Kovan työnteon äärellä haetaan jatkuvasti hifistelyä, uusia mahdollisuuksia. Miksi? Koska kova työnteko voi viedä vain tiettyyn pisteeseen. Menestyvät urheilijat ja valmentajat näkevät sen. Uusiudu tai kuihdu. Lopulta aina tulee joku joka treenaa kovemmin, siksi on hifisteltävä, eli treenattava fiksummin. Eikä se ole pelkästään se. Jotkut urheilijat vaan saavuttavat päätepisteen sen hetkisessä treenisysteemissä ja on keksittävä uutta. Nämä ovat tyyppejä, jotka eivät odota tutkimustuloksia. He ovat niitä, joiden takia käynnistetään tutkimusprosesseja.
Kilpauintia ajatellen kovassa työnteossa ja hifistelyssä on molemmissa hyvät ja huonot puolet. Syy on siinä, että ne on nähty toistensa vastakohtina, kun niiden pitäisi olla yksi ja sama asia. Kova työ on huippusuorituksen edellytys, mutta helposti ymmärretty puserruksena, punnertamisena, hikenä ja irvistyksenä, joka on ajanut vain tulokselliseen umpikujaan. Saatettu jopa uskoa, että huippu on saavutettu, kun ei olla vielä lähelläkään. Hifistely on vastaavasti nähty järkiperäistämisenä, mutta esiintynyt lopulta piiperryksenä, tuloksellisesti mitättömänä. Näin käy esimerkiksi helposti, jos lähdetään kopioimaan toisten tekemisiä ilman, että ymmärretään tekemistä tai lajin vaatimuksia syvällisemmin.
Voimataso ei korreloi mitenkään uintituloksen kanssa. Lopputuloksena on vain kuoresta kovia ja sisältä pehmeitä urheilijoita, jotka myös kärsivät todennäköisesti reistailevista kehonosista, koska on treenattu kovaa. Hifistely taas saattaa helposti jäädä puuhailun tasolle. Tehdään fiksummin, mutta työmäärä ei välttämättä edellytä edes samaa kehitystä kuin pelkkä kova työ. Voima on vain yksittäinen tekijä ja liike on vain liike ilman harjoittelupolun kokonaisuutta.
Vuosi vuodelta suorituskyvyn kehittämisestä ymmärretään enemmän. Hifistely ja kova työ tulevat lähemmäksi toisiaan. Silti Ihminen ei ole vielä löytänyt maksimaalista nopeutta vedessä. Se tullaan jälleen todistamaan kesän aikana Olympialaisissa. Itse uskon, että meillä on vielä paljon opittavaa. Toiminta kehittyy kovaa vauhtia. Nyt jo esimerkiksi nähdään, että urheilu-uran pitkän tähtäimen tavoite on luoda hyvinvoiva aikuinen ihminen. Huippusuoritus on osa tuota matkaa.
Harjoittelussa tarvitsemme vielä paljon hifistelyä. Ennen kun alamme punnertamaan kovaa työtä, on tehtävä paljon asioita ja tiedettävä milloin tehdä ne. Sitten tarvitsemme selkeää progressiota harjoitteissa, jotta toiminta ei jää puuhasteluksi. Pyrkimyksenä luoda urheilija, joka ymmärtää ja tuntee liikkeen paremmin ja toistaa sitä kovan työmoraalin siivittämänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti