...jos toiminta on ammattimaista?
Tämä on sarjassa keskusteluja liikunta-alan arjessa. Keskusteluja käydään milloin mistäkin aiheesta, kahvipöydissä, ruokailussa ja työn tiimellyksessä. Tähän aihealueeseen liittyvä keskustelu käytiin entisen opettajani kanssa rakentavassa hengessä, kumpikin omia ajatuksiaan purkaen.
Ennen kuin puran tähän tekstiin muutamia ajatuksiani erikoistumisesta urheilussa, haluan jostain syystä kertoa sen, että minulla ei ole kovin vahvaa mielipidettä puolesta tai vastaan. Sen sijaan näen heikkoudet sekä varhaisessa erikoistumisessa ja monipuolisessa liikunnan harrastamisessa. Kumpikaan järjestelmä ei siis ole missään nimessä aukoton.
Keskustelu lasten erikoistumisesta urheilussa yhteen lajiin on mielestäni huvittava. Vahvat persoonat ovat muuranneet kansan sydämiin, että varhainen erikoistuminen on kaamea mörkö ja kuka tahansa sitä ehdottaa tulisi ristiinnaulita torilla. Ehkä se on tämä jyrkkä mustavalkoinen ajattelutapa, joka minua häiritsee.
Monipuolisen harrastamisen eduksi on aina nimetty erilaiset ärsykkeet, joiden kautta lapsi kehittyy monipuoliseksi urheilijaksi. Tällöin hän on myös vammoista vapautettu, koska harjoittaminen on ollut monipuolista. Monipuolisen harrastamisen puolestapuhujat vetävät aina viimeisenä korttina pöytään tutkimukset, jotka osoittavat, että menestyneillä urheilijoilla on kaikilla(?) monipuolinen harrastustausta. Suuria silmänpyörätyksiä aiheuttaa tieto, jos joku urheilija ei osaa jotain yleistä taitoa. "Eikö hän tosiaan osaa kuperkeikkaa?" "Ei osaa ja ajattele, hän on jousiampuja."
En tiedä näenkö maailman jotenkin toiselta kantilta, mutta huomaako kukaan muu näitä ristiriitaisuuksia, joita tässä asiassa on? Katsotaanpa nyt vaikka ensiksi näitä tutkimuksia. Oletteko koskaan nähneet, että näissä tutkimuksissa olisi oikeasti tutkittu, että minkälaista tämä monipuolinen harjoittelu on ollut? Montako tuntia, mitä lajia ja mitä siirtoominaisuuksia nämä lajit ovat tuoneet lopulliseen päälajiin? No, eipä ole. On vain tyydytty toteamaan, että on harrastettu liikuntaa monipuolisesti lapsena. Korkeintaan on mainittu lajit joita harrastettiin. Sama kuin sanoisi voittaneenssa lotossa, mutta jättäisi mainitsematta, että voittosumma olikin 5 €.
Muutamia muita askarruttavia kohtia ovat lajispesifisyys, toiminnan ammattimaisuus ja ympäripyöreät määritteet. Kuinka paljon ja mitä ominaisuuksia voidaan siirtää? Onko olemassa jokin unelma lajicombo? Mitä tarkoittaa monipuolinen harrastaminen ja onko se kopioitavissa yhden lajin sisään?
Kerron tässä lyhyen tarinan, jonka voi tulkita joko puolesta tai vastaan. Joitakin vuosia sitten erään palloilulajin valmentaja pyysi yksilölajin urheilijaa täydentämään joukkuetta turnaukseen, koska tarvetta pelaajista oli. Yksilölajin urheilija ei ollut harrastanut lajia koko kautena, mutta lupautui mukaan. Turnauksen päätteeksi huomattiin, että yksilölajin urheilija oli koko joukkueen paras pelaaja. Yksilölajin pelaajaa pyydettiin myös turnauksen jälkeen lajiharjoituksiin, mutta kehittyäkseen missä? Tarviko joukkue siis enemmän tätä yksilöä, kuin yksilö joukkuetta tai sen tekemiä harjoituksia? Mitä kyseisessä lajissa siis harjoiteltiin. Tämä nostaa esiin dilemman toiminnan ammattimaisuudesta. Päättää lapsi erikoistua nuorena, tai harrastaa monipuolisesti, ratkaisee urheilussa onnistumisen tänä päivänä edelleen se minkälaisia ihmisiä tai ammattilaisia hän tapaa matkansa varrella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti