SM kisat oli ja meni. Jyväskylän järjestelyporukka sai kiitosta laajalla rintamalla, eikä varmaan suotta. Tämän, muutaman SEtuloksen ja Jere Hårdin paluun lisäksi näistä kisoista ei jäänyt juuri mitään mieleen. Vaikuttiko siihen se, että seurasi kisoja vain liven kautta? Mahdollisesti, mutta kyllä tilastot puhuvat ajoittain karua kieltä.
Pitää oikeasti miettiä, että onko kisaohjelma maamme uimarikapasiteetille liian laaja? Sprinttimatkoissa tiukkoja vääntöjä saatiin aikaiseksi, mutta pidemmissä matkoissa onkin sitten ihmeteltävää. 400 sekari miesten ja naistenpuolella herätti ihmetystä. Naisten puolella ei voittoajalla päästy edes samalle minuuttiluvulle SE tuloksen kanssa ja miesten puolella finaaliin riitti aika hieman ali 5min.
Eihän niitä lajeja voi sieltä alkaa karsimaan ja uimari-valmentaja parit ympäri Suomen tekevät varmasti töitä kovempien tulosten eteen läpi vuoden, mutta mistä sitten kiikastaa..? Tuloslistojen kärjessä komeilee monesti samat nimet, tai vähintäänkin seurat ovat tuttuja lajien kärkisijoilta. Meininki alkaa muistuttaa 90-luvun SM-liigaa. Virkistävää olisi, jos kärkisjoilta löytyisi välillä uusiakin seuroja. Tämän puutteessa olemme edelleen tilanteessa, että ikäsarjojen kärkinimien täytyy hakea kiriapua rajojen ulkopuolelta.
Pistää mietityttämään, että miten esim. Liitotasolla tuetaan kotimaisen tason laajentumista paikkakuntaan katsomatta. Mietitään kyllä jos jonkinlaista huippu-urheiluprojektia, mutta entäs se ruohonjuurityö? Täytyy ottaa sen verran takaisinpäin, että syksyn valmentajafoorumissa oli tähän liittyen aiheita, eli ehkä ollaan suuntaamassa oikeaan suuntaan. Sitten puredutaankin siihen mielenkiintoiseen haasteeseen, että saadaan ihmiset paikalle. Täytyy sanoa, että kaikissa syksyn seminaareissa joissa olen ollut mukana, niin osallistujarosteri on ollut aika samanlainen. Ei voida vaan ihmetellä, että miksi ihmiset eivät ole ilmoittautuneet. Pitäisi miettiä konkreettisia toimia osallistumisprosentin korottamiseksi vaikka erilaisten kannustusjärjestelmien kautta.
Uimarinpolku ja uudet tehoalueet ovat hyviä juttuja kohti parempaa tulevaisuutta, mutta miksi itsellä edelleen arveluttaa yleinen sitoutumisaste näihin projekteihin. Miten näitä töitä promotaan niiden tekijöiden toimesta tänään, että tason laajeneminen olisi huomenna todellisuutta? Onko meidän tyydyttävä kansakunnan koon puolesta vain muutamaan huippuun, vai onko tulevien MM kisojen joukkueen koko osa parempaa tulevaisuutta? Toivotaan, sillä vastauksia kaikkiin näihin kysymyksiin tulee tuskin hetkessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti