Mitä, Milloin ja Miksi? OTC Rovaniemen kehitystoiminta uinnin parissa

Mitä, Milloin ja Miksi?

OTC Rovaniemen kehitystoiminta uinnin parissa

Uinnin kehitystoimintaa on pyöritetty Lapin Urheiluopistolla lähes 10 vuotta. Tässä lyhyessä katsauksessa tarkastelen mitä tuon ajanjakson aikana on saatu aikaan, mitä puuhaamme seuraavaksi ja miksi.

Menneestä tulevaan

Toiminta on kehittynyt hiljalleen vuosien varrella. 2010-2014 tehdyn uimaopetuksen kehitystyön jäljiltä alkoi rakentua myös kilpa- ja huippu-uinnin kehitysohjelma. Siinä ohessa on tehty sovelluskehitystä, uinnin oheisharjoittelun kehittymistä ja työkaluja arkipäiväiseen valmentamiseen. Kehitysprojektit ovat olleet luenteeltaan hyvin erilaisia, vaikka teema on sama. Haasteellisinta tässä on kai ollut yhden ihmisen työresurssien riittäminen pitämään juna liikkeessä. Seuraamalla kollegoja maailmalla on tullut selväksi, että keskittymällä yksittäiseen toimintoon kuten sovelluskehitykseen, olisi menestyminen helpompaa. 

Nykyinen toimintaympäristö asettaa omat raaminsa vahvuuksineen ja heikkouksineen, joten kaikki ei ole voinut mennäkään kuten yritysmaailmassa. Toisin sanoen, en kadu mitään, enkä tekisi mitään toisin. Vuodesta 2014 kehitystoiminta on kiihtynyt vuosi vuodelta tuoden uusia mahdollisuuksia.

Kaiken toiminnan fokus on ollut mennä kohti uuden uintikeskuksen avautumista ja tutkimustoiminnan täysimääräistä käynnistämistä vuonna 2022. Halu pöllyttää hieman jäykistynyttä akateemista tutkimustoimintaa on edelleen olemassa. Uintimaailma kaipaa käytännönläheistä tutkimustoimintaa ja tämän vuoksi toivottavaa olisikin, että ammattikorkeakoulut aloittaisivat jo omat tohtoriohjelmansa. 

Tutkimustoiminnan sävyttämä syksy 2019 saa uusia virikkeitä Lapin Urheiluopiston alaisen valmennusryhmän käynnistämisen myötä. Tiedän jo nyt, että oli oikea päätös lähteä toteuttamaan seurariippumatonta valmennusryhmää, joka on avoin myös vieraileville uimareille. Tämä mahdollistaa tiedon jakamisen valmennuskentän kesken ja kehitystyön annin jalkauttamisen päivittäisvalmennuksen pariin. Uuden uintikeskuksen valmistumisen lähestyessä alkaa EQF tason 6 uintivalmentajakoulutuksen valmistelu, joka tulee olemaan yksi uuden toiminnan kulmakiviä. Samanlaista toimintamallia on käynnistelty jo muissa lajeissa, joten pääsemme hyödyntämään niiden kokemuksia. 

Aika juoksee nopeasti ja ymmärrän kaikki mahdollisuudet ja uhkakuvat. Poistin uhkakuvia yhtälöstä tekemällä toiminnasta tunneriippumatonta. Kehitystyö tulee edistymään toimintaympäristöstä ja olosuhteista riippumatta. Tiimin kasaaminen on myös helpottanut päivittäistoimintaa. En joudu enää yksin pyörittämään kaikkia pyöriä. Aloitankin jo syksyllä seuraavan scouttaamisen valmennusryhmään liittyen. Nähtäväksi jää, löytyykö tekijä lopulta läheltä vai kauempaa.

Tulevaisuudessa

Niille jotka epäilevät, ettei uintiin ole tulossa suuria muutoksia tulevaisuudessa ovat väärässä. Se mitä olemme nähneet viime vuosina analysointityökalujen ja uusien uimalasien muodossa on vasta valmentamisen ja valmentautumisen uudistumisen alkua. Tulevaisuudessa jopa seuratasolle tulee mahdolliseksi hankkia käyttöön sellaisia työkaluja, joita ei ole tällä hetkellä maajoukkueillakaan. Vaikka tietyt perustotuudet valmentamisessa eivät tule muuttumaan, tulee uudistus kuitenkin muuttamaan tapaamme tarkastella näitä perustotuuksia. Kauanko näissä uudistuksissa menee, on vain arvailujen varassa ja se riippuu pitkälti teknologia yritysten mukautumiskyvystä. 

Tämä todennäköisesti johtaa siihen, että ns. ammattimaisten joukkueiden rooli kasvaa ja maajoukkuetoiminnan rooli siinä samalla muuttuu. Oikein oivallettuna ammattimaisilla joukkueilla on käytössään paremmat resurssit ja intressit käyttää joukkueen urheilijoiden markkinapotentiaali hyväksi. Tällä tavoin myös urheilijoista tulee entistä ammattimaisempia. Tämä muutos on välttämätöntä uinnin kehittymisen ja myöskin vesiturvallisuuden kannalta. Urheilun asema yhteiskunnassa ei ole pysyvä, ellei se kehity.

Urheilijoiden potentiaali tullaan huomaamaan yhä nuoremmalla iällä. Hernerokan nokan kautta nauttiville nyt tässä vaiheessa tiedoksi, että se ei tarkoita aikaista erikoistumista, vaan parempaa ymmärrystä miten tukea yksilöllisten vahvuuksien kehittymistä ja oman jutun löytämistä. Kanadan maajoukkue on jo kehittänyt tähän fiksun systeemin urheilijoiden potentiaalin ymmärtämiseen, mutta sekin tulee vielä tarkentumaan uusien työkalujen avulla. 

Kehityksen jatkuvuuden vuoksi on tärkeää, että keskitämme valmentajakoulutusta TKI keskuksiin, jotta innovatiiviset nuoret voivat tuoda uusia ideoita lajin kehitykseen, mutta myös mukautumaan uuteen valmennusteknologiaan. Jää vain nähtäväksi, että muokkautuuko valmentajakoulutus entistä kansainvälisemmäksi, vai ohjaavatko nämä TKI keskukset valmentajakoulutuksen kehittymistä kansainvälisesti.

Miksi kehitystyö? 

Moni on varmasti ihmetellyt, miksi haluan ylipäätään tehdä kehitystoimintaa ja vielä Rovaniemellä. Kehitystyö tai TKI keskus ei ole missään vaiheessa ollut oma unelmani. Kuten olen joskus todennut, se on rakentunut sisälleni. Jokin on ajanut minua tekemään eri asioita, eikä ilmeisesti jätä minua rauhaan, ennen kuin on tehty tarpeeksi.

Järjellä kun ajattelee, niin Rovaniemellä on ensiluokkaiset olosuhteet TKI keskukselle, eikä sijainnilla globaalissa maailmassa niin paljon merkitystä ole. Puhdas luonto, laadukkaat harjoitusolosuhteet, yhteistyökumppanit ja osaaminen. Ne ovat kulmakiviä, joiden varaan on hyvä rakentaa.

Tarve uinnin muutokseen on selkeä ja se antaa syyn meidän tekemiselle. Mitä muutoksen tarve sitten on, vaatisi pidemmän luennon tai artikkelin. Tulkaahan vaikka jutustelemaan syksyn kisoissa, niin voin kertoa enemmän.

Oma unelma

Vaikka tästä työtehtävästä ja toimintaympäristöstä on rakentumassa todella siisti, en ole ollenkaan varma haluanko olla tulevaisuudessakin siinä, vai jossain muualla. Kun on tehty tarpeeksi, voisi vaihtoehtoinen tekeminen olla ainakin vähän aikaa hyvästä. Esimerkiksi yksittäisen joukkueen puskeminen uudelle tasolle konsultoimalla kuulostaa houkuttavalta, koska keskittymispiste on niin lähellä, eikä tarvi repiä itseään miljoonaan suuntaan. On myös tärkeää tunnistaa milloin ei ole enää annettavaa. Pahinta on jäädä virkaan ja hidastuttaa toiminnan kehittymistä vain omien intressien täyttymisen vuoksi. Tärkeää on muistaa, ettei kyse ole itsestä, vaan kokonaisuudesta.