Mitä tänään tehtäisiin?

Edellisessä kirjoituksessa kerroin ajatuksiani uimarin tavoitteiden ja oheisharjoitteiden perusteista. Tässä kirjoituksessa pyrin avaamaan ajatuksiani hieman enemmän ja pohtimaan samalla yhtä mystisimmistä osista uintivalmennuksessa; oheisharjoittelua. Kuivaharkat, oheisharkat, tai millä nimellä niitä haluaa kutsuakaan on yksi mielenkiintoisimmista ilmiöistä valmentautumisessa. Lähes kaikki sitä tekee, mutta harva kertoo miten. Oheisharjoittelun onnistuminen ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen palikka, että sitä voitaisiin pitää itsestäänselvyytenä. Kuinka moni on siis pysähtynyt miettimään miksi oheisharjoittelua tehdään?

Oheisharjoitteluun kuuluu kaikki altaan ulkopuolinen harjoittelu. Oheisharjoittelun tavoite on monesti uinnin tukeminen, vaikka selkeästi oheisharjoittelun tavoite pitäisi olla tarkennetusti uintinopeuden lisääminen. Katsomalla oheisharjoittelua eri näkökulmasta voi nähdä toiminnan ihan eri valossa. 

Kirjoitin viimeksi, että oheisharjoittelun perusta tulisi olla ennaltaehkäisevä harjoittelu. Miksikö? Koska se on ainoa oheisharjoittelun muoto, josta voidaan saada täysi hyöty siihen käytettyyn aikaan verrattuna. Lisäksi se vaikuttaa uintinopeuteen ja uimarin hyvinvointiin. Mitä ennaltaehkäisevä harjoittelu sitten pitää sisällään? Tässä hieman ajatuksia:

• Lapaluun liikkeseen ja olkapään toimintaan vaikuttavien lihasten vahvistaminen ja elastisuuden ylläpito (myös rakenteet)
• Rangan liikkuvuuden ja hallinnan lisääminen
• Vartalon linjauksien oppiminen ja sitä tukevien lihasten vahvistaminen ja/tai venyttäminen

Mihin kaikkeen nämä uinnissa sitten vaikuttaa? Esimerkiksi näihin:

• Uintiasennon löytymiseen ja säilymiseen
• Vetopituuden lisäämiseen ja ylläpitoon
• Vartalon ja raajojen liikkeen hallitsemiseen

Kaikille näille yhteinen nimittäjä on uintinopeus, mutta myös hyvinvoiva terve urheilija.

Kaiken tämän jälkeen päästään siihen perinteisempään ajatukseen oheisharjoittelusta, jota monesti ajatellaan voima- ja lihaskuntoharjoitteluna. Oheisharjoittelua voi olla esimerkiksi myös hiihto, voimistelu ja pelit, mutta puhumme tällä kertaa vain voima- ja lihaskuntoharjoittelusta, ettei venyisi liian pitkäksi.

Tarkasteltaessa oheisharjoittelua uintinopeuden lisäämisen kautta, voidaan voima- ja lihaskuntoharjoittelu nähdä uudessa valossa. Vedessä lihaksen hermotus ja liikerata on hyvin erilainen maalla tehtäviin liikkeisiin verrattuna, joten siirtovaikutus maalla tehtäville harjoituksille saattaa olla jopa niinkin alhainen kuin 0 - 20 %. On siis hyvä välillä pysähtyä miettimään mitä teemme ja miksi teemme sitä.

Esimerkkinä tässä voisimme käyttää vaikka penkkipunnerrusta. Henkilö on valtavan hyvä penkkipunnerruksessa, mutta ei ole koskaan koittanut vinopenkkiä. Ensimmäisellä kokeilukerralla hän huomaa, että liikerata ei ole hallussa ja lihakset eivät pelaa halutulla tavalla. Saattaapa siinä samalla löytää jopa uusia lihaksen osia. Sama juttu käsivedossa. Vaikka rintalihas osallistuu käsivedon suorittamiseeen on penkkipunnerruksesta saatava hyöty alhainen. Samaa voisi ajatella punnerruksista. Silti me niitä teemme, miksi?

Nyt alkaa sitten se tuskailu, että onko mistään mitään hyötyä? Palaamme tässä kohtaa valmentamisen perusasioihin: mitä ikinä teetätkin, pitää sinun pystyä perustelemaan se jotenkin uintinopeuden lisäämisen kannalta. Tässä voi sitten lyhyesti pysähtyä miettimään, että jos voimaharjoittelusta saatava hyöty on joillain liikkeillä minimaalinen, niin kuinka paljon menetämme lisää, kun allasharjoittelu kärsii lihasten ollessa väsyneitä ja arkoja kuivaharjoittelusta.

Lohtua kuitenkin on. Voima- ja lihaskuntoharjoittelusta on hyötyä uinnissa, mutta pitää vaan löytää ne merkittävät harjoitukset ja karsia pois ei niin merkittävät.