Kehityksen askelmerkit - oletko ansainnut treenata kovaa?

Alkuhopinät

Hyvin moni uimari suorittaa oheisharjoittelua varsinaisen lajin tukena. Tottakai, miksipä ei. Todennäköistä on, että oheisharjoittelua tekevän suorituskyky on parempi verratessa uimariin joka sitä ei tee. Oheisharjoittelun spesifisyydestä on puhuttu jo pitkään. Miten oheisharjoittelu hyödyttää lajisuoritusta, eli kuinka ominaisuudet ovat siirrettävissä itse lajiin. Tää onkin hauska yksityiskohta, koska asiasta on juteltu vähintään 30 vuotta ja siltikään siitä ei tiedetä tai sitä ei ymmärretä riittävästi. Miksihän näin on?

Tänä keväänä moni kotimainen uimaseura haki valmentajia vastaamaan nuorten valmennuksesta tai muilla keinoin vahvisti osaamista nuorisosektorilla. Tämä oli äärimmäisen hieno homma ja onnittelut jokaiselle näille seuroille valinnoistaan ja toimimisesta roolimallina. On hyvä muistaa, että nuorimmissa ryhmissä tehdään seuran pohjatyö ja nuorimmissa ryhmissä harjoittelee jo vuoden 2032 Olympia urheilijat.

Puhun tässä kirjoituksessa kehityksen askelmerkeistä, eli miten kunkin ominaisuuden kehittyminen etenee. Se on mielestäni asia, josta emme ole puhuneet riittävästi. Nyt kun seurat rakentavat uutta tulevaisuutta olisi hyvä hetki rakentaa foorumi missä saadaan sparrattua toinen toistamme eteenpäin kehityksessä. On aika käydä rehellistä ja rohkeaa vuoropuhelua omista kehityksen askelmerkeistä, eikä varjella niitä seurojen pistevoiton tavoittelussa.

Ihmisten fyysisen suorituskyvyn kehittyminen ja sen ymmärtäminen menee maailmalla hurjaa vahtia eteenpäin. Yksin tässä kelkassa on hieman haastavaa pysyä, ja siitä syystä tarvitsemme toistemme apua. Itse nautin tällä hetkellä roolistamme suuresti. Riippumattomana tekijänä pyrkimyksenä tukea kaikkien kehitystä tasapuolisesti. Lisäksi resursseja tähän kehitystyöhön meillä on paljon, tulevaisuudessa vielä enemmän.            

Askelmerkkien kehittäminen

Oheisharjoittelu voi olla samaan aikaan yksinkertaista ja todella monimutkaista. Väittäisin, että moni lähtee tekemään sitä liiallisilla oletuksilla. Hikeä ja kovaa treeniä, punnerrusta ja vaikeita liikesarjoja joita on nähty YouTubesta. Monesti lähdetään askelmerkeissä liikkeelle kohdasta Hallitse, joskus taas suoraan kohdasta Vahvista. Kovan ja fiksun treenin yhdistäminen vaatii kärsivällisyyttä, näkemystä ja tietoa. Tietoa ei myöskään ole aina saatavilla, vaan se täytyy itse selvittää. Aloitetaan treenaaminen mistä askelmerkistä tahansa, on lopullinen tavoite se kova treeni ja suorituskyvyn kehittäminen. Mielestäni se kova treeni vain pitää ansaita, koska ilman vahvaa etukäteistyötä ei voida saavuttaa nopeinta mahdollista aikaa. Kyllä pelkällä vahvistamisellakin mennään kovaa altaassa, mut luulen, et monia kiinnostaa ne viimeiset sekunnit, kymmenykset ja sadasosat.

            

Kehitysvaiheiden tärkeyden huomaa esimerkiksi rintauinnin hapenoton kuormituksen jakautumisessa, perhosuinnin tekniikan kytkeytymisessä, tai vapaauinnin pitkittäisessä kontrollissa. Tuo perhosuinti on esimerkiksi mielenkiintoinen siinä, et voit yrittää sanoa uimareille, et pidä hengitys matalana. Mut vasta kun kaikki kehitysaskeleet on käyty läpi huomaa uimari sen toimivuuden ja luonnollisuuden. 

Olen tässä viime päivinä väsännyt karttaa ominaisuuksien kehittämisestä ylläolevien askelmerkkien sarakkeisiin. Uimarin polun "Fyysiset ominaisuudet" kohdassa on hyvin tuotu esiin ominaisuuksia eri ikävaiheissa. Meidän pitää vaan päästä keskustelussa Paljon pintaa syvemmälle, eli konkreettisiin toimiin. Varmaan jossain vaiheessa julkaisen koko kartan, kunhan se vähän vielä hioutuu esittelyissä leiriryhmille. Hyvänä esimerkkinä tähän voisi kuitenkin ottaa kyljen kontrollin ja vahvistamisen, joka taas on tärkeää vapaauinnin ja selkäuinnin vauhdille.

Hahmota

Hahmota vaiheessa rakennetaan ymmärrys kyljen aktivoinnista. Tämä on tärkeää, että ei vain lähdetä suoraan tekemään sivulankkua tms., koska siinä ei saa yhteyttä kunnolla. Tällöin ei tunne yhteyttä myöskään vapaauinnissa kyljen kontrolliin. 

Aktivointi tehdään kyljellään hakemalla kyljet yhtä pitkiksi, eli aktivoidaan alempi kylki, jolloin se ei lepää enää maassa.

Hermota

Hermota vaiheessa kehitetään kylkeä hallitsevien lihasten käskytystä. Tällöin esim. aktivoidaan kylki ja tehdään yksi jalan nosto, ja jälleen rentoutetaan kylki. Näin saa tuntuman aktivointiin ja siihen miltä se tuntuu. Jälleen tärkeää löytää tuntemus ja pystyä havaitsemaan se myös esim. maksimaalisessa vapaauinti suorituksessa.

Hallitse 

Hallitse vaiheessa voidaan harjoittelua jo viedä pidemmälle. Kuitenkin siten, että aloitetaan haastavimmilla liikesarjoilla lattiatasossa, jonka jälkeen voidaan jo tehdä siirtymisiä punnerrus asennosta sivulankkuun ja takaisin. Tässäkin on hyvä löytää ja tunnistaa kyljen aktivaatio, ettei vaan suoriteta liikettä, vaan myös tunnetaan se.

Vahvista

Vahvista vaiheessa kehitetään voimaa erilaisilla liike kombinaatioilla. Nää on jo niitä YouTube liikesarjoja :) Erona tekemisessä on vaan se, että eri vaiheet läpikäynyt tuntee hallinnan haastavammassakin liikkeessä ja treenissä ja tämän vuoksi pystyy siirtämään hallinnan paremmin uintiin, jonka vuoksi suorituskyky altaassa nousee, joka tän koko jutun idea onkin.

(Itse ominaisuuskarttaan teen ihan kuvat harjoitteista ja kaikki, mutta tässä vaiheessa vielä näin tekstinä. Lisään samaan karttaa myös kehitykset ikävaiheissa.)

Sinällään uintinopeuden lisääminen ei esimerkiksi kaipaa yhtään punnerrusta. Itseasiassa junnujen oheisharjoittelusta voisi surutta poistaa etunojapunnerrukset, vatsarutistukset ja kyykkyhypyt, koska niiden tekemisen hyötysuhde ei ole lähelläkään optimaalista. Ne voisi korvata järkevimmillä liikkeillä, esimerkiksi punnerruksen laahauksella, vatsarutistuksen ylösnousulla täysistuntaan ja kyykkyhypyn kuperkeikka-kyykkyhyppy kombinaatiolla. Näin päästään kehittämään tärkeitä perusteita, jotka vahvistavat liikeketjua ja uinnille tärkeitä ominaisuuksia. Tätä voidaan sitten kehittää vahvistavilla harjoituksilla ja löytää oma huippusuoritus.

           

Uimarin polun juuret ovat syvällä varhaisessa lapsuusvaiheessa

Kaikista lapsista ei tule huippu-uimareita. Se ei ole edes oleellista. Oleellista on se, että pystyisimme antamaan mahdollisimman monelle lapselle edellytykset omaan päätökseen tulevaisuudestaan. Vuoden 2015 syksyllä tarkastelimme ja muokkasimme uimarin polkua Uimaliiton johdolla työryhmän kanssa. Tiesin silloin, että haluan polussa näkyvän paljon selkeämmin varhaisen lapsuusvaiheen. Silti en ihan tarkkaan osannut yhdistää miksi.

Varhaisen lapsuusvaiheen merkitys uimataidon luomisessa on kiistaton. Se on todistettu käytännössä ja tutkimuksin moneen kertaan. Eihän tämä tarkoita, etteikö pystyisi menestyksekkäästi omaksumaan vesitaitoja koulun aloittamisen jälkeen, mutta vanhempien kannattaa olla varhain liikkeellä. Selkeät edut ovat:

- ennakkoluulottomuus taitojen oppimisessa (ei ennakkokäsityksiä)

- ylivoimainen rentous taitosuorituksissa

- raajojen pituus helpottaa vaikeampienkin liikesuoritusten hallintaa

- kinesteettinen opetus puree ja mahdollistaa tehokkaan, pitkälle siltaavan ja helpon opettamisen

Viime viikonloppuna saimme pyöräytettyä ensimmäisen uimaopettajien ja ohjaajien jatkokoulutuksen. Viikonlopun aikana ymmärrykseni yhdistyi uimarin polun muutoshalun taustoihin. Koulutus on erittäin arvokas luodessa vahvaa osaamispohjaa esimerkiksi uimaseuroissa tai kunnallisessa uimakoulussa. Koulutus antaa syvällisempää näkemystä uimataidon taustoista, eli mahdollistajista ja estäjistä. Näkemys on tärkeä opettaessa tekniikkaa vasta-alkajalle, jotta osaaminen rakentuu välittömästi siltaavaksi, eli tekniikkaa ei tarvitse suuresti muuttaa lapsen varttuessa ja lapsi pystyy sekä tiedostamatta suorittamaan oikeita asioita, että ymmärtämään niitä paremmin ikävuosien lisääntymisen kautta. 

Hyvänä esimerkkinä toimii esimerkiksi rinta- ja  perhosuinnin opettaminen. Merkittävää opetuksessa on ymmärtää kuinka opetamme eri osioita ja erityisesti hapenottoa. Kuinka tehokkaasti takaketjua hyödyntäen luodaan tasapainoinen tekniikka, jota uimari pystyy vahvistamaan vanhemmalla iällä oheisharjoittelussa. Ei enää ylävartalon nostoa pelkästään lannerangasta, joka kuormittaa uintia yksipuolisesti ehkäisten huippusuorituksen löytymistä. Kytkeminen ja kuormituksen jakautuminen on paljolti esillä nykypäivän uintisuorituksissa, sillä ne ovat huippusuorituksen avaimia. Kinesteettinen opettaminen mahdollistaa näiden hallitsemisen jo opetteluvaiheessa.

Määrittelin aikoinaan omassa opetusfilosofiassamme uimatekniikan opetuksen aloitusiäksi viisi vuotta. Se pohjautui tutkimustietoon ja sen hetkiseen yleiseen ymmärrykseen. Tähän päivään mennessä yhä useampi neljä vuotias on siirtynyt riittävillä valmiuksilla isoon altaaseen harjoittelemaan. Onpa sielä nähty jo ensimmäinen kolmevuotiaskin. Yllätykseksi he ovat myös monesti olleet ryhmän kyvykkäimpiä.

Tämän osalta uimarin polussa on vielä tarkennettavaa. Paljon on myös seuratyössä opittavaa, sillä edelleen liian paljon uitetaan suoraan 25 metrin radalla, kun jakamalla ratoja eri mittaisiin toimintaympäristöihin saataisiin merkittävämpää tekemistä aikaiseksi. 2016-2017 toimintakaudelle olen luvannut jalkautumista. Tämä helpottaa seuroja ja kuntien liikuntatoimia tuomalla koulutuksen helpommin saataville. Uimatekniikan opetuksessa työskentelevien lisäksi myös pidemmälle edenneelle valmentajille löytyy sisältöjä valmentajien jatkokoulutuksesta. Toki jalkautuminen ei ole meidän pääasiallinen toimintamuoto, jolloin mahdollisuuksia on rajallisesti.

Uinnin oheisharjoittelu: Hifistely kohtaa työnteon

Kilpaurheilu on kasvanut kovaan työntekoon. Et voi menestyä, tai löytää omaa huippusuoritusta ilman kovaa työmoraalia. Vaikka miten katsoisi, niin sitä ei voi kiistää. Jopa pelkkä lahjakkuus häviää  kovasti työtä tekevälle. Jotkut asiat vaan on ja pysyy, mutta voiko sitä ajatusta hieman viilata?

Kovan työnteon äärellä haetaan jatkuvasti hifistelyä, uusia mahdollisuuksia. Miksi? Koska kova työnteko voi viedä vain tiettyyn pisteeseen. Menestyvät urheilijat ja valmentajat näkevät sen. Uusiudu tai kuihdu. Lopulta aina tulee joku joka treenaa kovemmin, siksi on hifisteltävä, eli treenattava fiksummin. Eikä se ole pelkästään se. Jotkut urheilijat vaan saavuttavat päätepisteen sen hetkisessä treenisysteemissä ja on keksittävä uutta. Nämä ovat tyyppejä, jotka eivät odota tutkimustuloksia. He ovat niitä, joiden takia käynnistetään tutkimusprosesseja.

Kilpauintia ajatellen kovassa työnteossa ja hifistelyssä on molemmissa hyvät ja huonot puolet. Syy on siinä, että ne on nähty toistensa vastakohtina, kun niiden pitäisi olla yksi ja sama asia. Kova työ on huippusuorituksen edellytys, mutta helposti ymmärretty puserruksena, punnertamisena, hikenä ja irvistyksenä, joka on ajanut vain tulokselliseen umpikujaan. Saatettu jopa uskoa, että huippu on saavutettu, kun ei olla vielä lähelläkään. Hifistely on vastaavasti nähty järkiperäistämisenä, mutta esiintynyt lopulta piiperryksenä, tuloksellisesti mitättömänä. Näin käy esimerkiksi helposti, jos lähdetään kopioimaan toisten tekemisiä ilman, että ymmärretään tekemistä tai lajin vaatimuksia syvällisemmin. 

Voimataso ei korreloi mitenkään uintituloksen kanssa. Lopputuloksena on vain kuoresta kovia ja sisältä pehmeitä urheilijoita, jotka myös kärsivät todennäköisesti reistailevista kehonosista, koska on treenattu kovaa. Hifistely taas saattaa helposti jäädä puuhailun tasolle. Tehdään fiksummin, mutta työmäärä ei välttämättä edellytä edes samaa kehitystä kuin pelkkä kova työ. Voima on vain yksittäinen tekijä ja liike on vain liike ilman harjoittelupolun kokonaisuutta. 

Vuosi vuodelta suorituskyvyn kehittämisestä ymmärretään enemmän. Hifistely ja kova työ tulevat lähemmäksi toisiaan. Silti Ihminen ei ole vielä löytänyt maksimaalista nopeutta vedessä. Se tullaan jälleen todistamaan kesän aikana Olympialaisissa. Itse uskon, että meillä on vielä paljon opittavaa. Toiminta kehittyy kovaa vauhtia. Nyt jo esimerkiksi nähdään, että urheilu-uran pitkän tähtäimen tavoite on luoda hyvinvoiva aikuinen ihminen. Huippusuoritus on osa tuota matkaa.

Harjoittelussa tarvitsemme vielä paljon hifistelyä. Ennen kun alamme punnertamaan kovaa työtä, on tehtävä paljon asioita ja tiedettävä milloin tehdä ne. Sitten tarvitsemme selkeää progressiota harjoitteissa, jotta toiminta ei jää puuhasteluksi. Pyrkimyksenä luoda urheilija, joka ymmärtää ja tuntee liikkeen paremmin ja toistaa sitä kovan työmoraalin siivittämänä.

Se päivä kun ei sattunut enää

  

Tiedätkö sen tarinan, kun joku on sanonut, et kuntouttamisen jälkeen kroppa tuli kuntoon ja hän on jatkanut vahvistamista sen jälkeenkin? Et? No ei se mitään, se onkin melko harvinaista. No joo, tää johtuu osittain ihmisen peruslaiskuudesta. Heti kun ei enää satu, niin hommat loppuu. 

Tarinoita on monia. Harmillisen monessa tarinassa on vaan huono loppu. Harmittavan moni myös uskoo, et kipu kuuluu urheiluun, tai että se on normaalia. Niemisen Jarkko sanoi Supertähdet ohjelmassa hyvin, et unelma oli lopettaa terveenä ja se toteutu. Nykytiedon valossa esimerkiksi uimareille ei pitäisi tulla olkapäät tai alaselkä kipeäksi, kun asiat on tehty oikein.

Oikein välillä ärsyttää, kun joku esikuva roolissa oleva kommentoi, et "ei kipuu, ei hyötyy" tai "urheilija ei tervettä päivää näe". Se vaan osoittaa, kuinka vähän on tietoa. Samalla tavalla moni tavallinen kansalainen yllättyy, kun esim. olkapää tai alaselkä alkaa kipuilemaan. Aivan kuin kipuileva olkapää olisi urheilijoiden yksinoikeus :)

Harri Hakkarainen kirjoitti huippuvaiheen asiantuntijatyössä, että pyrkimys on kartoittaa valintavaiheessa mahdolliset urheilijan kropassa piilevät ongelmat ja lisätä ennaltaehkäisevää työtä. Se olis hienoa. Hienompaa olis vielä jos me alettaisiin jo lapsuusvaiheessa rakentamaan sellaisia työkaluja, että mahdolliset ongelmat voidaan ehkäistä. Haasteitahan siinä on. Uusia valmentajina tulee koko ajan ja uusimmat sijoitetaan nuorimpien valmentajaksi vähäisimmällä tiedolla. Lisäksi teemme nykypäivänä aivan liikaa olettamuksia terveyden ylläpitämisestä. Yllättyisitkö, jos sanoisin, että harva osaa kävellä oikein ja se olisi iso avain huippusuoritukseen ja terveyden ylläpitämiseen urheilijoilla sekä muilla kansalaisilla.

Ennaltaehkäisy on kuitenkin se juttu. Vuosi vuodelta opimme uutta ihmiskehosta ja löydämme toimivia käytäntöjä. Tästä syystä käynnistimme uudet jatkokoulutuksemme, jotka saavuttavat myös ruohonjuuritason. Taso, jota kansallisissa ohjelmissa on edelleen hankala saavuttaa.

Uinnin hyväksi - kehitysprojektien tila

                    

Viime vuonna kerroin, että tavoitteena on luoda kansainvälinen uinnin kehityskeskus Rovaniemelle Lapin Urheiluopiston yhteyteen. Tänä vuonna tuo matka jatkuu eteenpäin kahden erillisen projektin voimin. Menestyminen ja onnistuminen vaatii uskoa, näkemystä ja positiivista ajattelua. Välillä näkemykset vaikuttavat ulkopuolisille utopistisilta tavoitteilta, mutta se johtuu vaan väärästä perspektiivistä. Kehityskeskuksen luomisen onnistuminen on kuin Olympiamitalin voittaminen. Sitä on helppo kadehtia ja epäillä, mutta harva olisi valmis tekemään sitä työtä jonka se vaatii, saati sitten uskoa siihen.

Esimerkiksi uuden uimahallin saaminen Ounasvaaralle mahdollistaa sen, että Rovaniemeläisistä koululaisista tulee maan taitavampia uimataidossa. Sen sijaan, että haluttaisiin nähdä tämä, tai kuunnella minua, niin väitellään hallin sijainnista tai huolehditaan parkkipaikkojen riittävyydestä. Kaikki tämä on ihan turhaa ajanhaaskausta, joka on lopulta kaikilta pois. Ounasvaaran sijainnin vähättelijät eivät selkeästi näe koko kuvaa, eikä Lapin Kansaa kiinnostanut julkaista aiheesta kertovaa artikkelia, jota heille ehdotin. Silti paljon muutakin hyvää seuraa kehitysprojekteistamme paikallisella-, kansallisella- ja kansainvälisellä tasolla. Seuraavaksi lyhyt katsaus kehitysprojektiemme tilaan.

The Process of making common good - Evaluation of the effectiveness

Taidolliset tulosvaatimukset ovat ennen pitkään arkea myös kotimaisessa uimakoulutoiminnassa. Vaikka vaikuttavuuden arvioinnin työkalua ei lähdetty luomaan sitä varten, niin se tulee auttamaan uimakouluja myös tulevaisuuden haasteissa tämän osalta. Asiakkaat haluavat ymmärtää miksi he maksavat lapsensa taidoista sen summan mitä uimakoulu pyytää. Jo nyt keskustellaan liikuntatoimien yhtiöittämisestä ja kaikki varmaan arvaa mitä se tarkoittaa.

Vaikuttavuuden arviointia lähdettiin siis ensisijaisesti tekemään uimaopettajien kehityksen tueksi. Halusin jatkaa uimakoulujaksojen raportointeja Varhaisen lapsuusvaiheen uimaopetusmalli - kehitysprojektimme jälkeen ja luoda uimaopettajillemme palautetyökalun jonka avulla he pystyvät kehittymään ammatillisesti. Uinnin lajivastaavan työmäärä on aika iso ja en pystynyt observoimaan opettajiemme opetusta riittävän järjestelmällisesti ja antamaan palautetta heidän opetuksestaan kehittymisen tueksi. Siksi aloin kehittämään vaikuttavuuden arvioinnista työkalua, jonka avulla uimaopettajat pystyvät kehittymään oman analysoinnin kautta. Tämän tueksi heillä olisi kerättyä tietoa uimakoulun kulusta.

Melko pian huomasin, että se teettää paljon työtä ja siksi aloimme kehittämään mobiilisovellusta helpottamaan prosessia. Mobiilisovellusten kehittäminen vaatii rahaa ja keskusteltuamme eri vaihtoehdoista päädyimme hankehakemukseen. Hankehakemus on nyt sisällä ja odottelemme päätöstä. Onnistuessaan tämä projekti tulee jatkossa yhdistämään maailman huippuosaajia ja antamaan uinnille paljon. Kuinka paljon? Siitä kerron kehitysvaiheen seuraavassa vaiheessa.

Uinnin kansainvälinen valmentautumiskeskus

Moni on jo kuullut Rovaniemen uuden uimahallin kehitysvaiheista. Järkiperäisesti lautakunnan esitys oli hallin rakentamisesta Ounasvaaralle. Projektissa on vielä paljon vaiheita lopullisesta rakennuspäätöksestä sisällöllisiin ratkaisuihin, mutta uskomme on luja. Luomme kotimaiselle uinnille huippuluokan keskuksen. Tarkennuksena tähän väliin, että se ei ole Rovaniemeläisiltä pois ja teidänkin tarpeet huomioidaan ensisijassa uimakoululaisesta omatoimiseen virkistäytyjään. Esimerkkiä löytyy tuosta ylempää. Sisällöstä tämänkin projektin osalta vielä tarkemmin myöhemmin.

On tärkeää huomata, ette emme pyri luomaan pelkästään tiloja, vaan rakentamaan myös sisältöjä leiriryhmien kokonaisvaltaiseksi kehittymiseksi. Kuka tahansa voi lähteä leiriytymään kotimaahan tai ulkomaille ja tekemään samaa työtä jota tapahtuu päivästä toiseen kotialtaassa. Meille on tärkeää, että leiriytyjät saavat myös uutta sisältöä harjoitteluunsa. Tähän vastaa mm. meidän tuki- ja koulutuspalvelut, kuten valmentajien jatkokoulutukset joita ei muualta löydy. Siinä erottaudumme monesta muusta valmennuskeskuksesta. Ennen uutta hallia on siis hyvä huomata, että olemme jo nyt tilojen, sisällön ja resurssien puitteissa kotimaisella tasolla uinnin huippukeskus.

Joko nyt näet meidän mahdollisuudet? ;)

Matkalla huippuammattilaiseksi, osa 1

Tässä juttusarjassa käyn läpi kehitystäni huippuammattilaiseksi. Toivon, että jonain päivänä se motivoi ja inspiroi muita löytämään oman paikkansa ammattimaailmassa. Isolla osalla meistä Suomalaisista ei ole riittävän vahvaa itsetuntoa ja siksi lupaava matka saattaa tyssätä ihan turhaan. Tähän väliin voitkin välikevennyksenä katsoa Sami Hedbergin sketsin "Suomalaiset" Uskon, että matkastani on takanapäin vasta ensimmäinen osa, mutta kirjoitan tästä myös siksi, että on hauska esim. 20 vuoden päästä palata tähän tekstiin. 

Polun ensiaskeleet

Tämän polun ensiaskeleet on otettu jo vuonna 1979, mutta hieman konkreettisemmin vuonna 2002, eli 14 vuotta sitten. Silloin olin kuitenkin autaan tietämätön mitä tulevaisuus pitäisi sisällään, tai mihin itseasiassa haluaisin mennä. Silti lähes kaikki tekeminen on ollut valmistautumista tälle matkalle. 

Usein opiskelijani saattavat epäröidä, että onko heistä uimaopettajiksi, kun heillä ei ole aiempaa uintitaustaa tai heidän taidot kaipaavat vielä harjoitusta. Vastaukseni on ollut heille aina sama; siksi sinusta juuri tulee hyvä uimaopettaja. Osaat samaistua oppijan rooliin ja näet sen matkan mitä asiakkaasi tekee. Tulin itse samalla tavalla tämän lajin pariin, ilman aiempaa taustaa. Silti jos haluaa menestyä ilman aiempaa taustaa on valmistauduttava tekemään raa'asti töitä. Lajirakkaudeksi sitä kai myös kutsutaan. Kaikkien on lopulta hyvä muistaa tämä: tänään valmennettavasi on mestari, mutta seuraavana päivänä sillä ei ole enää merkitystä. Joka päivä kun astelet altaalle, sinun on annettava parastasi. 

Yhdeksän vuoden aikana on huomannut sen, kuinka nopeaa tämä ala kehittyy, on kyse sitten uimaopetuksesta tai valmennuksesta, kuntoliikunnasta tai huippu-urheilusta. Tieto tarkentuu jatkuvasti ja ymmärrys ihmisestä lisääntyy. Tästä syystä kuulun siihen joukkoon, joka uskoo vahvasti siihen, että emme ole vielä nähneet sitä kuinka nopeaa ihminen pystyy vedessä liikkumaan. 

Sattumien sattuma

Menestyneet ihmiset ovat tunnistaneet omalta polultaan sen, että siihen liittyy merkittävävä määrä sattumia. Näin on käynyt myös omalla poullani. Voisi jopa sanoa, että niitä sattumia on todella paljon. Joskus jopa huvittaa, kuinka on harmittanut jonkun oven sulkeutuminen ja vasta jälkeenpäin ymmärtänyt kuinka tärkeä vaihe se oli tällä matkalla.  Moni tietää, että käsittelen uintia kokonaisuutena. Ei ole pelkkää uimaopetusta tai valmennusta, mustaa tai valkoista. On vain kokonaisuus ja se on todella järkevä näkökanta. Tällä hetkellä tuo kokonaisuus vaan tahtoo paisua kuin ilmapallo, mutta juuri siksi onkin hauska nähdä mihin polku vie. 

Kansainvälistyminen on parhaillaan pinnalla toiminnassamme. Sattumaa on se, että ensimmäisen lapseni syntymä käynnisti tuon prosessin. Lapseni opettivat minulle mitä uimaanoppiminen on ja kuinka se voi kehittyä. Näin sitten lopulta tein kehitystyön ja opinnäytetyön, jonka prosessin aikana sain ulkomaisia kontakteja, josta tein artikkelin Swimming Australia lehteen ja luennoin aiheesta kansainvälisessä seminaarissa, josta sain taas lisää kontakteja. Tärkeintä tuossa prosessi oli kuitenkin se, että ymmärsin oman osaamiseni mahdollisuudet. Samaan tapaan kuin nuoren kilpauimarin täytyy saada kisakokemusta ulkomailta, tulee uinnin ammattilaisten levitellä siipiään ymmärtääkseen niiden kantavuuden. 

Valmistaudumme mullistamaan maailmaa

Itsevarmuus omaan tekemiseen on kasvanut rajusti, vaikka teemmekin töitä edelleen nöyrinä ja ahkerina. Matka jatkuu askel askeleelta. Uusimmat kehitysprojektit etenevät hyvää vauhtia ja niiden valmistuttua tuomme isoja juttuja uintimaailmaan. Niistä ei edelleenkään kerrota kovin tarkasti, mutta sen voin kertoa, että kovin lähellä olemme jo julkistamista. Sattumia on silti tässäkin vaiheessa monia. Ymmärtäisi vain sen mitä ne tarkoittavat pitkällä aikavälillä. Tässä nyt menemme, huomenna tiedämme enemmän. Usko itseesi, se kannattaa! 

Miten meni noin omasta mielestä?

Almost done

Tässä sitä mennään taas, vuoden viimeistä kuukautta. Ihan kuin just olis ollut tammikuu kun mietin, et mitä tää vuosi voi tuoda tullessaan. Onnistuinko? No todellakin. En olisi edes osannut arvata mitä kaikkea tulee tapahtumaan, haaveilla ehkä. Siitä ensivuosi eroaa tästä, et tiedän hienoja asioita tapahtuvan. Niin vain käy kun tarpeeksi puuhastellaan positiivisella asenteella. Joo, aina välillä osuu joku metri make tielle, tai jokin asia ei mene niin kuin suunnittelit. Pitkällä aikavälillä sitä sit huomaa, että niilläkin tapahtumilla oli tarkoitus.

Vuosi 2015 toi uusia ystäviä ja osoitti jälleen ketkä ovat todellisia ystäviä. Ystäviä ei ole koskaan liikaa ja heitä on aina eri kerroksissa. 

Vuodesta 2015 täytyy ehkä nostaa vielä yksi juttu erikseen esiin. Se on Urheiluakatemian valmennus. Valmennus kun on tapahtuma, jossa pelkästään sun onnistuminen ei tuo toivottua lopputulosta. Sä tarvit kaikki mukaan. Iso kiitos siis Lapin Urheiluakatemian uimareille! Syksy oli huippu ja oli hienoa muistella taas miltä tuntuu antaa kaikkensa, puolin ja toisin. Tulevaisuus on pelkkää valoa. 

2016

Tammikuu tulee olemaan taas vauhdikas, kun työvuosi starttaa 7.1. klo. 5.40 matkalla Lundiin. Kolmas WADC tapaaminen ja tällä kertaa itsekin lauteilla. Taas hauska ja raskas reissu tulossa. Siitä sitten maanantaina reippaana töihin :)

Omien uimaopettajien koulutuksia, uimakoulujaksojen aloituksia, uusien koulutuksien käynnistyminen, useita uintileirejä, jne. Kohtahan se sitten on toukokuu ja kesä. Kevään aikana pitäisi myös ehtiä markkinoimaan syksyllä uinnin lajiryhmän nostamista yläkouluakatemiaan. Siinä onkin monelle yläkoululaiselle mahdollisuus harjoitteluun loistavissa puitteissa ja valmennuksessa. Koulukin hoituu siinä samassa ja leirin kokonaisvaltaisuus on huikea tähdäten nuoren urheilijan kasvamiseen.

Tähän kaikkeen pari talon itse tarjoamaa uintileiriä + kaikkea mitä ei vielä edes tiedetä, niin eiköhän siinä saa olla monena ennen kun vuoden päästä kirjoitetaan seuraavaa katsausta.


All the little people

Nämä ne löytävät paikkansa joka vuosi. Pienet ihmiset, kadehtijat, väheksyjät, yhteiskunnan jarrut. Millä nimellä heitä haluaakaan kutsua. Tän vuoden aikana on huomannut, että heitä löytyy joka ikäluokasta ja eri yhteisöistä. Lapsista aikuisiin, harrastelijoista ammattilaisiin. Vanhempana yritän opettaa lapsilleni olla välittämättä näistä tyhjistä kuorista. Jokin syy heillä on käyttäytymiseen ja voihan se olla, että itseluottamuksen puute johtuu siitä ettei omat vanhemmat halanneet tarpeeksi lapsena.

Osa ottaa nämä arvostelijat hyvinkin rankasti. Itse osasin olla jo pienenä  hyvin välinpitämätön. Jos koulussa isommat tyhjäsi pyöränrenkaat, niin palasin seuraavana päivänä kouluun venttiilit pihdeillä kiristettyinä. Tänäänkin sanon näille tyypeille, että sit kun säkin pääset huipulle, niin hei katellaan siellä. Elämä on liian lyhyt keskittyäkseen tuollaisiin tyyppeihin. Sulla itsellä on valta määritellä kuka sä olet ja mitä sä teet. Sit niille vihaajille; yritä säkin nyt jo sisäistää tää seuraava fraasi: "enemmän on enemmän".