Verta, hikeä ja kyyneleitä

Kotimaiseen urheilumaailmaan on istutettu ajatus, että menestyäkseen on tehtävä raa'asti töitä. On siis konkreettisesti koettava verta, hikeä ja kyyneleitä. Ongelma vain on, että kukaan ei ole määritellyt mitä tuo työ pitää sisällään määrällisesti ja laadullisesti. Töitä menestymisen eteen on tehtävä, sehän on selvä. Mutta yhtä sokeasti kun me täällä valmennamme ja harjoittelemme tieteellisen tutkimuksen orjina, niin samalla lailla teemme myös töitä menestymisen eteen. Sokeasti. Tähän kirjoitelmaan syntyi ajatus, kun seurasin nuorten hiihtäjä alkujen harjoittelua kuntosalilla. Ryskettä, pauketta ja hikeä harjoittelussa kyllä riitti, järkeä hieman vähemmän. Tätä herkkua urheilun maailmassa riittää. Käydään salilla ja hankitaan voimaa, mutta unohdetaan oppia hallitsemaan sitä. Tehdään harjoitteita keskivartalolle, ilman tarkempaa tietoutta siitä miten harjoitteita tehdään oikein. Tehdään vaan julmetusti töitä koko ajan väärään suuntaa. Tie on kovin lyhyt kopioimalla asioita toisilta, etenkin maailman huipuilta yrittäen päästä samanlaisiin suorituksiin harjoituksissa.

Totuuksia oikeanlaisesta harjoittelusta saattaa joutua hakemaan koko valmennusuran ajan. Sitä ei kuitenkaan löydä lauseesta jonka aikoinaan kuulin: "Kyllä ne syvät vatsalihaksetkin siinä kehittyy, kun tehdään tuhat vatsalihasliikettä". On siis aika ymmärtää verta, hikeä ja kyyneleitä oikein ja jättää järjetön rimpuilu taakse. On aika ymmärtää, että esim. asiat kuten rentous suorituksessa ja Pilateksen kautta saatu parempi kehonhallinta ovat yhtä tärkeä osa harjoittelua kun mikä tahansa muu ja huomattavasti tärkeämpää kuin viimeiseen asti runttaaminen. Toivottavasti tämä klippi herätti monelle lajin parissa toimivalle uusia ajatuksia:

NEM

Moni tuntee urheilijoita, jotka ovat tehneet valtavasti töitä, ilman pääsyä kansainväliseen eliittiin. Missä syy? Menestystä ei tullutkaan ja tyydytään vain toteamaan, että kaveri ei ollut yksinkertaisesti tarpeeksi lahjakas. No mitä se lahjakkuus on? Lahjakkuus on toki fyysisiä ominaisuuksia, kuten henkilön, että hänen raajojen pituudet. Samalla lailla kuin motorinen ja psyykkinen lahjakkuus. Psyykkinen lahjakkuus on mielenkiintoisin lahjakkuuden osa. Se on yksinkertaisimillaan sitä, että on kova tekemään töitä. Parhaimmillaan psyykkinen lahjakkuus on sitä, että lähtömerkin kajahtaessa, jopa huomattavasti huonommalla harjoittelulla tämä urheilija pystyy voittamaan päivänä kuin päivänä. Kuulostaa hieman absurdilta, mutta itse olen tällaisen ihmisen tavannut. Uinnissa on mahdollista omata monenlaista lahjakkuutta. Yksi niistä on veden ymmärtäminen. Konkreettisesti tämä tarkoittaa sitä, että kykenee liikkumaan vedessä sulavasti. Kaikki eivät tähän pysty vaan ajatuksissaan verta, hikeä ja kyyneleitä taistelevat koko uransa vettä vastaan, ei sitä hyödyntäen.

Mietippä hetki nuorta uimaria, jolle rakennetaan tekniikkapohjat rentouden kautta jo kuusivuotiaana. Olettaen, että kaikki menee hyvin, niin kuinka lujaa hän ui jo 12 vuotiaana tai saati sitten 16 vuotiaana? Ei tarvita edes lahjakkuutta, että tällä respetillä pärjää pitkälle. Lahjakkuus  kun ei ole pelastava tekijä, töitäkin on tehtävä ja oikealla tavalla. Seuraava lainaus todistakoon sen.

"Just because you're not the MOST talented doesn't mean you can't win- “Hard work beats talent when talent fails to work hard.”―Kevin Durant

Tämänkin olen todistanut... valitettavasti.