Lajivastaavalla on tätä vapaa-aikaa (verraten päivittäisvalmentamiseen) näköjään niin paljon, että pakollisten uinnin nettisivujen kahlailun jälkeen ehtii vielä kirjoittamaankin. Tämän juttusarjan jo puoliksi manattu tavoitehan on taas synnyttää keskustelua tärkeistä uintiin liittyvistä aiheista. Juttusarjassa saatetaan käsitellä "arkojakin" aiheita, joten muistetaan pitää asiat asioina ja kommentit samoin ;)
Ensimmäisessä osassa tarkastellaan uinnin koulutuksia Suomessa. Keskeisiä koulutusjärjestöjä meillä on kaksi, eli Suomen Uimaliitto ja Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitto. Kumpaisenkin liiton koulutuksissa olen saanut toimia kouluttajana. Nyt ei ollut kuitenkaan tarkoitus käsitellä näin pinnallisia asioita. Nyt pohditaan koulutuksia siltä kantilta, että pysyvätkö koulutuksemme ajan tasalla ja kehittyvätkö kansalliset koulutukset riittävästi?
Mielestäni tämä on tärkeä puheenaihe meillä lajin parissa, koska uinti on lajina jatkuvassa kehityksessä, niin samaan tapaan tulisi tarkastella myös koulutuksiemme kehitystä. Kysyn tämän kysymyksen, koska minulla ei ole täysin tarkkaa tietoa kaikkien koulutuksien kehityspolusta. Kuka siis tietää, vastaushan saattaa hyvinkin olla kyllä. Mietteitä kuitenkin herää paljon. On puhuttu esimerkiksi siitä, että valmennustietoa Suomessa on paljon. Uskon ja tiedän tämän pitävän paikkansa, mutta jakautuuko tieto liian suppealle osalle valmentajia? Olemmeko liikaa oman motivaation varassa hakea jatkuvasti lisää tietoa? Miten voisimme entisestään kehittää ja monipuolistaa koulutuksiamme?
Yhtenä esimerkkinä koulutuksien kehityksestä voisi olla valmentajakoulutuksien kehittäminen urheilijan polun eri vaiheisiin. Meillä ei siis enää olisi suoraan neliportaista koulutusjärjestelmää, vaan esimerkiksi lapsuuvaiheelle olisi oma kaksi tai miksi ei jopa kolmiportainen järjestelmä. Tämä on ollut suosittu puheenaihe eri valmentajatapaamisissa, mutta en edes enää muista missä tästä puhuttiin jo ensimmäistä kertaa. Vieläkään emme ole ihan päässeet sinne kehitysasteelle. Tällehän voi olla joitain esteitä, mutta näin saisimme osaavia valmentajia myös sinne lapsiin ja nuoriin.
Uinninohjaajan tai uimaopettajan koulutuksiin on tulossa seuraavan 5-10 vuoden sisällä melkoisia muutospaineita. Näen sen kehityksen jatkuvasti työssäni, kun olen aktiivisessa opetus- ja koulutustyössä altaalla. Ihmisillä on enemmän ja enemmän haasteita uinnin oppimisen suhteen. Muuttuva elämäntyylimme vaikuttaa oppimiseen jo tänä päivänä. Esimerkiksi yhdessä kurssiryhmässä puolella osallistujista oli olkanivelen liikkuvuus niin raa'asti rajoittunut, että se haittasi uintitekniikan oppimista. Kohta ei siis enää riitä se, että osaa rakentaa tuntisuunnitelman, osaa organisoida ryhmiä ja ohjata opetusta. Pitää tietää enemmän, koska ennen kuin nämä lisääntyvät rajoitteet on selvitetty, niin asiakas ei voi oppia uintitekniikoita. Ihmisillä on yllättävän paljon erilaisia haasteita jo nykyään, miten sitten tulevaisuudessa?
Olen ymmärtänyt, että tällaisille koulutusten kehittämiselle voisi olla jopa EU projektirahaa tarjolla. No, ennen hankehakemusta katsotaan miten saadaan keskustelua aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti