Uinnin oheisharjoittelu: Hifistely kohtaa työnteon

Kilpaurheilu on kasvanut kovaan työntekoon. Et voi menestyä, tai löytää omaa huippusuoritusta ilman kovaa työmoraalia. Vaikka miten katsoisi, niin sitä ei voi kiistää. Jopa pelkkä lahjakkuus häviää  kovasti työtä tekevälle. Jotkut asiat vaan on ja pysyy, mutta voiko sitä ajatusta hieman viilata?

Kovan työnteon äärellä haetaan jatkuvasti hifistelyä, uusia mahdollisuuksia. Miksi? Koska kova työnteko voi viedä vain tiettyyn pisteeseen. Menestyvät urheilijat ja valmentajat näkevät sen. Uusiudu tai kuihdu. Lopulta aina tulee joku joka treenaa kovemmin, siksi on hifisteltävä, eli treenattava fiksummin. Eikä se ole pelkästään se. Jotkut urheilijat vaan saavuttavat päätepisteen sen hetkisessä treenisysteemissä ja on keksittävä uutta. Nämä ovat tyyppejä, jotka eivät odota tutkimustuloksia. He ovat niitä, joiden takia käynnistetään tutkimusprosesseja.

Kilpauintia ajatellen kovassa työnteossa ja hifistelyssä on molemmissa hyvät ja huonot puolet. Syy on siinä, että ne on nähty toistensa vastakohtina, kun niiden pitäisi olla yksi ja sama asia. Kova työ on huippusuorituksen edellytys, mutta helposti ymmärretty puserruksena, punnertamisena, hikenä ja irvistyksenä, joka on ajanut vain tulokselliseen umpikujaan. Saatettu jopa uskoa, että huippu on saavutettu, kun ei olla vielä lähelläkään. Hifistely on vastaavasti nähty järkiperäistämisenä, mutta esiintynyt lopulta piiperryksenä, tuloksellisesti mitättömänä. Näin käy esimerkiksi helposti, jos lähdetään kopioimaan toisten tekemisiä ilman, että ymmärretään tekemistä tai lajin vaatimuksia syvällisemmin. 

Voimataso ei korreloi mitenkään uintituloksen kanssa. Lopputuloksena on vain kuoresta kovia ja sisältä pehmeitä urheilijoita, jotka myös kärsivät todennäköisesti reistailevista kehonosista, koska on treenattu kovaa. Hifistely taas saattaa helposti jäädä puuhailun tasolle. Tehdään fiksummin, mutta työmäärä ei välttämättä edellytä edes samaa kehitystä kuin pelkkä kova työ. Voima on vain yksittäinen tekijä ja liike on vain liike ilman harjoittelupolun kokonaisuutta. 

Vuosi vuodelta suorituskyvyn kehittämisestä ymmärretään enemmän. Hifistely ja kova työ tulevat lähemmäksi toisiaan. Silti Ihminen ei ole vielä löytänyt maksimaalista nopeutta vedessä. Se tullaan jälleen todistamaan kesän aikana Olympialaisissa. Itse uskon, että meillä on vielä paljon opittavaa. Toiminta kehittyy kovaa vauhtia. Nyt jo esimerkiksi nähdään, että urheilu-uran pitkän tähtäimen tavoite on luoda hyvinvoiva aikuinen ihminen. Huippusuoritus on osa tuota matkaa.

Harjoittelussa tarvitsemme vielä paljon hifistelyä. Ennen kun alamme punnertamaan kovaa työtä, on tehtävä paljon asioita ja tiedettävä milloin tehdä ne. Sitten tarvitsemme selkeää progressiota harjoitteissa, jotta toiminta ei jää puuhasteluksi. Pyrkimyksenä luoda urheilija, joka ymmärtää ja tuntee liikkeen paremmin ja toistaa sitä kovan työmoraalin siivittämänä.

Se päivä kun ei sattunut enää

  

Tiedätkö sen tarinan, kun joku on sanonut, et kuntouttamisen jälkeen kroppa tuli kuntoon ja hän on jatkanut vahvistamista sen jälkeenkin? Et? No ei se mitään, se onkin melko harvinaista. No joo, tää johtuu osittain ihmisen peruslaiskuudesta. Heti kun ei enää satu, niin hommat loppuu. 

Tarinoita on monia. Harmillisen monessa tarinassa on vaan huono loppu. Harmittavan moni myös uskoo, et kipu kuuluu urheiluun, tai että se on normaalia. Niemisen Jarkko sanoi Supertähdet ohjelmassa hyvin, et unelma oli lopettaa terveenä ja se toteutu. Nykytiedon valossa esimerkiksi uimareille ei pitäisi tulla olkapäät tai alaselkä kipeäksi, kun asiat on tehty oikein.

Oikein välillä ärsyttää, kun joku esikuva roolissa oleva kommentoi, et "ei kipuu, ei hyötyy" tai "urheilija ei tervettä päivää näe". Se vaan osoittaa, kuinka vähän on tietoa. Samalla tavalla moni tavallinen kansalainen yllättyy, kun esim. olkapää tai alaselkä alkaa kipuilemaan. Aivan kuin kipuileva olkapää olisi urheilijoiden yksinoikeus :)

Harri Hakkarainen kirjoitti huippuvaiheen asiantuntijatyössä, että pyrkimys on kartoittaa valintavaiheessa mahdolliset urheilijan kropassa piilevät ongelmat ja lisätä ennaltaehkäisevää työtä. Se olis hienoa. Hienompaa olis vielä jos me alettaisiin jo lapsuusvaiheessa rakentamaan sellaisia työkaluja, että mahdolliset ongelmat voidaan ehkäistä. Haasteitahan siinä on. Uusia valmentajina tulee koko ajan ja uusimmat sijoitetaan nuorimpien valmentajaksi vähäisimmällä tiedolla. Lisäksi teemme nykypäivänä aivan liikaa olettamuksia terveyden ylläpitämisestä. Yllättyisitkö, jos sanoisin, että harva osaa kävellä oikein ja se olisi iso avain huippusuoritukseen ja terveyden ylläpitämiseen urheilijoilla sekä muilla kansalaisilla.

Ennaltaehkäisy on kuitenkin se juttu. Vuosi vuodelta opimme uutta ihmiskehosta ja löydämme toimivia käytäntöjä. Tästä syystä käynnistimme uudet jatkokoulutuksemme, jotka saavuttavat myös ruohonjuuritason. Taso, jota kansallisissa ohjelmissa on edelleen hankala saavuttaa.

Uinnin hyväksi - kehitysprojektien tila

                    

Viime vuonna kerroin, että tavoitteena on luoda kansainvälinen uinnin kehityskeskus Rovaniemelle Lapin Urheiluopiston yhteyteen. Tänä vuonna tuo matka jatkuu eteenpäin kahden erillisen projektin voimin. Menestyminen ja onnistuminen vaatii uskoa, näkemystä ja positiivista ajattelua. Välillä näkemykset vaikuttavat ulkopuolisille utopistisilta tavoitteilta, mutta se johtuu vaan väärästä perspektiivistä. Kehityskeskuksen luomisen onnistuminen on kuin Olympiamitalin voittaminen. Sitä on helppo kadehtia ja epäillä, mutta harva olisi valmis tekemään sitä työtä jonka se vaatii, saati sitten uskoa siihen.

Esimerkiksi uuden uimahallin saaminen Ounasvaaralle mahdollistaa sen, että Rovaniemeläisistä koululaisista tulee maan taitavampia uimataidossa. Sen sijaan, että haluttaisiin nähdä tämä, tai kuunnella minua, niin väitellään hallin sijainnista tai huolehditaan parkkipaikkojen riittävyydestä. Kaikki tämä on ihan turhaa ajanhaaskausta, joka on lopulta kaikilta pois. Ounasvaaran sijainnin vähättelijät eivät selkeästi näe koko kuvaa, eikä Lapin Kansaa kiinnostanut julkaista aiheesta kertovaa artikkelia, jota heille ehdotin. Silti paljon muutakin hyvää seuraa kehitysprojekteistamme paikallisella-, kansallisella- ja kansainvälisellä tasolla. Seuraavaksi lyhyt katsaus kehitysprojektiemme tilaan.

The Process of making common good - Evaluation of the effectiveness

Taidolliset tulosvaatimukset ovat ennen pitkään arkea myös kotimaisessa uimakoulutoiminnassa. Vaikka vaikuttavuuden arvioinnin työkalua ei lähdetty luomaan sitä varten, niin se tulee auttamaan uimakouluja myös tulevaisuuden haasteissa tämän osalta. Asiakkaat haluavat ymmärtää miksi he maksavat lapsensa taidoista sen summan mitä uimakoulu pyytää. Jo nyt keskustellaan liikuntatoimien yhtiöittämisestä ja kaikki varmaan arvaa mitä se tarkoittaa.

Vaikuttavuuden arviointia lähdettiin siis ensisijaisesti tekemään uimaopettajien kehityksen tueksi. Halusin jatkaa uimakoulujaksojen raportointeja Varhaisen lapsuusvaiheen uimaopetusmalli - kehitysprojektimme jälkeen ja luoda uimaopettajillemme palautetyökalun jonka avulla he pystyvät kehittymään ammatillisesti. Uinnin lajivastaavan työmäärä on aika iso ja en pystynyt observoimaan opettajiemme opetusta riittävän järjestelmällisesti ja antamaan palautetta heidän opetuksestaan kehittymisen tueksi. Siksi aloin kehittämään vaikuttavuuden arvioinnista työkalua, jonka avulla uimaopettajat pystyvät kehittymään oman analysoinnin kautta. Tämän tueksi heillä olisi kerättyä tietoa uimakoulun kulusta.

Melko pian huomasin, että se teettää paljon työtä ja siksi aloimme kehittämään mobiilisovellusta helpottamaan prosessia. Mobiilisovellusten kehittäminen vaatii rahaa ja keskusteltuamme eri vaihtoehdoista päädyimme hankehakemukseen. Hankehakemus on nyt sisällä ja odottelemme päätöstä. Onnistuessaan tämä projekti tulee jatkossa yhdistämään maailman huippuosaajia ja antamaan uinnille paljon. Kuinka paljon? Siitä kerron kehitysvaiheen seuraavassa vaiheessa.

Uinnin kansainvälinen valmentautumiskeskus

Moni on jo kuullut Rovaniemen uuden uimahallin kehitysvaiheista. Järkiperäisesti lautakunnan esitys oli hallin rakentamisesta Ounasvaaralle. Projektissa on vielä paljon vaiheita lopullisesta rakennuspäätöksestä sisällöllisiin ratkaisuihin, mutta uskomme on luja. Luomme kotimaiselle uinnille huippuluokan keskuksen. Tarkennuksena tähän väliin, että se ei ole Rovaniemeläisiltä pois ja teidänkin tarpeet huomioidaan ensisijassa uimakoululaisesta omatoimiseen virkistäytyjään. Esimerkkiä löytyy tuosta ylempää. Sisällöstä tämänkin projektin osalta vielä tarkemmin myöhemmin.

On tärkeää huomata, ette emme pyri luomaan pelkästään tiloja, vaan rakentamaan myös sisältöjä leiriryhmien kokonaisvaltaiseksi kehittymiseksi. Kuka tahansa voi lähteä leiriytymään kotimaahan tai ulkomaille ja tekemään samaa työtä jota tapahtuu päivästä toiseen kotialtaassa. Meille on tärkeää, että leiriytyjät saavat myös uutta sisältöä harjoitteluunsa. Tähän vastaa mm. meidän tuki- ja koulutuspalvelut, kuten valmentajien jatkokoulutukset joita ei muualta löydy. Siinä erottaudumme monesta muusta valmennuskeskuksesta. Ennen uutta hallia on siis hyvä huomata, että olemme jo nyt tilojen, sisällön ja resurssien puitteissa kotimaisella tasolla uinnin huippukeskus.

Joko nyt näet meidän mahdollisuudet? ;)

Matkalla huippuammattilaiseksi, osa 1

Tässä juttusarjassa käyn läpi kehitystäni huippuammattilaiseksi. Toivon, että jonain päivänä se motivoi ja inspiroi muita löytämään oman paikkansa ammattimaailmassa. Isolla osalla meistä Suomalaisista ei ole riittävän vahvaa itsetuntoa ja siksi lupaava matka saattaa tyssätä ihan turhaan. Tähän väliin voitkin välikevennyksenä katsoa Sami Hedbergin sketsin "Suomalaiset" Uskon, että matkastani on takanapäin vasta ensimmäinen osa, mutta kirjoitan tästä myös siksi, että on hauska esim. 20 vuoden päästä palata tähän tekstiin. 

Polun ensiaskeleet

Tämän polun ensiaskeleet on otettu jo vuonna 1979, mutta hieman konkreettisemmin vuonna 2002, eli 14 vuotta sitten. Silloin olin kuitenkin autaan tietämätön mitä tulevaisuus pitäisi sisällään, tai mihin itseasiassa haluaisin mennä. Silti lähes kaikki tekeminen on ollut valmistautumista tälle matkalle. 

Usein opiskelijani saattavat epäröidä, että onko heistä uimaopettajiksi, kun heillä ei ole aiempaa uintitaustaa tai heidän taidot kaipaavat vielä harjoitusta. Vastaukseni on ollut heille aina sama; siksi sinusta juuri tulee hyvä uimaopettaja. Osaat samaistua oppijan rooliin ja näet sen matkan mitä asiakkaasi tekee. Tulin itse samalla tavalla tämän lajin pariin, ilman aiempaa taustaa. Silti jos haluaa menestyä ilman aiempaa taustaa on valmistauduttava tekemään raa'asti töitä. Lajirakkaudeksi sitä kai myös kutsutaan. Kaikkien on lopulta hyvä muistaa tämä: tänään valmennettavasi on mestari, mutta seuraavana päivänä sillä ei ole enää merkitystä. Joka päivä kun astelet altaalle, sinun on annettava parastasi. 

Yhdeksän vuoden aikana on huomannut sen, kuinka nopeaa tämä ala kehittyy, on kyse sitten uimaopetuksesta tai valmennuksesta, kuntoliikunnasta tai huippu-urheilusta. Tieto tarkentuu jatkuvasti ja ymmärrys ihmisestä lisääntyy. Tästä syystä kuulun siihen joukkoon, joka uskoo vahvasti siihen, että emme ole vielä nähneet sitä kuinka nopeaa ihminen pystyy vedessä liikkumaan. 

Sattumien sattuma

Menestyneet ihmiset ovat tunnistaneet omalta polultaan sen, että siihen liittyy merkittävävä määrä sattumia. Näin on käynyt myös omalla poullani. Voisi jopa sanoa, että niitä sattumia on todella paljon. Joskus jopa huvittaa, kuinka on harmittanut jonkun oven sulkeutuminen ja vasta jälkeenpäin ymmärtänyt kuinka tärkeä vaihe se oli tällä matkalla.  Moni tietää, että käsittelen uintia kokonaisuutena. Ei ole pelkkää uimaopetusta tai valmennusta, mustaa tai valkoista. On vain kokonaisuus ja se on todella järkevä näkökanta. Tällä hetkellä tuo kokonaisuus vaan tahtoo paisua kuin ilmapallo, mutta juuri siksi onkin hauska nähdä mihin polku vie. 

Kansainvälistyminen on parhaillaan pinnalla toiminnassamme. Sattumaa on se, että ensimmäisen lapseni syntymä käynnisti tuon prosessin. Lapseni opettivat minulle mitä uimaanoppiminen on ja kuinka se voi kehittyä. Näin sitten lopulta tein kehitystyön ja opinnäytetyön, jonka prosessin aikana sain ulkomaisia kontakteja, josta tein artikkelin Swimming Australia lehteen ja luennoin aiheesta kansainvälisessä seminaarissa, josta sain taas lisää kontakteja. Tärkeintä tuossa prosessi oli kuitenkin se, että ymmärsin oman osaamiseni mahdollisuudet. Samaan tapaan kuin nuoren kilpauimarin täytyy saada kisakokemusta ulkomailta, tulee uinnin ammattilaisten levitellä siipiään ymmärtääkseen niiden kantavuuden. 

Valmistaudumme mullistamaan maailmaa

Itsevarmuus omaan tekemiseen on kasvanut rajusti, vaikka teemmekin töitä edelleen nöyrinä ja ahkerina. Matka jatkuu askel askeleelta. Uusimmat kehitysprojektit etenevät hyvää vauhtia ja niiden valmistuttua tuomme isoja juttuja uintimaailmaan. Niistä ei edelleenkään kerrota kovin tarkasti, mutta sen voin kertoa, että kovin lähellä olemme jo julkistamista. Sattumia on silti tässäkin vaiheessa monia. Ymmärtäisi vain sen mitä ne tarkoittavat pitkällä aikavälillä. Tässä nyt menemme, huomenna tiedämme enemmän. Usko itseesi, se kannattaa! 

Miten meni noin omasta mielestä?

Almost done

Tässä sitä mennään taas, vuoden viimeistä kuukautta. Ihan kuin just olis ollut tammikuu kun mietin, et mitä tää vuosi voi tuoda tullessaan. Onnistuinko? No todellakin. En olisi edes osannut arvata mitä kaikkea tulee tapahtumaan, haaveilla ehkä. Siitä ensivuosi eroaa tästä, et tiedän hienoja asioita tapahtuvan. Niin vain käy kun tarpeeksi puuhastellaan positiivisella asenteella. Joo, aina välillä osuu joku metri make tielle, tai jokin asia ei mene niin kuin suunnittelit. Pitkällä aikavälillä sitä sit huomaa, että niilläkin tapahtumilla oli tarkoitus.

Vuosi 2015 toi uusia ystäviä ja osoitti jälleen ketkä ovat todellisia ystäviä. Ystäviä ei ole koskaan liikaa ja heitä on aina eri kerroksissa. 

Vuodesta 2015 täytyy ehkä nostaa vielä yksi juttu erikseen esiin. Se on Urheiluakatemian valmennus. Valmennus kun on tapahtuma, jossa pelkästään sun onnistuminen ei tuo toivottua lopputulosta. Sä tarvit kaikki mukaan. Iso kiitos siis Lapin Urheiluakatemian uimareille! Syksy oli huippu ja oli hienoa muistella taas miltä tuntuu antaa kaikkensa, puolin ja toisin. Tulevaisuus on pelkkää valoa. 

2016

Tammikuu tulee olemaan taas vauhdikas, kun työvuosi starttaa 7.1. klo. 5.40 matkalla Lundiin. Kolmas WADC tapaaminen ja tällä kertaa itsekin lauteilla. Taas hauska ja raskas reissu tulossa. Siitä sitten maanantaina reippaana töihin :)

Omien uimaopettajien koulutuksia, uimakoulujaksojen aloituksia, uusien koulutuksien käynnistyminen, useita uintileirejä, jne. Kohtahan se sitten on toukokuu ja kesä. Kevään aikana pitäisi myös ehtiä markkinoimaan syksyllä uinnin lajiryhmän nostamista yläkouluakatemiaan. Siinä onkin monelle yläkoululaiselle mahdollisuus harjoitteluun loistavissa puitteissa ja valmennuksessa. Koulukin hoituu siinä samassa ja leirin kokonaisvaltaisuus on huikea tähdäten nuoren urheilijan kasvamiseen.

Tähän kaikkeen pari talon itse tarjoamaa uintileiriä + kaikkea mitä ei vielä edes tiedetä, niin eiköhän siinä saa olla monena ennen kun vuoden päästä kirjoitetaan seuraavaa katsausta.


All the little people

Nämä ne löytävät paikkansa joka vuosi. Pienet ihmiset, kadehtijat, väheksyjät, yhteiskunnan jarrut. Millä nimellä heitä haluaakaan kutsua. Tän vuoden aikana on huomannut, että heitä löytyy joka ikäluokasta ja eri yhteisöistä. Lapsista aikuisiin, harrastelijoista ammattilaisiin. Vanhempana yritän opettaa lapsilleni olla välittämättä näistä tyhjistä kuorista. Jokin syy heillä on käyttäytymiseen ja voihan se olla, että itseluottamuksen puute johtuu siitä ettei omat vanhemmat halanneet tarpeeksi lapsena.

Osa ottaa nämä arvostelijat hyvinkin rankasti. Itse osasin olla jo pienenä  hyvin välinpitämätön. Jos koulussa isommat tyhjäsi pyöränrenkaat, niin palasin seuraavana päivänä kouluun venttiilit pihdeillä kiristettyinä. Tänäänkin sanon näille tyypeille, että sit kun säkin pääset huipulle, niin hei katellaan siellä. Elämä on liian lyhyt keskittyäkseen tuollaisiin tyyppeihin. Sulla itsellä on valta määritellä kuka sä olet ja mitä sä teet. Sit niille vihaajille; yritä säkin nyt jo sisäistää tää seuraava fraasi: "enemmän on enemmän".

Syksyn kuulumiset

Mikä on mitäkin?

Mikä on mun, mikä on sun, mikä on mitäkin? Tää viikko on ollut mun Urheiluopistohistorian ensimmäinen syyslomaviikko. Se on myös saanut ihmiset huomaamaan, mikä tää juttu on, ilman että tajuavat sitä. Muut ihmettelevät et mä teen töitä lomalla, vastailen sähköposteihin ja käyn työpaikalla. Kaikki eivät tajua miksi ja ehkä tällaisessa tilanteessa on hankalinta yrittää selittää miksi. Tätä juttua kun ei selitetä, sen vain tajuaa. Toinen katsontakanta asiaan on eläkeikä. "Sulla on vielä paljon aikaa eläkkeeseen" tai "sä et taida päästä vielä eläkkeelle 63 vuotiaana"... samaan aikaan mä mietin siinä, et ehdinköhän mä tehdä kaiken ennen kun on aika antaa tilaa nuoremmille. Elämme eri todellisuudessa. Mulla ei ole mustavalkoista, vaan paljon harmaan sävyjä, joita tuskin erottaa toisistaan.

Naapuri nauraa, naura sinäkin

Viikko sitten ammattikorkeakoulun Alumnitapaamisessa kerroin valmistuville liikunnan opiskelijoille unelmista. Tuttu lause menee näin; "jos naapurisi ei naura unelmillesi, ne eivät ole riittävän isoja". Lisäsin tähän, että kun et uskalla sanoa unelmiasi ääneen, olet löytänyt tavoittelemisen arvoisia unelmia. Sitten kun sanot unelmasi ääneen odottaen, että joku nauraisi niin tajuat, että pystyt saavuttamaan unelmasi. 

Rakennamme Rovaniemelle uinnin kansainvälisen kehitys- ja valmentautumiskeskuksen. Tätä olen hokenut ja odottanut jonkun nauravan... tai edes pitävän mua hieman hulluna. Tiedän toki jo nyt, että toi me pystytään saavuttamaan.

Youtube

Ehkä jo aikakin, että Santasport Swimming hyppää Youtubeen. Luvassa siis sisältöjä vielä tämän vuoden puolella. Kuvaukset menossa parhaillaan ja poistettuja kohtauksia on paljon... no kunhan on hauskaa. Sisältö on aluksi tulevien koulutusten esittelyä, kurssi infoja ja muuta mukavaa. Jätämme ton luovan kehityksen tilaan ja ruuvaamme tätä työkalua uuteen muottiin.

Tulevaa

Syksy on ollut ajoittain melko pyöritystä, silti on ehtinyt värkätä asioita tulevaa varten. Vuoden 2015 huipennus on vielä tulossa, niin katsotaan niitä 2016 suuntia tarkemmin joulukuussa. Tammikuu toki pärähtää käyntiin WADC seminaarilla. Uudet kontaktit ja yhteistyökuviot saattavat jo pelkästään täyttää koko seuraavan vuoden.

Vaikka harmittaakin, niin edellisestä johtuen ei varmasti haittaa, että valmennuspuolen kehitysprojekti kesän 2016 jenkkien valmennusreissu siirtyy näillä näkymin vuodella eteenpäin. Noh, onpa jo jotain valmiina vuodelle 2017. Inspiroituminen, kokemusten hakeminen ja jakaminen on tärkeää valmentajan kehityksessä ja sitä tuolla haetaan. 

Anatomy Trains koulutukset starttaavat jo tämän vuoden puolella, mutta jatkuvat uuden vuoden puolella. Odotan näitä innolla ja uskon niiden täydentävän hyvin nykyisiä näkemyksiä uintivalmennuksesta. 

Kehitysprojetit, kuten mobiilisovellusten kehittäminen uimaopetustyön tueksi etenevät sujuvasti taustalla ja toivon, että meillä on jotain kerrottavaa ensivuoden aikana.

Paljon siis odotettavaa ja vielä enemmän tehtävää, mutta onneksi se eläkeikä ei ole vielä pitkään aikaan häiritsemässä.

Miksi pelkkä tekeminen ei ole merkitsevää

Laiha läski on toistunut viime aikoina mediassa tiuhaan. Termillä kuvataan kehotyyppiä joka näyttää ulospäin hoikalta, mutta ei sisällä juurikaan lihaksia, vaan läskiä erityisesti sisäelinten ympärillä. Samantyylistä käsitettä voitaisiin käyttää urheilijoiden ja kuntoilijoiden parissa eri yhteydessä. Työskennellessä uinnin parissa olen törmännyt tällaiseen ilmiöön. Se on ilmiö, josta ei juurikaan kirjoitella. Ammattilaisena tuntuu välillä, että elää Matrix leffassa, kun katsoo urheilun ja kuntoilun kenttää. Eihän tästä yhtä kuvaavaa termiä saanut aikaiseksi, mutta kysymys kuuluu:

"Oletko rapakuntoinen urheilija/kuntoilija?"

 

Lähde: http://www.spencersummerfield.ca/what-is-a-sprint-duathlon/

Urheilijat urheilee ja kuntoilijat kuntoilee, mutta tekemisen määrä ei mitenkään korreloi tehtyyn tulokseen. Urheilijalla sekunnit eivät vain vähene ja kuntoilijalla ei arkinen hyvinvointi lisäänny. Yksi iso syy tähän on tekemisen merkitsevyys. Ihan ensimmäisenä tulisi ymmärtää miten harjoitus tai harjoite vaikuttaa tekemiseen ja tavoitteeseen. Osa ei valitettavasti pääse edes tälle tasolle. Tehdään vain harjoitteita, kun joku on niin määrännyt tai jokin trendilehti on tällaisesta kertonut. Yleensä vielä, että mitä pahemmalta harjoite tuntuu, niin sen tehokkaampaa sen täytyy olla. Käsitteet harjoittelu ja tehokkuus ovat ongelmallisia, koska lähtökohtaisesti niissä on niin monia tasoja, että ilman näiden tasojen ymmärrystä ei tehdä mitään merkittävää.

Kun saavutetaan ymmärrys tekemisen merkityksestä on kivuttava vielä yksi porras ylöspäin toivotun tuloksen aikaansaamiseksi. Seuraavaksi täytyy ymmärtää miltä tämän harjoitteen pitää tuntua lopullisessa tavoitteessa. Esimerkiksi uimarin täytyy ymmärtää miltä oheisharjoitteella saavutetun ominaisuuden pitäisi tuntua uinnissa, tai miten treeneissä harjoiteltu tekninen tai taktinen suorittaminen pitäisi tuntua kisasuorituksessa. Kuntoilijan elämään tämä taas siirtyy siten, että miten kyseinen harjoite palvelee esimerkiksi alaselän tai niska-hartiaseudun hyvinvointia ja miltä olotila sen harjoitteen tekemisen vuoksi pitäisi tuntua.

Perustelut, ymmärrys ja siirrettävyys ovat niitä tärkeitä tekijöitä. Uintiurheilussa nousi aikoinaan yleiseksi käytänteeksi, että uintivalmentaja ei enää ohjannut oheisharjoittelua, vaan sen teki fysiikkavalmentaja. Pikkuhiljaa uinnissa siirrytään seuraavalle tasolle, jossa fysiikkavalmentajan täytyy ymmärtää uintia syvällisesti, jotta voidaan ohjelmoida merkittävää oheisharjoittelua. Pelkkä fyysisen suorituskyvyn kehitysperiaatteiden ymmärtäminen ei vaan enää riitä. Dave Salo sanoi tämän ääneen jo vuosi sitten. Täytyy myös ymmärtää, että urheilullisuus on tänä päivänä moniulotteisempi käsite kuin esim. 10 vuotta sitten ja sen sisäistäminen voi viedä maailman huipulle asti, tai ainakin lähemmäksi sitä.