keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Uimaopetuksen tulevaisuus

Pienten lasten uimataito herättää yhä enemmän kiinnostusta ja mielipiteitä kansainvälisestikin. Youtube on jo pullollaan vanhempien lataamia videoita omista pilteistään ja heidän taitavuudesta. Luulin alunperin, että me suomalaiset tullaan jälleen jälkijunassa kehityksestä, mutta niin vain näyttää nämä pienet lapset ja heistä kuvatut videot herättävän paljon ihastelukin, mutta vähintään saman verran kritiikkiä katselijoiden parissa ympäri maailman.

Kovan linjan kritiikki kertoo minulle vain siitä kuinka epävarma suhde veteen osalla ihmisistä on. Pienen lapsen pulahtaessa uimaan, koetaan hänen välittömästi hukkuvan tai saavan vähintäänkin elinikäisiä traumoja. Uimaopetuksen parissa on siis työsarkaa reilusti lasten ja aikuisten kanssa. Tärkeä kysymys on, kuinka saamme ihmiset kiinnostumaan uimataidosta riittävästi?

Oli niin tai näin, niin selkeästi olemme liikkumassa siihen suuntaan, että vahva uimataito hankitaan 0-6 vuoden ikäisenä. Tämä ei koske vain meitä suomalaisia, vaan koko maailmaa. Varhaisen taidon etuja on monia. Saamme rakennettu lapsen suhdetta veteen vahvemmaksi. Pystymme saamaan kokonaisia perheitä nauttimaan vedestä yhdessä. Taidot kehittyvät nopeammin ja pidemmälle. Lapsi ei pelkästään opi vesiturvallisuutta, vaan myös tärkeitä taitoja loppuelämää varten. Moniko vanhemmista esimerkiksi ajattelee oman lapsen tulevaisuutta vaikka kolmikymppisenä ilmoittaessaan häntä uimakouluun seitsemän vuotiaana? Mikäli vastaus oli ei, niin alappa miettiä.

Minulle oppimispolun varhaistaminen tarkoittaa luonnollisesti vielä yhtä asiaa. Valmennusfilosofiassani tekemiseni on pohjautunut aina sille, että mahdollistamme lapselle asioita tulevaisuutta varten. Vahvalla uimataidolla mahdollistamme siis sen, että lapsi voi halutessaan alkaa harrastamaan uintia kilpailumielessä, eikä tässä ole mitään pahaa. Ihan sama asia, kun valmennamme pieniä kilpureita siten, että halutessaan heillä on mahdollisuudet vaikka mihin, jos kilpauinti hieman ammattimaisemmin iän lisääntyessä kiinnostaa.

Välillä minulle on perusteltu nykyistä kotimaista uimaopetusjärjestelmää sillä, että se sopii kotimaiseen tarkoitukseen. "Ei meidän kannata tehdä kuten amerikassa, kun meillä ei ole ulkoaltaita..", "australialaiset tekevät niin, kun heidän toiminta pohjautuu kilpauimareiden tekemiseen..". Hei haloo, ei meidän tarvitse olla identtisiä muiden maiden kanssa kehittääksemme toimintaamme. Perimmäisenä tarkoituksena kaikilla on kuitenkin vesiturvallisuuden kehittäminen ja asioiden mahdollistaminen. Pois siis poteroista ja liikkeelle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti