Päätetään tämä katsaus uintivalmennukseen tällaisella kirjoituskatsauksella. Venyttelyä ja lämmittelyä on sen verran samoilla ajatuksilla lähi-aikoina käsitelty, että en sitä omin sanoin lähde kovinkaan paljon avaamaan.
Sen verran kuitenkin haluan lisätä, että lajin vaatimaa liikelaajuutta kannattaa miettiä. Venyttäminen ja vahvistaminen kokonaisvaltaisessa mittakaavassa pitää toki olla keskiössä. Uintia mietittäessä 2000 luvun alkupuolella uimarin liikkuvuudesta oli jos jonkinlaista legendaa liikkeellä. Uimarit miellettiin hyvin liikkuvina ja sitä pidettiin yleisoletuksena ja tarpeena lajin harrastajalle. Pysähdyttiinkö koskaan miettimään konkreettisesti lajin liikkuvuusvaatimuksia? Uimarit mahdollisesti omasivat paikallisesti jopa liian suuri liikkuvuuksia, ymmärtäen kuitenkin sen, että esim. rintauinnin potkua ajatellen riittävä liikkuvuus ei välttämättä tule kaikille itsestäänselvyytenä.
Uimareita harjoittaessa mieti liikkuvuutta toiminnan kautta. Millaisia liikeratoja esiintyy, kuinka uimari kykenee nähin liikeratoihin? Staattinen venyttely on ottanut ns. pataan viime aikoina huolella. En koe tärkeäksi sen kummemmin alkaa puolustelemaan kyseistä metodia. Mietin vain jälleen, että asiantuntijoiden "tutkiessa" asiaa, ovatko he itse oman kropan avulla vertailleet eri metodeja?? Omien kokemusten mukaan ei se staattinen ihan niin "sontaa" ole, kuin annetaan ymmärtää. Pitää vaan ymmärtää käyttää sitä oikein.
Uimareiden lämmittelystä tuli vastaavasti mieleen kulttuurin siirrännäisyys. Onko uimareiden lämmittely muuttunut, vai vieläkö pyöritellään käsiä sinne, tänne ja sitten ollaan valmiita altaaseen? Mitä muita keinoja ja missä järjestyksessä asioita tehdään? Tässä herättävä klippi katsauksen alkuun. Olkaa hyvä, olen puhunut :)
Ketjuliikkuvuus
Venyttelykö turhaa, osa 1
Staattinen ja dynaaminen venyttely
Lämmittely ja uintisuoritus
Paras lämmittely sprinttiuintiin
Lämmittelyn ajoitus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti