Tekniikkaa osa 1

Pienen tovin jälkeen voi jälleen palata kirjoittamaan. Aika on mennyt pitkälti uinnin parissa, ylläri ylläri. Kouluttajien kesäseminaari ja kesäuimakoulujen alkaminen on vienyt keskittymiseni "oikeaan elämään". Kesän opettajien kanssa käyty lyhyttä dialogia tekniikoiden opettamisesta, kuten myös Uimaliiton vetopituutta blogissa aloitettiin myös tekniikoiden ruotiminen. Siiränkin oman osuuteni suoraan sieltä tänne. Käsittelen tekniikoita pääpiirteisesti ja itselle tärkeistä näkökulmista, eli jos herää kysyttävää tai kommenttia, niin eiku tekstiä peliin.

Seläri

On tekniikka mikä tahansa, niin ensimmäinen ja tärkein käsite meille Santasportissa on rentous. Rentoutta ja vesitaitavuutta lähdemme rakentamaan jo 2 vuotiaana lapsi-vanhempi ryhmissä. Rentous tarkoittaa meille tehokkuutta uintiliikkeissä. Pitkään opetimme yksityiskohtia, kuten käsi pikkurilli edellä veteen, kunnes huomasimme, että oppijan jännitteet kropassa estävät tehokkaan oppimisen. Meidän piti pohtia, että kumpi on tärkeämpää rento ja tehokas tekniikka vai millin tarkkuudella suoritettu tekniikka. Luovuimme millin tarkasta suorittamisesta ja saimme tilalle parempia oppimistuloksia ja tehokkaampaa tekniikkaa. Mitä se haittaa, jos käsi palautuu esim. kämmeselkä edellä? Taidon kehittyessä voimme sitten toki hioa tekniikoita, mutta ihan aikuisilla kilpauimareillakin on tärkeä muistaa, että uinnin rentoutta ei saa häiritä millintarkalla suorittamisella. Koita vaikka itse, kummalla tavalla saat uimarisi etenemään nopeampaa.

Opetamme lapsia paljolti mallioppimisen ja kinesteettisen oppimisen kautta. Olen käyttänyt meidän 5-6 v. delfiineille isossa altaassa pitkälti mm. Steve Hauflerin käyttämiä opetusmetodeja. Oppimistulokset ovat olleet tähän mennessä hyviä, mutta olemme toki polkumme alussa. Avaintekijöitä lasten opettamisessa ovat olleet selän pyöreys, uintiasento, vartalon hallinta, rentous, hyvä tukeva potku ja käsivedon yksinkertaisuus.

Käsivedeossa painotan paljolti melko suoraviivaista taaksepäin suuntautuvaa liikettä. Olen mm. vähentänyt vedon lopussa suoritettavaa ”alaspainamista” koska näin saamme vetoa suuntautumaan enemmän taaksepäin, mutta tällä pystymme saavuttamaan myös hiukan suuremman frekvenssin, koska käsi on nopeampaa palautettavissa. Vartalon kiertoa haen parantuneen kehonhallinnan kautta. Tehokkuus ja yksinkertaisuus siis keksiössä.

Potkuissa olen hieman risteyksessä. Toisaalta uskon vahvoihin potkuihin, etenkin selkäuinnissa. Toisaalta taas uskon, että potkut ovat vain osa kokonaisuutta, jota ei tulisi ylikorostaa. Aktiivisen potkun suuntautuminen molempiin suuntiin on tekijä, joka esiintyy vahvasti opetuksessani ja harjoittelussa.

Selärin harjoitteista tykkään ehkä eniten ”flippauksesta”. Tuskin kovin moni kutsuu sitä sillä, mutta se näyttää melkolailla tältä:

http://www.goswim.tv/entries/997/backstroke—shoulder-pop.html

Tätä harjoitetta muuttamalla pystymme keskittymään moneen selärin avainkohtaan.