- Pääni sisällä on meneillään jatkuvasti jonkin uinti asian käsittely / järjestely. Hyvin vähän pystyn itse vaikuttamaan siihen mitä ajatuksissa milloinkin liikkuu. Päätänkö jatkokäsitellä asiaa on sitten eri asia.
- Mietin paljon edelleen sitä miksi kirjoitan..? Kirjoitan osittain myös siksi, että saisin purettua johonkin nuo ajatukset. Vuosien ajatukset ihmisten observoinnista taisteluissaan veden kanssa. Miten heitä voisi auttaa?
- Tiedän, että tekstini on jollekin kielioppia rakastavalle pahin kauhuskenaario. Pahoitteluni siitä, mutta tiedätkö mitä? Ei kiinnosta! Jos ei pilkut ja pisteet löydä paikkaansa, tai täytesanoja on liikaa, niin mitä sitten. Tämä on minun juttu. Ei ole pakko lukea, jos häiritsee.
- Mietin myös sitä, miten saisin ihmiset mukaan juttelmaan uinnista. Toki kommenttien vähyys voi johtua myös seuraavista tekijöistä:
- Uinti ei aiheena kiinnosta
- Tekstini on pelkkää utopiaa
- Blogi on hyvin nuori ja lukijoita on vielä vähän
http://blogi.uimaliitto.fi/2013/05/vierailevina-kirjoittajina-mikko-alpola-kirjoittaja-ja-ville-kallinen-editointi/#comment-1851
Kehittymistä kaikki vaatii. Toivoisin, että tässä asiassa kehityttäisiin hieman nopeampaa. Kehittymisestä tulikin mieleen tämä:
Entinen opettajani sanoi jokin aika sitten, että valmentajan kehittymispolku on monelle samanlainen. Harmillisesti en enää muista polun eri vaiheita, mutta pystyin tunnistamaan itseni hyvin siitä esimerkistä. Melkein samaan hengenvetoon opettajani totesi, että nykyisessä valmentajakoulutuksessa pyritään ohittamaan nuo vaiheet ja päästä suorempaa ammattitaitoiseen valmentajaan. Siis tä? Tämä täytyy olla jotain nykyajan haihatuksia. Itse olen juuri se valmentaja, opettaja ja kouluttaja kokemuksieni takia. Välillä mennään pohjamudissa ja välillä taas kehityksen aallonharjalla. Itse en vaihtaisi päivääkään siltä polulta, joka toi minun tähän hetkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti