksia kaikkiin näihin kysymyksiin tulee tuskin hetkessä.

Uimaopetuksen tulevaisuus

Pienten lasten uimataito herättää yhä enemmän kiinnostusta ja mielipiteitä kansainvälisestikin. Youtube on jo pullollaan vanhempien lataamia videoita omista pilteistään ja heidän taitavuudesta. Luulin alunperin, että me suomalaiset tullaan jälleen jälkijunassa kehityksestä, mutta niin vain näyttää nämä pienet lapset ja heistä kuvatut videot herättävän paljon ihastelukin, mutta vähintään saman verran kritiikkiä katselijoiden parissa ympäri maailman.

Kovan linjan kritiikki kertoo minulle vain siitä kuinka epävarma suhde veteen osalla ihmisistä on. Pienen lapsen pulahtaessa uimaan, koetaan hänen välittömästi hukkuvan tai saavan vähintäänkin elinikäisiä traumoja. Uimaopetuksen parissa on siis työsarkaa reilusti lasten ja aikuisten kanssa. Tärkeä kysymys on, kuinka saamme ihmiset kiinnostumaan uimataidosta riittävästi?

Oli niin tai näin, niin selkeästi olemme liikkumassa siihen suuntaan, että vahva uimataito hankitaan 0-6 vuoden ikäisenä. Tämä ei koske vain meitä suomalaisia, vaan koko maailmaa. Varhaisen taidon etuja on monia. Saamme rakennettu lapsen suhdetta veteen vahvemmaksi. Pystymme saamaan kokonaisia perheitä nauttimaan vedestä yhdessä. Taidot kehittyvät nopeammin ja pidemmälle. Lapsi ei pelkästään opi vesiturvallisuutta, vaan myös tärkeitä taitoja loppuelämää varten. Moniko vanhemmista esimerkiksi ajattelee oman lapsen tulevaisuutta vaikka kolmikymppisenä ilmoittaessaan häntä uimakouluun seitsemän vuotiaana? Mikäli vastaus oli ei, niin alappa miettiä.

Minulle oppimispolun varhaistaminen tarkoittaa luonnollisesti vielä yhtä asiaa. Valmennusfilosofiassani tekemiseni on pohjautunut aina sille, että mahdollistamme lapselle asioita tulevaisuutta varten. Vahvalla uimataidolla mahdollistamme siis sen, että lapsi voi halutessaan alkaa harrastamaan uintia kilpailumielessä, eikä tässä ole mitään pahaa. Ihan sama asia, kun valmennamme pieniä kilpureita siten, että halutessaan heillä on mahdollisuudet vaikka mihin, jos kilpauinti hieman ammattimaisemmin iän lisääntyessä kiinnostaa.

Välillä minulle on perusteltu nykyistä kotimaista uimaopetusjärjestelmää sillä, että se sopii kotimaiseen tarkoitukseen. "Ei meidän kannata tehdä kuten amerikassa, kun meillä ei ole ulkoaltaita..", "australialaiset tekevät niin, kun heidän toiminta pohjautuu kilpauimareiden tekemiseen..". Hei haloo, ei meidän tarvitse olla identtisiä muiden maiden kanssa kehittääksemme toimintaamme. Perimmäisenä tarkoituksena kaikilla on kuitenkin vesiturvallisuuden kehittäminen ja asioiden mahdollistaminen. Pois siis poteroista ja liikkeelle.